Miksi joidenkin kanssa väreilee heti? (Avautuminen)

Ihmettelin joskus samaa, olen kokenut tämän. En tiedä edelleenkään vastausta. Ehkä kyse on ihmisen koko habituksesta, joka miellyttää.

Ilmeet, eleet.

Näin äsken lehdessä sen ihmisen joka pisti hormonit ylikierroksille. Ei tehnyt mitään vaikutusta, vaikka näytti melko samalta kuin ennenkin. Ei ollut enää tarvetta tuon tyyppiselle henkilölle.

Ei mitään uutta. Itsellä oli ihan sama tilanne ja ollut koko ikäni. Kohtasin vaimoni jo nuorena ja olin heti koukussa. Suutelinkin häntä heti  ensiksi kysymättä, en tiedä mikä minuun meni. Suudelmaan vastattiin heti niin tulisesti, että oli menoa. Siitä lähtien oltu yhdessä. Monia naispuolisia työkavereita ollut, todella hyvän näköisia ja flirttailevia, mutteivat ole kumminkaan herättäneet mitään himoa. Olen jopa fantasioinut seksistä heidän kanssaan, mutta sitten heidän vieressään ollessa ei ole kuin kaverillisia tunteita, ei yhtään panetusta.

Ehkä tuo on luonnonvanlittaa ei muuta selitystä. 

Oletteko kuulleet puhuttavan rakastumisesta?

Tottahan toki olen kuullut puhuttavan rakastumisesta, mutta vaikka uskonkin että hullaantua ja ihastua voi jo ensisilmäyksellä niin rakkaus, sellaisena kuin itse sen käsitän, voi mielestäni tulla kyseeseen vasta kun toista on oppinut jo tuntemaan ja hänestä on jo nähnyt myös ne huonoimmat puolet.

Tässä tapauksessa kyse oli tosiaan muutaman sekunnin kohtaamisesta urheilutarvikekaupan kassajonossa. En ollut tavannut häntä koskaan aiemmin (uskoisin muistavani, jos olisin). Vaihdoimme pari sanaa liittyen jonotustilanteeseen ja sitten kaikki olikin jo ohi. Ja minä hölmö mietin häntä edelleen, ja jopa haaveilen että törmäisin häneen joskus uudestaan.. Koskaan aiemmin kukaan ei ole jäänyt ajatuksiin niin helpolla tässä mielessä ja näin pahasti. Rakkaudesta tuskin kuitenkaan on vielä tältä pohjalta kyse.

Terkkuja vaan tuntemattomalle miehelle isoon kaupunkiin Etelä-Suomessa.. ja kiitos uusista fantasioista ja ajatusteni sotkemisesta :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tottahan toki olen kuullut puhuttavan rakastumisesta, mutta vaikka uskonkin että hullaantua ja ihastua voi jo ensisilmäyksellä niin rakkaus, sellaisena kuin itse sen käsitän, voi mielestäni tulla kyseeseen vasta kun toista on oppinut jo tuntemaan ja hänestä on jo nähnyt myös ne huonoimmat puolet.

Tässä tapauksessa kyse oli tosiaan muutaman sekunnin kohtaamisesta urheilutarvikekaupan kassajonossa. En ollut tavannut häntä koskaan aiemmin (uskoisin muistavani, jos olisin). Vaihdoimme pari sanaa liittyen jonotustilanteeseen ja sitten kaikki olikin jo ohi. Ja minä hölmö mietin häntä edelleen, ja jopa haaveilen että törmäisin häneen joskus uudestaan.. Koskaan aiemmin kukaan ei ole jäänyt ajatuksiin niin helpolla tässä mielessä ja näin pahasti. Rakkaudesta tuskin kuitenkaan on vielä tältä pohjalta kyse.

Terkkuja vaan tuntemattomalle miehelle isoon kaupunkiin Etelä-Suomessa.. ja kiitos uusista fantasioista ja ajatusteni sotkemisesta :)

Ap

Toiset vastakkaiset sukupuolet vain resonoi samalla aatopituudella. Ei meillä ollut vaimon kanssa mitään yhteistä taustaa, eli sosiaalisesti, ei harrastuksia ei yhtään mitään. Naisihanteenikin piti olla ihan erilainen. Silti suutelin häntä  lupaa kysymättä. Sen jälkeen meillä ollut aina kaikki yhteistä, vaikka mulla onkin ollut eri harrastukset. Alkuaikona puhuttiin puhelimessa tuntikausia ties mistä, sitä vain tuli ja tuli. Maattiin tuntikausia  heillä kotona kapeassa sängyssä vain hiljaa musiikkia kuunnellen ja iltaisin naiden. Muutenkin pärjätty aina myös sanattomalla viestinnällä, muuallakin kuin seksissä. Vaimoni lukee mun ajatuksia yhtä hyvin kuin viikinki  Haraldin vaimo Hulda, jos ei paremmin. Menty aina yhdessä nukkumaan ihan siitä syytä, että saa vähän aikaa olla kyljittäin hiljaa toisesta nauttien. Sellainen on sielunkumppani.

Toiset kohtaa sielunkumppanin aikaisessa vaiheessa, toiset myöhemmin ja jotkut ei koskaan. Ihan sattumasta ja karmasta kyse.  Kun on itse kohdannut omansa,  niin en ihmettele enää, jos joku varattukin eroaa kohdatessaan oman sielunkumppanin. Ei sille mitään voi kun ei ole omissa käsissä saati selviä järkeilemällä. Sitten kun oikea tulee vastaan on menoa. Nyt vanhempana vasta ymmärtänyt mitä itsellekin kävi. 

Yhden kokemuksen perusteella tiedän tuon olevan totta. Eräs ominaispiirre kuvaillussa resononnissa on se, että se on molemminpuolista. Omassa elämäntilanteessa ei ollut tilausta suhteelle, joten mistään tarpeen aikaansaamasta illusiostakaan ei ollut kysymys. Kokemuksena aika outo, mutta hyvin mielenkiintoinen.

Minulle on sattunut kohdalle montakin naista tähän keski-ikään mennessä, joiden kanssa on tullut aitoa seksuaalista ja voimakastakin värinää heti. Se on ollut jostakin syystä molemminpuolistakin vaikken ole mikään ihme komistus ollut koskaan.Ehkä lähinnä rotevahko. Se on ollut uskomaton tunne joskus, kun heti on tiennyt , että tuossa on ihanan kiihottava, sensuelli Nainen, jota haluan todella rakastella. Hekään eivät ole olleet mitään mallityyppisiä tms, mutta jotenkin niin hehkuneet aitoa erotiikkaa. Kolme muistan heistä, joiden kanssa on myöhemmin päästy rakastelemaan ja kaikki olivat myös ihania kumppaneita seksissä. kiihkeitä ja nautinnonhaluisia kaikki, kuten heti heistä vaistosi jo katseestaan ja olemuksestaan. Hehkuivat naiseutta.

Viimeisin heistä alkoi lähes kolmen vuoden takaa normi asiakaspuhelusta, jossa hänen sensuelli ja naisellinen äänensä sai minut heti kuumaksi. puhetta riitti ja asiat jatkuivat...Meni puolisen vuotta kun vaatteet vasta riisuttiin, mutta sitten se olikin elämäni parasta seksiä aina kun on nähty. Uskomattoman taitava, hellä ja intohimoinen, sopivan muodokas, hyväkuntoinen nainen, josta ei saa tarpeekseen. Tietää täysin miten tällaista miestä pidetään hellästi hyvänä ja saa minultakin haluamaansa hyvää aina myös kiihottavan äänekkäästi reagoiden ja nautinnostaan kertoen.

Vierailija kirjoitti:

Yhden kokemuksen perusteella tiedän tuon olevan totta. Eräs ominaispiirre kuvaillussa resononnissa on se, että se on molemminpuolista. Omassa elämäntilanteessa ei ollut tilausta suhteelle, joten mistään tarpeen aikaansaamasta illusiostakaan ei ollut kysymys. Kokemuksena aika outo, mutta hyvin mielenkiintoinen.

Samoin, en minäkään yksin resonoinut. #1.

En tiedä, en ole koskaan kokenut.

Se ensimmäinen oma resonointini kauan sitten oli myös molemminpuolinen. Silloinkin mies oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta ei mennyt kuin kymmenkunta minuuttia kun jo puhuimme levottomia ja sen jälkeen juttu jatkui tekstariseksillä ja satunnaisilla tapaamisilla monta vuotta.

Tästä kassajonomiehestä en tiedä.. tietysti houkuttelevaa ajatella että jos tapaisimme toiste edes hetken verran pidempään, niin hänkin tuntisi samoin. Tavatessamme olin juuri tullut uimahallilta ja olin siinä ilman meikkiä hiukset vielä märkinä; en usko että näytin kovin hehkeältä. Kaiken lisäksi jäädyin aivan totaalisesti samalla sekunnilla kun tuo mies tuli siihen ja kommentoi hymyillen jonoa. En todellakaan osannut odottaa, että kohtaisin jonkun sellaisen ihmisen ja varsinkaan siinä paikassa ja hetkessä.

Ihmetyttää vain edelleen että miten toisesta voikin tulla vain tuolla perusteella sellainen olo.. yleensä en kiinnitä ohikulkijoihin juuri mitään huomiota, mutta nyt piehtaroin täällä kiimoissani jo kolmatta päivää yhden muutaman sekunnin kohtaamisen vuoksi, toivoen kohtaavani hänet joskus vielä uudelleen. Huoh... :)

Ap

Kyllä siihen rakastumiseen riittää yksi katse ja se on menoa, vaikka se jonkun mielestä vaikuttaa täysin mahdottomalta!

Joku samannäköinen on tehnyt joskus historiassasi jotain mikä on jättänyt positiivisen muistijäljen.

Patterit.

Ne ovat joko loppumassa tai eivät ole ainakaan

täydessä latauksessa?

(Osta uudet uudet. Tai KÄYTÄ SÄHKÖÄ, jos sähkö LASKUSI, "on VAIN 6-10-kertainen" ja, pystyt vielä maksamaan..) ps.saisiko noi kaikkisähkömafioosot mahtumaan yhteensähkötuoliin? Toivottavasti!!

Jos kohtaaminen on ovulaatiopäivänä niin väreilee heti.

Vierailija kirjoitti:

Joku samannäköinen on tehnyt joskus historiassasi jotain mikä on jättänyt positiivisen muistijäljen.

Eipä taida olla kovin paljoa tekemistä ulkonäön kanssa. Ennemmin sähkövirralla tai ties millä virralla joka menee kropan läpi ja aivoihin. 

Olin myyntialalla töissä ja joskus naipuolinen kolleega tuli sanomaan, että voisitko palvella  jotain miesasiakasta, kun hän ei voi, kun menee polvet alta. Ihmetteli itsekin, ettei mies ollut varsinaisesti hänen makuunsa, mutta niin vain posket punoitti ja polvia heikotti.. Mutta kokonaisuus ja ääni saivat resonoimaan vahvasti. Vaikka tuli työuralla joku satatuhatta asiakasta palveltua, niin en muista, että itseeni olisi vaikuttanut yksikään asiakas niin, että olisin mennyt  sekaisin. Olettaisin, että naiset on herkempiä.