Onko joku palannut yhteen vaikka suhteessa ollut väkivaltaa
Onko joku palannut yhteen vaikka suhteessa on ollut väkivaltaa, henkistä ja fyysistä? Miten kävi? Pystyikö puoliso parantamaan tapansa vai toistuiko sama lupauksista huolimatta uudelleen?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Entinen puolisoni kävi käsiksi. Lupasi lopettaa ja sen jälkeen elettiin vuosikymmen yhdessä ja tuo oli enää kaukainen muisto vain. Sitten erottiin muista syistä. Mutta tämä taitaa olla harvinaista.
Isäni on kerran käynyt käsiksi äitiini ja hän järkyttyi siitä syvästi sekä säikähti itseään. Oli kysynyt itseltään mikä minusta on tullut? Se oli hänen henkilökohtainen syvä häpeänsä hänestä itsestään viallisena ihmisenä ja sellaisena mitä hän halveksi, joka sai lopettamaan siihen ensimmäiseen kertaan. Tämä on ihan eri ihmistyyppi kuin se mikä valitsee olla väkivaltainen ja syy on aina uhrissa. Niillä ei ole mitään omaatuntoa.
Palasin monta kertaa ja väkivalta toistui tasan yhtä monta kertaa, sitten en enää palannut enkä palaa. Tunteisiin ei voi luottaa, koska väkivaltainen manipuloi niitä, eikä ole järkeä palata pahoinpideltäväksi. Väkivaltainen ei muutu.
Eikö väkivaltaisiin suhteisiin aina kuulu tuo kauniisti puhuminen? Todennäköisyys väkivallan uusiutumiseen on n. 100%.
Kyllä vain. Puoliso on alusta asti ollut täysi kymppi. Selvinpäin.
Ikävä kyllä kun viina astuu kuvioihin, koko ukko muuttuu. Hirvittäviä riitoja oli aina, kun oli saanut itsensä humalaan. Ei onneksi usein, joten jollain tapaa siesin näitä. Sitten tuli se päivä, kun hänen viinaraivonsa meni liian pitkälle. Väkivalta oli sinänsä lievää, etten mitenkään loukkaantunut ja se oli äkkiä ohi, mutta se raja kuitenkin ylittyi. Halusin tietysti heti eron, ja yritin sitä kaikella tahdonvoimallani saada, mutta selvinpäin puoliso lupasi taas maat ja taivaat, aneli anteeksi ja jäämään niin kauan, että minulla ei ollut enää siinä henkisen raunion tilassa voimia taistella vastaan. Oikeastaan ajattelin, että loputkin suhteesta kuolee nyt itsestään ja ukko tajuaa itse lähteä ilamn vastaan vänkäämistä.
Ja niin ovat vuodet vierineet, puoliso ryhtyi kokonaan absolutistiksi tuon jälkeen ja asiat ovat olleet todella hyvin. En voi silti suositella tätä polkua kellekään, koska vaikka olen itse päässyt aika pitkälti asian yli sen kertaluontoisuuden ja alkoholiliitännäisyyden takia ja arki on kerrassaan ihanaa, kyllä se jotain ihmisessä särkee enkä voi ravistaa pois sitkään ajatusta, että jonain päivänä se kaiken kasassa pitävä absolutismi päättyy. Joten kannattaa lähteä ja aloittaa alusta heti, kun se jokin on särkynyt.
Äitini on. Yleensä pahoinpitelyt tulivat kun isä otti kaljaa väkevämpää. Meidän lasten takia äiti ei lähtenyt, meille lapsille isä ei onneksi tehnyt pahaa eikä ollut edes humalassa meidän nähden, nämä asiat tuli meille ilmi aikuisiällä eri reittiä pitkin.
Viimeisimmän pahoinpitelyn jälkeen jotakin ilmeisesti kävi yläkerrassa, ja siihen loppui niin väkevien juominen kuin käsiksi käyminen. Vanhemmilla on tietääkseni mennyt monta vuotta hyvin ilman noita välikohtauksia.
Mutta äiti on painottanut monesti, että älkää tehkö samaa kuin hän ja jääkö suhteeseen, vaan EROTKAA jo ensimmäisestä lyönnistä.
Ne, jotka ovat palanneet yhteen eivät välttämättä ole enää elossa ja pysty tänne kirjoitteleen.
Miksi ihmeessä haluaisin palata suhteeseen, jossa väkivaltaa.
AP, koita asettua hetkeksi tilanteen ulkopuolelle ja mieti jos vaikkapa siskosi, paras ystäväsi tai äitisi kysyisi sinulta neuvoa kannattaako palata yhteen miehen kanssa, joka on hakannut häntä, mitä neuvoisit?
Mulla alkoi just edellinen kylkiluun murtuma paranemaan kun oltiin erossa muutama kuukausi.
Tietenkin mies tuli itkien ja anellen oven taakse jossain vaiheessa, kun olin just alkanut saamaan itseäni kasaan ja alkanut toipua ja elää.
Kolme kuukautta, niin sit oli uus murtuma toisella puolen. Puolen vuoden sisällä mm muutaman kerran musta silmä, silmä muurautunut kiinni, näkökyky uhattuna vammojen takia, aivotärähdys, kuristusjälkiä kaulassa.
Kannattaako?
Sinun rakkautesi ja voimaannuttava lämpösi, anteeksiantosi voi ja muuttaa miehen. Usko, toivo, rakkaus.
Kaiken se kestää, kaiken se toivoo, kaiken se anteeksi antaa!
Kyllä. Mies haki ja sai apua lyömättömältä linjalta. Nyt yhteenpaluusta on 18 vuotta, eikä väkivaltaa ole tänä aikana ollut yhtään. Kannatti!
Tuo väkivallan ilmeneminen on ihan kauheaa. Asuimme yhdessä mieheni kanssa yli kymmenen vuotta, olimme oikein onnellisia ja kaikki hyvin-aikuissuhde ilman lapsia. En tiedä mikä laukaisi miehessäni ihan järkyttävän väkivallan ja sekoilun. Lähdin yhteisetä kodistamme montakin kertaa ja aina palasin-mutta ei enää. Mies yrittää vielä ottaa yhteyttä-en ole enää vastannut mitään. Hän käy vieläkin kotikadullani stalkkaamassa. En tiedä mitä tapahtuisi jos elämääni tulisi uusi mies-alkaisiko uhkailu uudelleen. Monta tapausta tiedän kun nainen ei uskonut että mies muuttui väkivaltaiseksi-ja nainen tapettiin lopuksi. Yksi oli jopa naapurini nuori nainen. Mies pääsi vapaaksi muutaman vuoden vankeuden jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Sinun rakkautesi ja voimaannuttava lämpösi, anteeksiantosi voi ja muuttaa miehen. Usko, toivo, rakkaus.
Kaiken se kestää, kaiken se toivoo, kaiken se anteeksi antaa!
Kinky suhteet erikseen. Ap voi selvästi pahoin. Submissivisuus EI tarkoita pahoinvointia. Jos suhde aiheuttaa huonoa oloa siitä lähdetään pois. Täällä on ihme käsitys sub sanan meinaavan ylikäveltävää kynnysmattoa. Domin täytyy kuunnella submissiviista osapuolta. Tällä hetkellä suhteen dom jyrää subiaan. Voitasko hiljalleen lakata myymästä väkivaltaista suhdetta kinkynä? Se ettet sä suostu lähtemään tyrannin luota on poissa muilta. Neuvot pahoinvoivana muitakin jäämään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Mies haki ja sai apua lyömättömältä linjalta. Nyt yhteenpaluusta on 18 vuotta, eikä väkivaltaa ole tänä aikana ollut yhtään. Kannatti!
Joku voitti lotossa. Moni ei voita.
Hautausmaalta löytyy enemmän niitä suhteeseen jääneitä, mutta ei ne enää puhu/tänne kirjoittele.
Vierailija kirjoitti:
Sinun rakkautesi ja voimaannuttava lämpösi, anteeksiantosi voi ja muuttaa miehen. Usko, toivo, rakkaus.
Kaiken se kestää, kaiken se toivoo, kaiken se anteeksi antaa!
Todella huono neuvo. Mies muuttakoon itseään mahdollisemman kaukana uhristaan, kaikkea ei todellakaan tarvitse kestää tai antaa anteeksi.
Tiedän yhden työkaverin. Käsittääkseni heillä se onnistui, mutta vaati ammattiapua ja sinnikästä työtä.
Entinen puolisoni kävi käsiksi. Lupasi lopettaa ja sen jälkeen elettiin vuosikymmen yhdessä ja tuo oli enää kaukainen muisto vain. Sitten erottiin muista syistä. Mutta tämä taitaa olla harvinaista.