Sairaan ihmisen nesteytyksen lopettaminen (eutanasia)

Jörkyttävää jos kuoleva ihminen laitetaan nestetippaan niin että kituu vielä pidempään ja kivuliaan turvonneena. Pitäisikö vielä letku tunkea kurkusta alas. Miltä luulette että tuntuu siinä maata sitten? Mekaikki kuollaan joskus, itse aion kieltää omalta kohdalta tarpeettoman körsimyksen pitkittämisem hoitotahdossani. Joka ei tiedä ei ehkä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe on osunut omallekin kohdalle. Isäni joutui koronan vuoksi sairaalaan ja hänellä oli jo valmiiksi dementia. Siellä ollessa hänelle ei hoitajien taholta jäänyt aikaa ja muutenkin arvelivat että kuolee. Äitini kuitenkin päätti että menee syöttämään joka päivä ja isäni on toipunut. Kuitenkin samaan aikaan isälläni on

yhä vakava etenevä muistisairaus ja siitä aiheutunut masennus. Hän ei myöskään pysty itse tekemään oikein mitään kuten liikkumaan tai edes käymään tarpeillaan. Tämä on hankala aihe moraalisesti ja eettisesti.

Oletko sitä mieltä, että olisi ollut armollisempaa antaa isäsi hiipua tuolloin pois, vai onko tämä jatkoaika hänelle arvokas lisä elämään?

Tämähän se ongelma on. Minä en tiedä. Ja koska isällä on muistiongelma siinä tilanteessa että puhekin tuottaa ongelmia niin häneltäkään ei pysty kysymään. Sen takia totesin että tämä on vaikea aihe.

Kysyin, koska mun äidillä melkein sama tilanne (ei tosin koronaa). Jäi henkiin. Täysin puhekyvytön ja autettava. Nyt ollut 2 vuotta enää sängyssä, sitä ennen 10 vuotta pyörätuolissa.

Olisi ollut paljon armollisempaa, kun ei olisi hoidettu sairastumisen jälkeen. Urheilullinen ja aktiivinen nainen viettää ihan kamalaa elämää oman kehonsa vankina. Äiti ei siis ole edes dementikko, vaan (luultavasti) täydessä ymmärryksessä.

Voi kun pääsisi jo pois.

Vierailija kirjoitti:

Jörkyttävää jos kuoleva ihminen laitetaan nestetippaan niin että kituu vielä pidempään ja kivuliaan turvonneena. Pitäisikö vielä letku tunkea kurkusta alas. Miltä luulette että tuntuu siinä maata sitten? Mekaikki kuollaan joskus, itse aion kieltää omalta kohdalta tarpeettoman körsimyksen pitkittämisem hoitotahdossani. Joka ei tiedä ei ehkä ymmärrä.

Ei kannata aikoa tehdä hoitotahtoa, vaan kannattaa kirjautua omakantaan ja tehdä se heti. Jos jäät auton alle ja loukkaannut vakavasti, niin on jo valmiina olemassa. Muista sanoa lähiomaiselle, että se löytyy omakannasta!

Tavallaan näissä tilanteissa toivoo, että virallinen hoitotaho tai sitten vartalo tekee päätöksen. Kun elämä ei enää ole oikeasti elämää, vaan pitkitetään. Olen itse samassa tilanteessa ja kerään rohkeutta siihen, kun seuraava takapakki ilmenee. Hauraan tukeminen ja meidän omaisten suru.

Joillekin nesteen ja ravinnon puute voi aiheuttaa kiputiloja, lihasjumit, päänsärkyä ja hermosärkyjä. Siksi pitäisi hankkia mieluummin se oikea eutanasia lakiin, jos hlö itse haluaa lähteä tai on siinä pisteessä. 

Nykyaikainen lääketiede johtaa ihan hirveyksiä kun ei ymmärretä antaa ihmisen kuolla ajallaan.

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat

Itse toivon, että eutanasia on sallittua tulevaisuudessa kun tulen siihen kuntoon että elämällä ei ole enää mitään arvoa. Sänkyyn käänneltävä vanhus en halua olla😓

Käsittämätöntä, että Suomessa saat syytteen eläinrääkkäyksestä jos et vie eläintä lopetuspiikille kun se kärsii mutta samaan aikaan yhtä kärsiviä ihmisiä ei saa lopettaa vaikka se voisi olla jopa heidän oma halunsa🤦🏻

Yksi mikä myös pitkittää kuolemaa on tahdistin. Joo se laitetaan tarpeeseen, mutta myöhemmin vuosien päästä voi olla vanha kuoleva ihminen joka olisi kuollut nopeammin, mutta tahdistimen takia ei pääse vielä pois. Tahdistin korjaa rytmiä vaikka ihminen ei enää muuten jaksaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe on osunut omallekin kohdalle. Isäni joutui koronan vuoksi sairaalaan ja hänellä oli jo valmiiksi dementia. Siellä ollessa hänelle ei hoitajien taholta jäänyt aikaa ja muutenkin arvelivat että kuolee. Äitini kuitenkin päätti että menee syöttämään joka päivä ja isäni on toipunut. Kuitenkin samaan aikaan isälläni on

yhä vakava etenevä muistisairaus ja siitä aiheutunut masennus. Hän ei myöskään pysty itse tekemään oikein mitään kuten liikkumaan tai edes käymään tarpeillaan. Tämä on hankala aihe moraalisesti ja eettisesti.

Oletko sitä mieltä, että olisi ollut armollisempaa antaa isäsi hiipua tuolloin pois, vai onko tämä jatkoaika hänelle arvokas lisä elämään?

Tämähän se ongelma on. Minä en tiedä. Ja koska isällä on muistiongelma siinä tilanteessa että puhekin tuottaa ongelmia niin häneltäkään ei pysty kysymään. Sen takia totesin että tämä on vaikea aihe.

Kysyin, koska mun äidillä melkein sama tilanne (ei tosin koronaa). Jäi henkiin. Täysin puhekyvytön ja autettava. Nyt ollut 2 vuotta enää sängyssä, sitä ennen 10 vuotta pyörätuolissa.

Olisi ollut paljon armollisempaa, kun ei olisi hoidettu sairastumisen jälkeen. Urheilullinen ja aktiivinen nainen viettää ihan kamalaa elämää oman kehonsa vankina. Äiti ei siis ole edes dementikko, vaan (luultavasti) täydessä ymmärryksessä.

Voi kun pääsisi jo pois.

Isääni tosiaan saattaa auttaa se että hän ei enää ymmärrä täysin maailmaa ympärillään, mutta silti veikkaan että kyllä hänkin varmaan masentuu ja ahdistuu toisinaan. Ei vaan pysty ilmaisemaan sitä mitenkään. Koen syyllisyyttä siitä että tavallaan mietin armokuolemaa samalla kun äitini epätoivoisesti yrittää pitää isää elossa. Koen että sekin johtuu siitä että hän pelkää yksin oloa kuin että ajattelisi asiaa isän kannalta.