Äidin jatkuva poissaolo esim matkustelu vahingoittaa lasta

Tuttu julkkisnainen? Mitä vit? Sinä kuvittelet tietäväsi hänen ja lapsen asiat? Anna olla.

Minun lapsuudessani äiti oli vieraileva tähti. Ei siitä haittaa ole muuta kuin kiintymyssuhteen luomisessa. 

Tämä tuttavasi siis kaivaa vain itselleen kuoppaa, ikääntyessä ihmettelee kun lapsi ei soittele.  Lapsi ei tästä aikuisena kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää huomenta mammalahko. Voisitteko hyökätä julkkisnaisen kimpuun kuin hyeenalauma, että minulle tulee kivempi olo? Ap, masennukseen saa apua.

Mammalahko? En ole mamma ja en kuulu lahkoon.

Erään ydinkeskustan koulun terveydenhoitaja puhuu samaa, nuoret voi huonosti. Vanhemmat on reissussa ja kokouksissa. Poliitikkoja, ym kermaa.

Missä nykyään lapsen isät? Ja miksi heitä ei syyllistetä?

Ja vaikea ymmärtää, mitä hyvää lapsi saa siitä kun nyhjötetään äidin kanssa kotona ja neljän seinän sisällä, vailla ilman ikäistensä seuraa ja mielikuvitys leikkejä.

Vieläkin muistan ne ihanat leikit 70-luvulta, kun tehtiin metsäretkiä, leikittiin kotia ja kauppaa, tehtiin majoja, me lapset keskemämme, ikäistemme seurassa, eikä aikuiset olleet sotkemassa leikkejä. Siinä mielikuvitus ja luovuus pääsi valloilleen. Opittiin sosiaalisia taitoja ja ryhmätyöskentelyä. Opittiin kädentaitoja ja tekemisen iloa ja riemua. Eikä tuijotettu vain omaa napaamme.

Hoitajilta tai vanhemmilta riitti, kun pari kertaa päivässä huusivat rappusilla, nyt syömään tai illalla nyt pesulle ja nukkumaan.

Nyt jotkut äidit omivat lapset ja vahtivat 24/7 ja tämä tietenkin näkyy lapsen oireiluna, kun äideillä ei ole muuta elämässä kuin lapset. Eivät tee edes töitä. Lapsi tarvitsee ikäistensä seuraa ja kavereita.

Kylläpä se Australian reissu närästää.

Vierailija kirjoitti:

Missä nykyään lapsen isät? Ja miksi heitä ei syyllistetä?

Ja vaikea ymmärtää, mitä hyvää lapsi saa siitä kun nyhjötetään äidin kanssa kotona ja neljän seinän sisällä, vailla ilman ikäistensä seuraa ja mielikuvitys leikkejä.

Vieläkin muistan ne ihanat leikit 70-luvulta, kun tehtiin metsäretkiä, leikittiin kotia ja kauppaa, tehtiin majoja, me lapset keskemämme, ikäistemme seurassa, eikä aikuiset olleet sotkemassa leikkejä. Siinä mielikuvitus ja luovuus pääsi valloilleen. Opittiin sosiaalisia taitoja ja ryhmätyöskentelyä. Opittiin kädentaitoja ja tekemisen iloa ja riemua. Eikä tuijotettu vain omaa napaamme.

Hoitajilta tai vanhemmilta riitti, kun pari kertaa päivässä huusivat rappusilla, nyt syömään tai illalla nyt pesulle ja nukkumaan.

Nyt jotkut äidit omivat lapset ja vahtivat 24/7 ja tämä tietenkin näkyy lapsen oireiluna, kun äideillä ei ole muuta elämässä kuin lapset. Eivät tee edes töitä. Lapsi tarvitsee ikäistensä seuraa ja kavereita.

Ei ne äidit omi ja halua vahtia lapsia 24/7, mutta jos et tee niin, saat lasun perääsi. Tämä yhteiskunta on muuttunut niin lapsivastaiseksi, että lapset pitää pitää piilossa joka paikasta, eivätkä tosiaan saa leikkiä vapaasti missään. Saavat olla vain jatkuvan valvonnan alla ja mielellään neljän seinän sisällä.

Toki jossain maalla kukaan ei ole näkemässä, niin siellä ehkä vielä pääsee tuollaisiin kuvaamiisi terveisiin ja luovuutta ruokkiviin leikkeihin, mutta kaupungissa joku naapurin kyylä tms. on välittömästi tekemässä lastensuojeluilmoitusta (tai vähintään avaamassa yleistä keskustela siitä, kuinka äidit eivät ole lastensa kanssa), jos näkee lasten leikkivän pihalla keskenään. Hyvin, hyvin epäterve suuntaus.

Vierailija kirjoitti:

Vienti-inssi-isien lapset ovat tunnetusti sekaisin kuin seinäkellot.

Veikkaan. että tässä pedataan tarinaa naisesta, jonka toinen lapsi on vartti kolumbialainen ja toinen puoliksi suomenruotsalainen.