" Toksiset ihmiset/suhteet" -Oikeus onneen
Jokaisessa meissä on varmasti joitain piirteitä mitkä ei kestä tarkempaa katselua päivänvalossa. Tarkoitan käsittelemättömiä asioita menneestä jotka vaikuttaa parisuhteessa jos niitä ei pääse käsittelemään turvassa,kumppanin kanssa. Jos tähän herätään vasta liian myöhään tai eron jälkeen toisesta tulee helposti hullu ex tms. Kun tämä olisi vain halunnut jonkun kenen kanssa käydä läpi omia heikkouksiaan ja turvallisen kumppanin joka rakastaisi ehdoitta.
Kommentit (16)
Ei ihminen jaksa hektisessä nykypäivässä ongelmallisia parisuhteita; eroamisesta on tehty niin helppoa ja normalisoitua. Pitää olla ihkua ja kivaa, ongelmat jokainen hoitaa terapiassa - itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
ei parisuhteessa rakasteta ehdoitta.
Tämä. Kuvitteleeko joku oikeasti praisuhderakkautta pyyteettömäksi? Se joskin sitä _ei_ ole. Parisuhde on kahden _kauppa_.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei parisuhteessa rakasteta ehdoitta.
Tämä. Kuvitteleeko joku oikeasti praisuhderakkautta pyyteettömäksi? Se joskin sitä _ei_ ole. Parisuhde on kahden _kauppa_.
Kuvailisitko omaa parisuhdettasi tarkemmin? Mitä se rakastaminen sitten sinun mielestä on? Onko kumppanisi samaa mieltä?
Vaikka jokin asia käsitellään, ei se takaa muutosta asiaan.
Pidän ehdotonta rakkautta rajattomuutena. Me olemme ihmisiä, emme jumalia. Toki voi rakastaa ehdoitta jossain vuorilla kaukana kaikista rakkauden kohteista. Mutta kun pitää elää yhdessä niin äkkiä tulevat rakkauden rajat vastaan.
Narsistit haluavat itselleen rajatonta ja pyytetöntä rakkautta. Samaan aikaan eivät sitä kykene itse antamaan
Ei kumppani ole mikään likasanko, johon voi kaataa kaiken paskan.
Sitä kumppania on kohdeltava kauniisti, rakkaudella.
Joillakin on tapana käyttää kumppania terapeuttinen ja kaataa hänen niskaansa kaikki suodattamatta.
Jotkut tekevät sitä sanaa myös lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit haluavat itselleen rajatonta ja pyytetöntä rakkautta. Samaan aikaan eivät sitä kykene itse antamaan
Mitä tää tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppani ole mikään likasanko, johon voi kaataa kaiken paskan.
Sitä kumppania on kohdeltava kauniisti, rakkaudella.Joillakin on tapana käyttää kumppania terapeuttinen ja kaataa hänen niskaansa kaikki suodattamatta.
Jotkut tekevät sitä sanaa myös lapsilleen.
Ei tietenkään ole. Mutta jos tiedostetaan ongelmat niin eikö se ole avioliitossa hoitaa niitä/hankkia apua/ymmärtää/olla kärsivällinen?
Sä tarvitset terapeuttia et parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppani ole mikään likasanko, johon voi kaataa kaiken paskan.
Sitä kumppania on kohdeltava kauniisti, rakkaudella.Joillakin on tapana käyttää kumppania terapeuttinen ja kaataa hänen niskaansa kaikki suodattamatta.
Jotkut tekevät sitä sanaa myös lapsilleen.Ei tietenkään ole. Mutta jos tiedostetaan ongelmat niin eikö se ole avioliitossa hoitaa niitä/hankkia apua/ymmärtää/olla kärsivällinen?
Kumppanin ei tarvitse jaksaa tukea sinua ongelmissa, on suhteita joissa toinen osapuoli on valmis antamaan itsestään enemmän ja toteuttaa nuo asiat mitkä mainitset, mutta se ei ole kumppanin varsinainen rooli, ero näissä tilanteissa on ihan yhtä hyvä ratkaisu.
Itsekin kumppanin kohdalla yritin tukea kaikin tavoin, mutta 10vuoden jälkeen suhde kuitenkin päätyi eroon, koska hänellä itsellään oli edelleen niin kova epävarmuus itsestään ja paikastaan tässä suhteessa, että minä en sitä tunnetta voinut korjata, hänen on se pakko itse käsitellä. Taustalla on lapsuuden hylkäämiskokemuksia, alkoholisti perhe, isättömyys, laitoskierre lapsena...
En minäkään ole valmis heittämään koko elämäni hukkaan toisen ihmisen ongelmien edessä.
Itse olen eron jälkeen vasta tajunnut oman käytökseni ja tämä hävettää/kaduttaa. Nytkö en sitten ansaitse enää rakkautta tässä elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppani ole mikään likasanko, johon voi kaataa kaiken paskan.
Sitä kumppania on kohdeltava kauniisti, rakkaudella.Joillakin on tapana käyttää kumppania terapeuttinen ja kaataa hänen niskaansa kaikki suodattamatta.
Jotkut tekevät sitä sanaa myös lapsilleen.Ei tietenkään ole. Mutta jos tiedostetaan ongelmat niin eikö se ole avioliitossa hoitaa niitä/hankkia apua/ymmärtää/olla kärsivällinen?
Kumppanin ei tarvitse jaksaa tukea sinua ongelmissa, on suhteita joissa toinen osapuoli on valmis antamaan itsestään enemmän ja toteuttaa nuo asiat mitkä mainitset, mutta se ei ole kumppanin varsinainen rooli, ero näissä tilanteissa on ihan yhtä hyvä ratkaisu.
Itsekin kumppanin kohdalla yritin tukea kaikin tavoin, mutta 10vuoden jälkeen suhde kuitenkin päätyi eroon, koska hänellä itsellään oli edelleen niin kova epävarmuus itsestään ja paikastaan tässä suhteessa, että minä en sitä tunnetta voinut korjata, hänen on se pakko itse käsitellä. Taustalla on lapsuuden hylkäämiskokemuksia, alkoholisti perhe, isättömyys, laitoskierre lapsena...
En minäkään ole valmis heittämään koko elämäni hukkaan toisen ihmisen ongelmien edessä.
Oletteko olleet vielä yhteydessä eron jälkeen? Onko saanut työstettyä ongelmia? Kaduttaako ,kun et voinut olla siinä hetkessä parempi puoliso vaan päädyit eroon?
ei parisuhteessa rakasteta ehdoitta.