Vinkkejä kaivataan NEULAKAMMOISEN 5-v labrareissulle
Tyttöni traumatisoitui viime laboratorio käynnillä ja nyt pelkkä ajatus verikokeesta saa hänet hysteeriseksi. Ensi viikolla on taas labrakeikka edessä - antakaa hyviä vinkkejä lahjonta-kiristys tms. ehdotuksia.
Meillä on kyllä jo ostettuna puudutegeeliä, mutta sekään ei tunnu auttavan. Ei olla tosin vielä sen tehoa kokeiltukaan.
Kävimme viimeksi tk:n labrassa ja ottaja ei ollut huono, mutta asenteellinen lapsia kohtaan - eli pyysi heti toisen hoitajan pitämään lastani väkisin paikoillaan ja tilanne oli aika kurja muutenkin. Näytteen otto meni sinänsä ihan ok.
nyt ajattelin, että menemme ainakin toiseen labraan - mahdollisuus mennä sairaalalle labraan ja voisin etukäteen pyytää lapsiystävällisen hoitajan ottajaksi - mutta kaipaan hyviä vinkkejä miten saisin suostuteltua tyttöni edes autoon sinä aamuna kun labra on. Hänelle olen sanonut, ettei mennä enää verta ottamaan kun alkoi jo itkeskellä kesken leikkien aina kun se tuleva laboratorion käynti tuli mieleen. Aika kurja ja äitiäkin itkettävä asia viedä lasta " giljotiinille" .
Tämä veri (3-5putkea) on pakko ottaa lisätutkimuksien takia (ihon alla on patti joka kasvaa). Asiallisia vinkkejä pliis ;D
Kommentit (8)
Lahjontaa kannattaisin. Meillä on pienempien lasten kanssa mennyt hyvin kun olen antanut just ennen veren ottamista toiseen käteen jotain tosi kivaa uutta lelua jota on tutkittu.
Ja sitten tuli mieleen että löytyisikö esim. kirjastosta sopivaa kirjaa luettavaksi (kirjaston tädeiltä voisi kysyä)? Tai keksisitkö itse sopivaa satua labrassa käynnistä. Meidän pojalle voisi toimia että kertoisin että leikitään labraa. Ja nallen pitäisi tulla käymään. Kehuisin kuinka hienosti nalle istuu äidin sylissä niin hoitajan ei tarvitse edes pitää kiinni ja kun on puudutettu niin nalle ei huomaisikaan kun nipistettäisiin ja sitten lupaisin reippaalle nallelle hampurilaisella käynnin ja pienen lelun. Ja kysyisin vielä nalleltakin että nipistikö ?
Itse en suosittelisi valehtelemaan että labrassa ei tarvisikaan käydä. Luottamus saa pian kolauksen. Meillä epämielyttävät lääkärijutut on sanottu pojalle vasta sinä päivänä kun mennään.
Voisitko luvata lapselle että kukaan hoitaja ei pidä kiinni vaan sinä pidät sylissä ja kädestä jos lapsi auttaa ja on paikallaan ? Meillä on tehty kurjiakin hoitotoimia " vapaaehtoisesti" paikallaan pysyen jos äiti on luvannut tehdä ne ja vaihtoehtona on ollut että vieras lääkäri tekee ne muuten. Eli yksi mahdollinen pelonaihe vähemmän.
Ja kivusta voit varmaan luvata päästävän sillä geelillä.
Meillä esikoisen lääkäripelkoa helpotti kun esikoinen sai olla mukana kuopuksen fysioterapeutti käynneillä. Siellä sai vain leikkiä eikä kukaan koskenut...
Tsemppiä
Itse olen ottanut jonkin verran verinäytteitä lapsista. Se on jännä juttu miten erilailla lapset suhtautuu näytteenottotilanteeseen. Osa ei paljon inahdakkaan ja seuraa vaan kiinnostuneena mitä tapahtuu ja osa on aivan hysteerisiä jo siinä vaiheessa kun tulevat ovesta sisään (vaikka ikinä aikaisemmin ei verinäytettä olisi otettu). Monesti huomaa miten vanhempien pelko tarttuu myös lapseen. Emla on muuten hyvä juttu, mutta se kadottaa suonia näkyvistä, mikä vaikeuttaa näytteenoton onnistumista varsinkin jos lapsella on jo valmiiksi ns. huonot suonet. Ja vaikka Emlaa käyttää niin tilanne on yleensä epämiellyttävä koska lasta täytyy jokatapauksessa pitää väkisin paikoillaan. Tietysti äidin näkökulmasta haluaa säästää lapsen kaikelta kivulta.
Kiinnipitämisestä sen verran, että monesti vanhemmat aliarvioivat lapsen (en tarkoita vauvoja) voimat ja eivät saa pidettyä rimpuilevan lapsen kättä paikallaan. Siitä seuraa että joudutaan pistämään uudelleen, jos verta ei saatu tarvittavaa määrää. Siksi avustava hoitaja on näytteenottajan kannalta hyvä asia.
En osaa oikein antaa neuvoja miten valmistella lasta, omilta tenavilta ei vielä ole näytteitä tarvinnut ottaa. Varmaankin yrittäisin pysyä itse rauhallisena ja etukäteen selittäisin lapselle mitä tehdään, myös että vähän nipistää mutta on nopeasti (toivottavasti!) ohi, lahjontaa unohtamatta!
En osaa oikeen sanoo neuvoo. Mutta mun esikoinen joka on erityislapsi oli 10v vielä sai 3-5 ihmistä pitää paikallansa kun verikokeita otettiin. ja kerran nukutustakin piti tehdä ja mun mielestä sovittiin hoitajan kanssa toinen tapa mut oli kuitenki tehty toisin eli heille ongelmia tuli vaikka olin kertonut tästä piikitys ongelmasta. No nykyään jo antaa ottaa ja piikittää on siis 15v. Pikku sisko joka on 1v7kk ei oo noissa normaaleissa rokotteitten annossa paljon itkeskelly viimises ei sanonu/inahtanu ollenkaan. Mutta jouduttiin isyystesteihin ni ekas kokeen otaos ei itkeny ollenkaan vaan katto tarkkaan mitä tehdään toisessa oli silminnähden kokemattomampi ottaja ja veti suonen ohi ja sit kaiveli sieltä löytääkseen suonen ja sattuneesta syystä tiedän et ei ihme sit et tyttöni alko itkeen:S ja ekalla kerralla siis kysyin et voiko he puudutusta laittaa ni sanottiin ei voi. en tie sit miks ei:S
että ensimmäisen verinäytteenottokerran huonot muistot saattaa jäädä mieleen pitkäksi aikaa, toivottavasti toinen kerta sujuu paremmin ja pelot kaikkoaa tai edes vähenee. Teidän tapauksessa kannattaa käyttää sitä Emlaa niin voit sanoa lapselle, että iho on puuduksissa eikä pistos tunnu miltään. Voit myös sanoa lapselle, että jos hän istuu kiltisti sylissäsi niin ei tarvita toista kiinnipitäjää eikä tarvitse pistää uudelleen sen takia ettei käsi pysy paikallaan.
Sairaalassa otetaan paljon lapsista näytteitä, joten osaamista ja kokemusta pitäisi löytyä!
Toivottavasti teidän reissu menee hyvin :)
Esikoinen 3,5v alle 1-vuotiaana joutui usein verikokeisiin eikä koskaan ollut ongelmaa. 1,5-vuotis rokotuksesta sitten hän sai karmean piikki- ja lääkärikammo. Kaikkien harmiksi hän alkoi sairastaa korviaan, ja sen seurauksena lääkärissä piti juosta tiuhaan. Lääkärireissut olivat painajaista kaikille. Sitten löysin kirjan " En tahdo sairaalaan" . Tämä kirja auttoi lääkärikäynteihimme. Nykyisin lääkärissä hän istuu kiltisti sylissäni. Viimeksi raukka tärisi sylissäni, kun pelotti niin korvan puhdistus, mutta reippaasti antoi lääkärin tutkia.
Lupaan aina myös jonkin kivan lääkärireissun jälkeen. Käymme ostamassa haluamansa lelun/mehulla/jätskillä. Jotain kivaa.
Ja oman epävarmuuden olen todennut tarttuvan lapsiin, vaikka sitä ei sanoin ilmaisisikaan. Lapset vain aavistavat. Kun itse päättää mielessään, että tämä on tehtävä, tämä on hyvä juttu ja me selviämme tästä hienosti, myös lapsen kanssa menee paremmin.
oli rauhallinen ja " täti" jutteli tavallisia asioita lapselle, tyttö istui minun sylissä ja toinen hoitaja oli vain vieressä varalla jos tulee ongelmia. Ei puhuttu paljon ennen asiasta vaan vasta aamulla kun oli lähtö sanoin että nyt mennään näytteet ottamaan ja että saa toivomansa lelun kun homma on ohi. Lisäksi olin sen verran julma että myös pelottelin tyttöä sillä että jos näytteitä ei saada tutkittua voi olla edessä paljon ikävämpiäkin hoitoja. Labrassa tyttö itki jonkin verran mutta muuten meni hyvin. Tyttö tavallisesti todella kammoaa ko. tilanteita mutta aika kivasti sitten meni kuitenkin kun itse ei liikaa hössöttänyt asian suhteen.
otan neuvoista vaarin ja käytän mm. lahjontaa, Emlaa ja itse yritän olla cool. Kiitos kaikille ihanan helpottavista neuvoista ;D
että olen kamalan piikkikammoinen ja käytän aina Emlaa. Laita paksu kerros molempiin käsitaipeisiin ja laastarit päälle noin tunti ennen näytteitä, niin tyttö ei takuuvarmasti tunne mitään. Käske vaikka laittaa silmät kiinni, ja saa avata sitten kun kipu tuntuu. Itse en ainakaan tuntenut mitään kun älysin ruveta käyttämään Emlaa. Olen lapsilleni myös laittanut aina Emlat ennen rokotuksia tai muita piikkejä, koska minulla itselläni tekee niin pahaa, ei lapsilla. Ehkä vaikutan näin siihen että heillekin kehittyy piikkikammo, mutta toivon kyllä että he ymmärtävät että tämä on vain äidin hömpötyksiä. Niin kuin isä sanoo. Iloista piikkipäivää teille. Toivon että kaikki menee hyvin.