Ärsyttää kun mies vaatii minut osalliseksi kaikkiin haaveisiinsa ja tulevaisuuden juttuihinsa, harrastuksiinkin

Vierailija kirjoitti:

Tää on se klassinen "kasvoimme erilleen". Onko teillä mitään yhteistä, muuta kuin lapset? Siis tottakai molemmilla saa olla omiakin harrastuksia eikä kaikkeen tarvitse osallistua yhdessä, mutta onhan se ihan eri asia vaikka mökkeillä yhdessä kuin yksin, joten ymmärrän miestäsikin. Hankalaa on, jos ei kerta kaikkiaan löydy mitään yhteistä mielenkiinnonkohdetta.

Hankalaa on se, jos asia haittaa jompaa kumpaa tai kumpaakin, ei itse erilaisuus. Hyvinkin eri asioita tekevillä ihmisillä voi olla paljon puhuttavaa muista asioista kuin harrastuksista ja syvä yhteys ja hauskaa yhdessä. Ja voihan sitä olla jokin yhteinen asia ja sitten omia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te hyvin erillistä elämää haluavat löydätte näitä paita-ja-peppu-miehiä? Minulle kelpaisi oikein hyvin sellainen mies, joka HALUAA viettää aikaa kanssani ja tehdä mukavia juttuja yhdessä käsivarren mitan päässä pitävän sijaan.

Kyllä minäkin mielelläni teen yhdessä sellaisia asioita, jotka kiinnostaa minuakin. Mutta en sellaisia, jotka oikeasti ei yhtään tunnu omilta. Eli yhteisiä molemmille kivoja asioita. Ei niin kuin mieheni haluaa, että minä menen mukaan hänen juttuihin, vaikka ne kiinnostaa vain häntä. Ap

Oletteko keskustelleet asiasta? Onko hänen tarpeensa saada sinut mukaan omiin juttuihin vai ylipäätään tehdä sinun kanssasi asioita? Lähteekö mukaan sinun juttuihisi?

Ollaan keskusteltu. Hän aina sanoo, että ei halua tehdä niitä yksin. Että ne on hänelle tärkeitä asioita, jotka haluaa vihdoin toteuttaa odotettuaan haaveidensa kanssa vuosia ja vuosia. Mutta että jos en suostu niin estän häneltä ne haaveet, koska ei halua tehdä niitä yksin. Ja minä yritän sanoa, että etkö voisi jonkun ystäväsi kanssa, mutta ei kuulemma halua. Ap

Harmittaa miehesi puolesta, vaikka toki ymmärrän sinuakin, jos ei vaan kertakaikkiaan nappaa. Hän on kuitenkin suunnitellut asioita niin, että sinäkin kuulut suunnitelmiin ja haaveisiin. Vaikuttaa ihanalta ihmiseltä.

Täältä sivusta kommentti, että minua ärsyttävät suunnattomasti ihmiset jotka eivät selvitä tällaisia asioita ennen vakavaan suhteeseen ryhtymistä vaan kiukuttelevat jälkeenpäin kun kumppani ei olekaan sellainen kun hän on kuvitellut. Sitten kitistään läheisille tästä jatkuvasti. Toinen porukka on se, joka kokee elävänsä väljähtyneessä suhteessa mutta ei tee tälle mitään vaan jauhaa tätä kaikille muille paitsi puolisolleen. Mitä se auttaa jos mies on päässään suunnitellut, jos Ap ei ole ollut tästä tietoinen. Enkä puhu nyt tässä esim. kuuntelemisesta, kotitöistä ja muusta konkretiasta tai jo sovittujen asioiden ja lupausten pettämisestä vaan siitä, että toisesta on luotu omin päin käsitys joka ei pidä paikkaansa.

Minusta tuntuu, että en lopulta yhtään vastaa hänen naisihannettaan enkä sellaista naista, jonka kanssa hän haluaisi olla. Mutta että hän paljastaa sen minulla vasta nyt, kun lapsetkin on jo tehtynä. Ei hän silti erota halua vaan haluaa, että muutun hänen naistyyppinsä mukaiseksi, vaikka en taida sellainen yhtään olla. Tunnen oloni petetyksi. Ap

Tässäpä se.

Tätä se on kun mies haluaa naisen, mutta ei vaivaudu miettimään millainen se nainen on.

Tuo on vähän sama kuin että toinen haluaa eläimiä kotiin ja toinen ei . Tai toinen on seurapiiri-ihminen ja toinen kotihiiri . Toista ei voi muuttaa eikä itseään saa myöskään muuttaa toisen mieliksi liikaa .

Omassa parisuuhteessa ollaan ennemminkin oltu sellaisia, että tehdään omia juttujamme, ja aikoinaan pyörittelin silmiäni kälylleni joka intti miehelleen että tekisi kanssaan omia aktiviteettejään ja synkkaamaan elämää yhteen. Olin ylpeä siitä, että meilläpä jokainen saa tehdä sitä mitä haluaa. Nyt vuosia myöhemmin tuon kälypariskunnan suhde on läheinen kun taas me ollaan pikemminkin erkaannuttu toisistanne. Nuo silloiset muistot on tulleet mieleen ja ajattelen nyt eri lailla asiasta, vaikka en inttämisestä pidä niin mielestäni on arvoa sillä että tekee jotain mikä kiinnostaa toista vaikkei itseään kiinostaisi, sillä se lähentää suhdetta, ei tietenkään niinkään että koko elämä pyörii vain toisen kiinnostusten ympärillä.

Eikö tämä ratkea aika yksinkertaisesti. Excel eteen ja alatte merkata sinun kiinnostukset ja hänen kiinnostukset. Molempiin menee molemmat.Molemmat on myös lasten kanssa, laittaa ruokaa jne. Puret hammasta tuon pienen ajan ja kestät. Pian jo mies hokaa, ettei näin... On kyllä outoa että sinun pitäisi taipua sellaiseksi mikä et halua olla.

Voisitteko löytää yhteisen harrastuksen, josta kumpikin tykkää?

Minuakaan ei saisi kiipeilemään, sen verran korkeanpaikankammoinen olen, mutta mökki meillä kyllä on, sinne taas en saa miestä mukaan sitten millään ilveellä viikkoa pidemmäksi ajaksi.

Voihan sitä elämäntyyli ja arvot muuttua pitkän liiton aikana, harva on viisikymppisenä enää sama ihminen kuin parikymppisenä. Minäkin vakuuttelin pitkään, etten ole mökki-ihminen, olin kiinnostunut matkustelusta ja riekkumisesta ympäri maailmaa. Nyt kun puoli vuosisataa lähestyy, en enää jaksaisi matkustella ollenkaan ja haaveilen pienestä mökistä maaseudulla. Tämä aiheuttaa toki vähän skismaa liitossamme, mutta yritämme puolin ja toisin tehdä kompromissejä. Minä lähden joskus matkalle ja mies saattaa tulla joskus mökille.

Meillä tuo mökkeily oli yksi syy, joka johti eroon. Mies koko kesän mökillä, minä en siellä viihdy.

Menkää paritetapiaan.

Kuulostaa melkein röllin tarulta, kun kaikki tiet on niin suljettu, "mies ei halua, mutta mies ei halua". So what...

Olisit hitto kiitollinen että on mies joka ottaa mukaan harrastuksiin.

Sitten jos olisi päinvastoin että mies harrastaisi ja sinä kyykkisit kotona niin sama itkuvirsi?

Nainen ei ole koskaan mihinkään miehen tekemisen tapaan tyytyväinen, ei koskaan. Se on hyvää näytelmää vain miten pitkään naisen "ärsyyntyminen" pysyy poissa.

Naisen ärsyyntyminen= piilonarsisti joka ehdollistaa jonkun muun toimimaan täysin hänen itsensä määräämällä tavalla.

Olisi ihanaa, jos miehellä olisi omat menonsa. Ei ole, ei mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Olisit hitto kiitollinen että on mies joka ottaa mukaan harrastuksiin.

Sitten jos olisi päinvastoin että mies harrastaisi ja sinä kyykkisit kotona niin sama itkuvirsi?

Nainen ei ole koskaan mihinkään miehen tekemisen tapaan tyytyväinen, ei koskaan. Se on hyvää näytelmää vain miten pitkään naisen "ärsyyntyminen" pysyy poissa.

Naisen ärsyyntyminen= piilonarsisti joka ehdollistaa jonkun muun toimimaan täysin hänen itsensä määräämällä tavalla.

Olipa erikoinen kommentti. Olisin ihan tyytyväinen, jos mies kävisi yksin omissa harrastuksissaan. Miksi minä sillä aikaa itkisin? Olisin joko omassa harrastuksessa tai lasten kanssa tekemässä jotain muuta kivaa.

Ap

Miten seksi sujuu, onko se vielä yhteistä tekemistä vai molemmat erikseen?

No minä voisin lähteä kokeilemaan seinäkiipeilyä kun en tiedä onko se mukavaa. Toisaalta naisten lehdet on täynnä just sitä kun pitää erota kun "ei ollut yhteisiä harrastuksia" jne. Kai miehesi haluaa että teette yhdessä asioita, jotain siis mukavaa. Toiset valittaa kun mies harrastaa yksin ja toiset kun mies haluaa yhdessä harrastaa.

Teillä ei sit oo ihan hirveesti yhteistä vai?

Vierailija kirjoitti:

Tätä se on kun mies haluaa naisen, mutta ei vaivaudu miettimään millainen se nainen on.

Tämä.

Ap:n mies ei taida nähdä ap:ta ja ehkä naisia ylipäätään erillisenä ihmisenä, vaan jonkinlaisena naisesineenä tai hänen itsensä jatkeena. Mies kuulostaa todella itsekeskeiseltä.

O han se huutava vääryys jos mies toivoo kumppaninsa osallistuvan haaveisiin ja juttuihin kun sen pitää mennä niin päin että mies osallistuu naisen haaveisiin mutta ei mieti omia ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

O han se huutava vääryys jos mies toivoo kumppaninsa osallistuvan haaveisiin ja juttuihin kun sen pitää mennä niin päin että mies osallistuu naisen haaveisiin mutta ei mieti omia ollenkaan

Ap taitaa toivoa asiassa tasapuolisuutta. Sitä saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te hyvin erillistä elämää haluavat löydätte näitä paita-ja-peppu-miehiä? Minulle kelpaisi oikein hyvin sellainen mies, joka HALUAA viettää aikaa kanssani ja tehdä mukavia juttuja yhdessä käsivarren mitan päässä pitävän sijaan.

Kyllä minäkin mielelläni teen yhdessä sellaisia asioita, jotka kiinnostaa minuakin. Mutta en sellaisia, jotka oikeasti ei yhtään tunnu omilta. Eli yhteisiä molemmille kivoja asioita. Ei niin kuin mieheni haluaa, että minä menen mukaan hänen juttuihin, vaikka ne kiinnostaa vain häntä. Ap

Oletteko keskustelleet asiasta? Onko hänen tarpeensa saada sinut mukaan omiin juttuihin vai ylipäätään tehdä sinun kanssasi asioita? Lähteekö mukaan sinun juttuihisi?

Ollaan keskusteltu. Hän aina sanoo, että ei halua tehdä niitä yksin. Että ne on hänelle tärkeitä asioita, jotka haluaa vihdoin toteuttaa odotettuaan haaveidensa kanssa vuosia ja vuosia. Mutta että jos en suostu niin estän häneltä ne haaveet, koska ei halua tehdä niitä yksin. Ja minä yritän sanoa, että etkö voisi jonkun ystäväsi kanssa, mutta ei kuulemma halua. Ap

Ihme uhriutuja mies. Jos mä haluisin mökin, niin ostaisin sen itselleni ja nauttisin siellä olosta, vaikka toista ei sinne saisi. Miksei voi tehdä itsekseen sellaisia asioita, joista tietää, että sinä et halua niitä tehdä? Ei vaan ymmärrä. Mikä läheisriippuvainen hän oikein on?

Ei toista voi pakottaa tykkäämään samoista asioista, mistä itse tykkää. Miksi kukaan edes haluaisi? Inhottaa myös tuo asenne, että syyttää sinua omasta läheisriippuvuudestaan. Suuttuisin kyllä tuollaisesta turhasta syyllistämisestä. Jos ei halua yksin toteuttaa niitä omia unelmiaan, jotka sinua ei kiinnosta, niin siitä saa kyllä syyttää vain itseään. Mitäs sitten jos hän ei olisi parisuhteessa? Varmaan seuraavaksi syyttäisi sinkkuuttaan unelmiensa kariutumisesta. Ällöä uhriutumista.