Mitä tehdä kun ei voi luottaa omaan lapseen?

Minulla on yksi, jo aikuinen poika. En paljoa luottaa häneen.

Hän on raadollisen rehellinen joistain asioista, mutta toisista asioista hän vain valehtelee. Seuraavana päivänä kun kysyy uudestaan, tarina vaihtuu. En tiedä, kumpi on totuus.

En muista, että hänen olisi pitänyt koskaan pelätä minua. Isäänsä on varmaan pelännyt, mutta ei minua.

Toiset kaksi lasta eivät sellaisia olleet, eivät koskaan. Tähän en vain luota, vaikka kysyisin vain oletko syönyt tänään ja mitä. Yhtään en luota, tuleeko suusta totuus.

Hänellä on mt-ongelmia, mutta luulen, että syy tähän on täydellinen itsekeskeisyys. Hänestä on aivan sama, mitä muut ajattelevat.

Olen itse huomannut että valehtelu johtuu usein siitä että ei uskalla kertoa, eli pelkää vihaista reaktiota.

tai häpeää mitä on tehnyt.

Tärkeintä siis olisi kasvattaa lapset siten että kaiken voi kertoa ilman että vanhemmat suuttuu.

jos vanhemmat suuttuu lapset oppii miellyttämään eli valehtelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse huomannut että valehtelu johtuu usein siitä että ei uskalla kertoa, eli pelkää vihaista reaktiota.

tai häpeää mitä on tehnyt.

Tärkeintä siis olisi kasvattaa lapset siten että kaiken voi kertoa ilman että vanhemmat suuttuu.

jos vanhemmat suuttuu lapset oppii miellyttämään eli valehtelemaan.

Tismalleen näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen pitää valehdella?

Meidän muiden teinit tulee sanomaan, että äiti hei, xx pitää bileet ja haluaisin mennä, ja jään sinne yöksi. Ja sitten todetaan, että kuulostaapa kivalta ja käydään läpi asiat, jotka on syytä huomioida. Lähtiessä toivotellaan, että pitäkää hauskaa ja olkaa kiltisti.

Tämä. Aivot ovat fyysisestikin keskenkasvuiset yli 25v asti, mutta kyllä lähes kaikki ryyppäävät lapsena. Ja jos itsekin olet duunari niin kyllä sekin vaikuttaa. Älä painosta enempään älyllisesti kuin kykenet itsekään.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi, jo aikuinen poika. En paljoa luottaa häneen.

Hän on raadollisen rehellinen joistain asioista, mutta toisista asioista hän vain valehtelee. Seuraavana päivänä kun kysyy uudestaan, tarina vaihtuu. En tiedä, kumpi on totuus.

En muista, että hänen olisi pitänyt koskaan pelätä minua. Isäänsä on varmaan pelännyt, mutta ei minua.

Toiset kaksi lasta eivät sellaisia olleet, eivät koskaan. Tähän en vain luota, vaikka kysyisin vain oletko syönyt tänään ja mitä. Yhtään en luota, tuleeko suusta totuus.

Hänellä on mt-ongelmia, mutta luulen, että syy tähän on täydellinen itsekeskeisyys. Hänestä on aivan sama, mitä muut ajattelevat.

Ei poikasi valehtele. Vaan hänessä puhuvat eri persoonan osat eri päivinä. On tainnut poikasi lapsena vähän enemmänkin kuin pelätä.