Miten reagoisit, jos saisit kuulla läheisesi salanneen syöpänsä sinulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei käynyt ihan noin, mutta melkein. Sisarukseni kertoi todella harhaanjohtavasti syövästään. Väitti että se saatiin leikattua kokonaan ja että hoidot tepsivät oikein hyvin. Kävin häntä aika usein katsomassa (asuimme eri kaupungeissa) enkä nähnyt mitään huononemisen merkkejä, sillä syöpähoidot olivat muutenkin jättäneet hänet normaalia heikommaksi.

Sitten ilmoitettiin yllättäen, että sisarukseni on saattohoidossa ja elinaikaa on viikkoja enää. Minulle selvisi, että kaikki oli ollut valetta - syöpää EI saatu leikattua ja kaikki hoidot oli lopetettu jo kuukausia aiemmin, koska toivo paranemisesta oli menetetty.

En tiedä miksi sisarukseni teki näin - ehkä siksi, että meillä oli yhdessä hauskempaa, kun en tiennyt totuutta. Mutta lopulta tämä iski kyllä kasvoille ihan järkyttävällä tavalla. Edelleen joskus mietin "jos olisin tiennyt..." Olisin käynyt hänen luonaan useammin, olisin soitellut hänelle useammin, en olisi sanonut hänelle silloin yhtenä päivänä että en voi nyt puhua, olisin sitä, olisin tätä... mutta näinhän toisaalta läheisen kuoleman kanssa aina käy. Sitä katuu aina kaikkea.

Sinå olisit tehnt toisin, mutta sisaresi ei halunnut sinun tekevän toisin. Miksi sinun halusi olisi tärkeämpi kuin sen kuolevan?

Niin, ei tietenkään ole. Mutta en silti tiedä, onko oikein antaa läheiselle väärää toivoa.

Siis lisään vielä - minun sisarukseni ei pelkästään jättänyt kertomatta asiasta, vaan valehteli. Kertoi minulle täysin päinvastaista kuin mitä oli oikeasti tapahtunut.

Onko tämä oikein? Onko tämä väärin? En minä vaan tiedä. Kovin sekavat muistot noista ajoista jäi, en tiedä tulenko koskaan ymmärtämään mitä tapahtui ja miksi sisarukseni valehteli.

Ehkä hän halusi säästää sua siltä tuskalta, mikä tiedosta seuraa. Tai ehkä hän vain halusi, että olet hänen kanssaan ihan tavallisesti. Mene ja tiedä. Tuskin mitään pahaa tarkoitti kuitenkaan. Ei ehkä osannut ajatella sinun kannaltasi asioita.

Niin, en minä siitä hänelle mitenkään vihainen ole. En kuitenkaan voi sille mitään, että hyvin hämmentynyt olo minulle tästä jäi.

Vierailija kirjoitti:

Minä, minä, minä! Mahdollisesti kuolemaan tuleva "ystäväni" ei kertonut asiasta MINULLE! Kyllä on raukkis ystävä, kun ei kertonut MINULLE.

Hänellä ei varmaankaan ollut siinä tilanteessa muuta mietittävää ja murehdittavaa, että kehtasikin jättää kertomatta SINULLE!

Tuskin ap tarkoitti läheisiä, jotka eivät kertoneet HETI SILTÄ ISTUMALTA, vaan sellaisia jotka jättivät kokonaan kertomatta...

Olisin järkyttynyt. Ja surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinulle kuuluu muiden asiat? Etkö muuten keksi hyviä juoruja mitä levitellä?

Kun on kyse läheisestä ihmisestä, kuten omasta lapsesta, tai omasta vanhemmasta, tuskin siinä tulee mieleen että tässäpä mehevä juoru kerrottavaksi.