Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien jatkuva muuttaminen muutaman vuoden välein ja ainoana lapsena minulta odotetaan apua, en jaksa
29.01.2023 |
Lapsuudestani muistan että asuin kuudessa eri asunnossa , olivat kaikki omistusasuntoja vasta nyt vanhemmiten ovat siirtyneet asumaan vuokralle. Huomasivat myös että siitä helpompi lähteä!
Vuosi sitten vietiin muuttokuorma uuteen kotiin ja nyt sitten isä jo puheli "sitten kun tästä muutetaan"..
He ovat seitsemänkymppisiä! Ja äidin terveys on heikko. Eikö tämä pelleily voisi jo loppua?
Kommentit (29)
Mä lakkasin muutamasta, kun erosin ahdistavasta parisuhteesta ja löysin tyydytystä tuottavan työn ja asunnon, josta on avarat näkymät. Nyt ei tarvitse lähteä enää minnekään. Olen asunut samassa asunnossa nyt 16 vuotta, enkä aio lähteä ennen kuin on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttofirmat ovat hintansa arvoisia. Tekevät rivakasti, jaksavat kantaa, heillä on vakuutukset- ei tarvitse pelätä, että sukulainen loukkaa selkänsä.
Onko niin vaikea sanoa, että enää ei apua heru muuttoihin? . Voivat itse palkata apua ja vuokrata auton. Seuraavan muuton aikaan sulla on menoa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vain kyllästyy nopeasti, minä olen yksi heistä. Kun katsonut ikkunasta samaa näkymää , kulkenut samoissa huoneissa pari vuotta niin on aika muuttaa. Kauhea ajatus että pitäisi kykkiä samassa asunnossa 20vuotta!
Niinpä. Pätee varmaan moneen muuhunkin asiaan sulla elämässäsi. Jokainen tavallaan mutta aina hyvä ottaa muut huomioon myös että tietävät asiasta hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vain kyllästyy nopeasti, minä olen yksi heistä. Kun katsonut ikkunasta samaa näkymää , kulkenut samoissa huoneissa pari vuotta niin on aika muuttaa. Kauhea ajatus että pitäisi kykkiä samassa asunnossa 20vuotta!
Olin samanlainen vuosikymmeniä, kuvittelin vain kyllästyväni helposti joka paikkaan, kun heti parin vuoden jälkeen muutosta alkoi levottomuus ja kaipuu muualle. Kunnes kahdenkymmenen muuton jälkeen yhtäkkiä lapsuudessa syvälle mieleen piilotetut traumat vyöryivät voimalla yli ja tajusin vain paenneeni niitä. Asioiden käsittelyn jälkeen ei ollut enää tarvetta muuttaa vaan paikallaan olo tuntui levolliselta.
Hyvä metafora.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että tulen itse muuttamaan muutaman vuoden välein koko ikäni. En osaa olla yhdessä ja samassa paikassa ja asunnossa vuosikymmeniä, enkä ymmärrä miksi niin pitäisikään tehdä. Kukin eläköön kuten tahtoo. Mutta tietenkään muuttoon ei voi velvoittaa ketään avuksi, sitten pitää ottaa muuttofirma avuksi jos ei vapaaehtoisia löydy.
Älä pakota tohon miestäsi ja lapsia
Mieheni äitipuoli muutti 2-3 vuoden välein. Mieheni äiti oli kuollut.
Mieheni oli 5, kun astui kuvioon.
Järkyttävää oli lapselle jatkuva muutto. Mieheni oli jo aikuinen, kun appeni sanoi, että hän ei muuta enää mihinkään. Niinpä anoppipuoli muutti pois ja takaisin, pois ja takaisin, pois ja takaisin ja sitten pois ja jatkoi parin vuoden välein asunnon vaihtoa. Olivat omistusasuntoja, kunnes älysi alkaa vuokralle.
Mieheni isä auttoi kaikissa noissa naisen muutoissa. Mikä riesa kiltillä miehellä!
Vielä tehostetun palvelun paikassa suunnitteli muuttoa, kunnes alzheimerintauti lopetti ne puheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheemme muutti n. kerran vuodessa paikkakuntaa ollessani lapsi isän työn vuoksi. En kokenut sitä haasteeksi, vaan sain ikäänkuin uuden alun joka kouluvuosi. Keskikoulun alusta lähtien paikkakunta pysyi samana.
Liikkuva elämäntyyli jäi perinnöksi, olemme oman perheeni kanssa muuttaneet n. 10 kertaa maasta toiseen, nyt kuitenkin jo 20 v. samassa maassa, mutta ulkomaille jäimme. Loma-asunto kuitenkin vielä toisessa maassa. Ja muutenkin matkustettu ympäri maailmaa. Vierivä kivi ei tosiaankaan sammaloidu.
Muuttoapuna omissa muutoissamme on aina ollut muuttofirma.
Olin samanlainen vuosikymmeniä, kuvittelin vain kyllästyväni helposti joka paikkaan, kun heti parin vuoden jälkeen muutosta alkoi levottomuus ja kaipuu muualle. Kunnes kahdenkymmenen muuton jälkeen yhtäkkiä lapsuudessa syvälle mieleen piilotetut traumat vyöryivät voimalla yli ja tajusin vain paenneeni niitä. Asioiden käsittelyn jälkeen ei ollut enää tarvetta muuttaa vaan paikallaan olo tuntui levolliselta.