Katselin persujen ehdokaslistaa ja yksi on "kansallismielinen", mutta sivari. Mikä tää juttu oikein on?
Siis mikä tämä juttu on että kansallismieliset voi olla sivareita? Miksi eivät menneet armeijaan jos ovat kansallismielisiä? Olen sen verran vanhanaikainen, että en ihan oikeasti ymmärrä tai hyväksykään tuollaista.
Kommentit (31)
Onhan niitä valtavasti "kansallismielisiä" naisiakin, eivätkä ole armeijaa nähneetkään kun ei pakko ole.
On se kumma että muissa maissa ihmiset voivat rauhassa tuntea olevansa patriootteja ilman armeijan käyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksella on mitä ilmeisimmin tarkoitus ainakin yrittää haastaa riitaa persumielisten kanssa.
Ainoa, jotka lankesivat tuohon, oli kaltaisensa vihervassarit, jotka ei muuta osaakaan tehdä kuin haastaa riitaa, kaivella toisten virheitä, peittää silmänsä ja korvansa tosiasioilta jne.
Silläkin ajalla voisi edesauttaa edustamiaan puolueita saamaan lisää äänestäjiä tuomalla esille edustamiensa puolueiden arvoja ym.
Mutta ei ...
Näin on, tää sama on tehnyt monta aloitusta päivässä ja aina tätä samaa persujen mollaamista. Taitaa hiukan harmittaa kun persut suositumpi kuin se oma suosikkipuolue.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei vaikka jostain syystä sovellu asepalvelukseen?
Ja mikähän tällainen syy olisi terveellä nuorella miehellä? Jos lääkäri katsoo, että nuori ei sovi palvelukseen, se antaa vapautuksen. Mutta sivari on tasavertainen valinta intin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että muissa maissa ihmiset voivat rauhassa tuntea olevansa patriootteja ilman armeijan käyntiä.
No me elämme rysssän vieressä ja täällä terveen miehen pitää armeija käydä. Onhan tuo Ukrainassa nähty, miten tärkeä armeija on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietty tauti voi estää varusmiespalveluksen mutta sallia sivarin.
Ei, vaan se on vapautus tai palvelus jommassa kummassa. Välimalleja ei ole.
No onpa hölmöä ettei ole. Eikö tuon vapautuksen voi kokea aika leimaavanakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietty tauti voi estää varusmiespalveluksen mutta sallia sivarin.
Ei, vaan se on vapautus tai palvelus jommassa kummassa. Välimalleja ei ole.
No onpa hölmöä ettei ole. Eikö tuon vapautuksen voi kokea aika leimaavanakin?
Nähdään pian! kyllähän c-miehet on yleensä vapautettu mt-ongelmien vuoksi ja leimaahan se papereissa kun diagnoosi näkyy esim työhaastattelussa. Mutta minkäs sille.
Rauhanaate ei estä ihmistä olemasta isänmaallinen tai hyödyllinen isänmaalleen. Hyödyllisyyttä on monenlaista, samoin isänmaallisuutta. Isänmaan hyväksi voi toimia monella eri tavalla, monissa eri olosuhteissa. Joku saattaa tehdä rauhan aikana huomattavan paljon isänmaansa eteen, joku toinen mahdollisessa sotatilanteessa. Toinen on ritarimerkein koristeltu sotasankari, toinen hiljainen hyväntekijä.
Monesti rauhanaatteen kannattajat katselevat asioita laajemmasta, ylikansallisesta perspektiivistä ja tulevaisuuden näkökulmasta käsin. Heidän visioissaan siintää pysyvän rauhan maailma, jossa ei armeijaa instituutiona edes muisteta. Sotimiseen myönteisesti suhtautuvat sen sijaan katselevat asioita paikallisesti ja nykyisyydestä käsin, menneiden sotien muistoilla terästettyinä ja ylpeinä kansallisesta tuhovoimasta.
Rauhanaatteen kannattaja katsoo, ettei sotaan varautumalla tai sotimalla ole vielä koskaan saavutettu pysyvää rauhaa. Sotimiseen myönteisesti suhtautuva taas ajattelee, että sotiminen ja etenkin sotaan varautuminen on ainoa rauhan tae (noinkohan on koskaan historiankaan valossa ollut?)
Sankaruudet selviävät vasta todellisissa sotaoloissa, joten pelkällä intin käymisellä ei kukaan osoita sankaruuttaan, jos nyt toisen inhimillisen olennon tappamista haluaa sankarillisena tekona pitää.
Aina me olemme sotineet, oikean puolesta väärää vastaan, molemmin puolin. Aina syy on ollut vastapuolessa, molemmin puolin. Aina taistellemme hyvä pahaa vastaan, molemmin puolin.
Sotahan edustaa ihmisluonnon saattamista pahimpaan mahdolliseen tilaan. Niin pitkälle päätyminen on aina valtava inhimillinen ja poliittinen epäonnistuminen.
Ihmiskunta pääsee pysyvään rauhaan vain aseettomuuden, keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen sekä syvän yhteistyön kautta. Edessämme seisoo tie, joka tulee vaatimaan ihmiskunnalta huomattavaa rohkeutta ja luottamusta, syvää uskoa toisiin ihmisiin. Halua tunnustaa kaikki kansakunnat, kaikki ihmiset, samanarvoisiksi ja samoilla oikeuksilla varustetuiksi. Niin kauan kuin näemme vieraissa ihmisissä ja kansakunnissa vain kilpailijan ja vastakohtamme, emmekä ystävää ja samankaltaisuutta, niin kauan saamme vielä "nauttia" sodista.
Tuo on ihan tosi että isänmallisuutta on monenlaista. Muutakin kuin sotilaallista.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että muissa maissa ihmiset voivat rauhassa tuntea olevansa patriootteja ilman armeijan käyntiä.
Euroopassa kaikille pakollinen armeija on vain Suomessa ja Kreikassa, Sveitsissäkin tavallaan. Jossain Virossa ja Itävallassa arvalla katsotaan kuka pääsee/joutuu armeijaan.
Ei, vaan se on vapautus tai palvelus jommassa kummassa. Välimalleja ei ole.