Miesystävä ei puhu tunteista
Mua vaivaa, että toinen ei puhu tunteista. Edes laimeammista. Ei tarvitse rakkautta hehkuttaa.
Joskus olis kuitenkin kiva kuulla, että toinen ikävöi tai tykkää musta, että oon hänelle tärkeä.
Mutta ei. Ei vissiin ikinä muutu?
Nyt ajattelin, että enpä viitsi itsekään moisia jutella. Luulen, että tunteet kyllä hiipuu pikku hiljaa, kun vastakaikua tai vahvistusta niille ei hänen suunnalta tule. Surullista.
Muuten suhde on aika lailla täydellinen. Vuosi oltu yhdessä.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan käsittänyt et miks tunteista pitäis puhua erityisesti.
Kyllä Mä tajuan ilmankin että mies rakastaa ja välittää ja varmaan huomaan senkin jos asiaintila muuttuu.
On varmaan kerran sanonut että rakastaa ja kohta 30 v yhdessä! Hyvin menee kuitenkin ja ihan onnellisia ollaan.
Koska kukaan ei ole ajatustenlukija. Hyvin monelle ero on tullut ihan yllätyksenä kun ei ole tajunnut että se toinen on hautonut eroajatuksia jopa jo vuosia mutta ei ole mitään sanonut.
On myöhäistä tehdä enää mitään jos toinen on jo päätöksen tehnyt mutta jos olisi puhunut heti kun ajatuksia on alkanut tulla niin muutokset olisivat vielä olleet mahdollisia.
Voivoi, 13 vuotta olen tuollaisen puhumattoman möllin kanssa ollut. En silti vaihtaisi, hän on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ajan kanssa sitä oppii kyllä, ettei ne sanat välttämättä tarkoita yhtään mitään, teot merkkaa paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osottaa kyllä teoillaan, että välittää. Isoja juttuja on käyty läpi tässä matkan varrella. Ja luottamus on rakentunut vahvaksi. Ja silti....
ApSanoilla on helpompi valehdella. Miksi toinen tekisi hyvää ja kävisi läpi isoja juttuja, jos ei välitä?
Hyvässä suhteessa puheet ja teot kohtaavat. Välittämistä siis osoitetaan kummankin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, 13 vuotta olen tuollaisen puhumattoman möllin kanssa ollut. En silti vaihtaisi, hän on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ajan kanssa sitä oppii kyllä, ettei ne sanat välttämättä tarkoita yhtään mitään, teot merkkaa paljon enemmän.
Tietenkin teot ovat se joka merkitsee eniten mutta en ole oikein koskaan ymmärtänyt että jos pystyy sitä rakkautta osoittamaan teoilla niin mikä siinä on niin vaikeaa ilmaista sama edes joskus myös sanallisesti. Edes vaikka siinä tekojen yhteydessä.
Ollaan miehen kanssa lomalla ja mies nukkuu vielä. Se ei todellakaan tule tuolta makkarista leveä jenkkihymy naamalla i love you ja how are you vaan tulee hetkeksi mököttämään kainaloon.🤣 Tuolla niitä notkuu ostarit pullollaan, jotka kyllä kertoo rakastavansa. Sen kun haet sieltä, jos sanoja kaipaat.
Olet hänelle hyödyke, äidin korvike. On näitä nähty. Kysymys kuuluukin, miksi tyydyt näin vähään, kun maailma on täynnä miehiä, jotka osaavat myös puhua tunteistaan? Vai onko sinut manipuloitu uskomaan, että sellaiset miehet ovat feikkejä ja haluavat pelkkää seksiä. Näin minun exä minua manipuloi, mutta hänpä olikin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osottaa kyllä teoillaan, että välittää. Isoja juttuja on käyty läpi tässä matkan varrella. Ja luottamus on rakentunut vahvaksi. Ja silti....
ApMies joka ei välitä ei tee mitään sen henkilön vuoksi jonka kanssa on. Se ei tikkuakaan ristiin nosta toisen puolesta jos ei välitä. Puhe on aina halpaa.
Tekee tekoja vain kun "oma lehmä on ojassa". Kyllä nämä miehet tiedetään, tunnepuoli on jäänyt kehittymättä täysin.
Itse ymmärrän sen että kaikille ei ole niin helppoa ihan itse niitä tunteitaan sanoittaa. Mutta siinä minulla menee raja jos se toinen ei kykene edes vastaamaan minun tunteiden ilmaisuuni oikein mitään. Yksi aikaisempi kumppani saattoi vain tokaista minun "rakastan sinua" lauseeseeni että "kiva". Silti erotessa ihmetteli mikä oli vikana kun hän oli niin tyytyväinen suhteessamme.
Ei nykyinen miehenikään mikään hehkuttelija ole mutta vastaa nyt sentään minun rakkauden osoituksiini kunnolla ja niin että siinäkin on tunnetta mukana.
Kun olin nuori, n. 18-20 ja rakastunut niin en ajatellut asiaa, tai siis mun poikaystävä ei koskaan sanonut rakastavansa enkä minä mutta asia oli päivänselvä. Tiesin vaan hänen tunteensa, ei tullut mieleenkään miettiä koko asiaa.
Sittemmin joidenkin pettymyysten jälkeen aloin ajatella että haluan jonkun jonka kanssa olla elämän loppuun asti, aloin miettiä joidenkin kohdalla että rakastaako tuo minua. Ehkä johtui siitä että ei rakastanut ja huomasin sen.
Olemme molemmat möllejä. 20 v. aikana olemme ehkä kerran tai kaksi sanoneet ääneen sanan rakkaus. Se vaan ei tunnu luontevalta kummallekaan. Erosta ei ole puhuttu kertaakaan. Elämä on hyvää näin.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan miehen kanssa lomalla ja mies nukkuu vielä. Se ei todellakaan tule tuolta makkarista leveä jenkkihymy naamalla i love you ja how are you vaan tulee hetkeksi mököttämään kainaloon.🤣 Tuolla niitä notkuu ostarit pullollaan, jotka kyllä kertoo rakastavansa. Sen kun haet sieltä, jos sanoja kaipaat.
No maailma ei ole selainen että nuo olisivat ne ainoat vaihtoehdot. Kyllä täällä riittää myös miehiä jotka kykenevät kohtuulliseen sanalliseen tunneilmaisuun ilman että ovat mitään ostareilla notkuvaa porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, 13 vuotta olen tuollaisen puhumattoman möllin kanssa ollut. En silti vaihtaisi, hän on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ajan kanssa sitä oppii kyllä, ettei ne sanat välttämättä tarkoita yhtään mitään, teot merkkaa paljon enemmän.
Tietenkin teot ovat se joka merkitsee eniten mutta en ole oikein koskaan ymmärtänyt että jos pystyy sitä rakkautta osoittamaan teoilla niin mikä siinä on niin vaikeaa ilmaista sama edes joskus myös sanallisesti. Edes vaikka siinä tekojen yhteydessä.
Jaaa. Oma mies on ujo ja ymmärrän häntä hyvin, sillä olen ujo myös ja näytän rakkauttani teoilla. Muista en voi sanoa, mikä heille siinä on vaikeaa. Ei se tee suhteesta huonompaa, jos vaikeita asioita voidaan silti käsitellä ja osataan sanoa vaikka kiitos, kun on sen aika. Ei kaikkia vain ole opetettu puhumaan, meidänkin molempien vanhemmat on aina väheksynyt tunteista puhumista lapsena, joten ne vaan oppii pitämään sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, 13 vuotta olen tuollaisen puhumattoman möllin kanssa ollut. En silti vaihtaisi, hän on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ajan kanssa sitä oppii kyllä, ettei ne sanat välttämättä tarkoita yhtään mitään, teot merkkaa paljon enemmän.
Tietenkin teot ovat se joka merkitsee eniten mutta en ole oikein koskaan ymmärtänyt että jos pystyy sitä rakkautta osoittamaan teoilla niin mikä siinä on niin vaikeaa ilmaista sama edes joskus myös sanallisesti. Edes vaikka siinä tekojen yhteydessä.
Jaaa. Oma mies on ujo ja ymmärrän häntä hyvin, sillä olen ujo myös ja näytän rakkauttani teoilla. Muista en voi sanoa, mikä heille siinä on vaikeaa. Ei se tee suhteesta huonompaa, jos vaikeita asioita voidaan silti käsitellä ja osataan sanoa vaikka kiitos, kun on sen aika. Ei kaikkia vain ole opetettu puhumaan, meidänkin molempien vanhemmat on aina väheksynyt tunteista puhumista lapsena, joten ne vaan oppii pitämään sisällään.
Ujous ei ole mikään lopullinen este puhumiselle. Kyllä ujokin voi oppia puhumaan kunhan se ympäristö on turvallinen. Itse ajattelen että jos ihminen ei uskalla avata tunteitaan sanallisesti niin siinä on takana joku sellainen turvattomuus joka ei poistu edes sen rakkaimman ihmisen kanssa. Ja sellainen kuulostaa aika surulliselta.
Voit olla yhdessä vaikka 40 vuotta etkä tule kuulemaan yhtään tunneilmaisua. Sanon ihan kokemuksesta, unohda koko mies. Tulee muuttumaan vain vaikeammaksi.
Fiksu mies. Tunteet tulee ja menee, ennemmin sitä puhuu tosiasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, 13 vuotta olen tuollaisen puhumattoman möllin kanssa ollut. En silti vaihtaisi, hän on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Ajan kanssa sitä oppii kyllä, ettei ne sanat välttämättä tarkoita yhtään mitään, teot merkkaa paljon enemmän.
Tietenkin teot ovat se joka merkitsee eniten mutta en ole oikein koskaan ymmärtänyt että jos pystyy sitä rakkautta osoittamaan teoilla niin mikä siinä on niin vaikeaa ilmaista sama edes joskus myös sanallisesti. Edes vaikka siinä tekojen yhteydessä.
Jaaa. Oma mies on ujo ja ymmärrän häntä hyvin, sillä olen ujo myös ja näytän rakkauttani teoilla. Muista en voi sanoa, mikä heille siinä on vaikeaa. Ei se tee suhteesta huonompaa, jos vaikeita asioita voidaan silti käsitellä ja osataan sanoa vaikka kiitos, kun on sen aika. Ei kaikkia vain ole opetettu puhumaan, meidänkin molempien vanhemmat on aina väheksynyt tunteista puhumista lapsena, joten ne vaan oppii pitämään sisällään.
Ujous ei ole mikään lopullinen este puhumiselle. Kyllä ujokin voi oppia puhumaan kunhan se ympäristö on turvallinen. Itse ajattelen että jos ihminen ei uskalla avata tunteitaan sanallisesti niin siinä on takana joku sellainen turvattomuus joka ei poistu edes sen rakkaimman ihmisen kanssa. Ja sellainen kuulostaa aika surulliselta.
Omasta puolestani sanon etten koskaan luota täysin muihin ihmisiin. On sellaisia asioita, joita maailman paraskaan suhde ei korjaa. Mies tietää kyllä että rakastan ja sama toisinpäin, ollaan puhuttu tai käyty asioita läpi viestitse silloin kun niin tarvitsee tehdä. Vaikka ei ylitsevuotavasti sanallisesti hehkuteta rakkautta, kommunikoidaan silti ja tehdään asioita, jotta toinen tietää tunteista. Tämä toimii meillä, enkä vaihtaisi esimerkiksi edelliseen suhteeseen ikipäivänä, jossa mies toitotti rakkauttaan päivittäin, mutta teot kertoi aivan muuta.
Ihmisillä tunnekieli vaihtelee.
Tunnekieleen kasvetaan ja opitaan, joten jos taidot eivät ole kovin hyvät olisi sekin järkevää ymmärtää. Eikä se sinun tunnekieli ole välttämättä maailman ainoa oikea, vaan aina voi vähän miettiä voisiko ne omat kysymyksensä ja puheensa muokata toiselle ymmärrettävämmäksi. Tilannetta voi verrata vieraan kielen oppimiseen, että jos alkeita harjoittelevalle asettaa heti kovat odotukset keskustella maailman taloustilanteesta ei taatusti saa mitään monipuolista vastausta takaisin.
Tunteita ilmaistaan monella eri tavalla. Se vaatii toisen tuntemista entistä paremmin. Ehkä miehesi miettii, miksi et huomaa hänen tunteikkaita huomaavaisuuksia sinua kohtaan?
Aloita siis yksinkertaisilla kysymyksillä olematta vaativa. Mieleisiä vastauksia ei voi pakottaa toisesta.
Tuollaiset ihmiset kykenee salaamaan vaikka mitä. Ei muka puhu ja kieltäytyy puhumasta kun muka olet sanonut jotain väärin. Samalla voivat salata sivusuhteen, rahaongelmat ja aivan mitä tahansa. En luottaisi tuollaiseen enää pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset kykenee salaamaan vaikka mitä. Ei muka puhu ja kieltäytyy puhumasta kun muka olet sanonut jotain väärin. Samalla voivat salata sivusuhteen, rahaongelmat ja aivan mitä tahansa. En luottaisi tuollaiseen enää pätkääkään.
Ihan kokemuksesta voin kertoa, että ihan yhtä hyvin se tunteista puhuvakin voi salata rahaongelmat ja paljon muitakin ongelmia. Ja kyllä nämä sivusuhteissa seikkailijat ovat niitä pahimpia lepertelijöitä.
Sanoilla on helpompi valehdella. Miksi toinen tekisi hyvää ja kävisi läpi isoja juttuja, jos ei välitä?