Voi abi/ huoli syrjäytyneestä nuoresta.

Mitä ihmettä tehdä vai odottaako ihmettä? Murrosikä koronan keskellä ja ekat lukiovuodet pitkälti etälukiossa ei todellakaan ollut hyvä juttu meidän laiskalle ja ujouteen/ vetäytymiseen taipuvalle pojalle. Nyt abivuonna ei osallistu mihinkään ja ne muutama kaverit, joita vielä yläkoulussa oli, ovat eri ryhmässä ja viettävät vapaa-aikansa muualla. Oma lapsi vain nyhjää tietokoneella/kännykällä. Hoitaa koulunsa alisuorittamalla ja käy pari tuntia viikossa töissä. Salilla käy yksinään eikä mitään muuta kiinnostusta kuin pelit tunnu olevan. Tulevaisuuden suhteenkaan ei tiedä mitä haluaa/ on päättänyt ettei pääse minnekään tai sitten mistään ei makseta tarpeeksi. Nyt pitäisi kiireesti hakea töitä kirjoitusten jälkeiseksi ajaksi mutta ei kuulemma halua 3-vuorotöihin, ei siivota eikä asiakaspalveluun. Jotta sittenhän niitä vaihtoehtoja riittääkin kouluttamattomalle 19-vuotiaalle.. Ei tunnu ollenkaan ymmärtävän että tuossa elämänvaiheessa ei valita työpaikkaa vaan otetaan mitä tarjolla on ja sitten edetään oman työn ja viitseliäisyyden avulla.

Varmaan saisi masennusdiagnoosin lääkäristä mutta kun ei itse koe että olisi mitään ongelmaa, häntä ei vaan huvita :( Eikä kiinnosta keskustelu kenenkään kanssa jne. Turhauttaa, ärsyttää ja huolestuttaa. Mutta mitä voi tehdä?