Kun Mies ei halua viettää koskaan öitä yhdessä
Ollaan seurusteltu muutama kuukausi, tunnettu yli vuosi. Syyksi mies sanoo että "ei osaa" ja haluaa nukkua univaikeuksiensa vuoksi yksin, jolloin saa nukuttua paremmin. Tämän ymmärrän, kun itsekin olen kärsinyt univaikeuksista. Nyt minua on alkanut kuitenkin surettaa että ei koskaan nukuta yhdessä. Mies lähtee iltaisin luotani aina omaan kotiinsa. Joka päivä ei nähdä, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa. Miehen luona olen käynyt.
Aikaisemmissa suhteissa olen tullut myös petetyksi ja luottamusongelmaa miehiin on. Tämäkin välillä kaihertaa, jos meneekin jonkun toisen luokse. Mitään näyttöä sellaisesta ei kuitenkaan ole ja ongelma on oman pääni sisäinen. Kuitenkin joka tuutista tälläisiä tarinoita tulee kirjoista, naisten ryhmistä, mutta se ei ole miehen syy, vaan oma asiani tehdä siitä ongelma tai ei. Luottoa on, mutta ei sataprosenttisesti ihmiseen jota ei ole pitkään tuntenut voi mielestäni ollakaan.
Välillä tuntuu että en saa kunnolla läheisyyttä, kun ei ole yhteisiä aamuja ja suhde jää vähän "pintapuoliseksi". Mies haluaa kuitenkin että joskus muuttaisimme yhteen, kysyin mites nukkumisjärjestelyt silloin ja vastasi nukkuvansa sohvalla. Kotonaankin hän nukkuu sohvalla tietokoneen ja television ääressä.
Suhde on muuten hyvä, mutta voinko tottua tähän? Seksiä on ja se on hyvää, mutta kukaan ei jää koskaan viereeni nukkumaan.
Voisitko sinä tätä lukeva, elää tälläisessä suhteessa? Mitkä ovat mietteesi?
En tuollaisen vamman omaavan kanssa alkaisi millekään.
Olenkin yhden kanssa tapailun lopettanut juuri siksi ettei yöpynyt luonani, pani ja sitten piti ajella äidin luokse keskellä yötä.
Minulla jää puuttumaan suhteesta juuri sitä jotain tuollaisessa tapauksessa.
Itsekään en muuttaisi enää yhteen, mutta odotan että välillä vietetään pidempiä aikojakin yhdessä.