Onko parisuhteessa pakko mennä puolison sukujuhliin? Voiko kieltäytyä?

AP jatkaa.

Oikeasti kokisin joulunkin paljon miellyttävämmäksi juhlapäiväksi, jos saisin vaan olla kotona ja tehdä itse mitä lystään, ilman, että minun on pakko raahautua puolison sukulaisten luokse (omia ei hengissä) ja esittää siellä jotain mitä en edes ole ja osallistua väkisin myös johonkin suvun lasten leikkeihin, ettei jollakin Liisa-Petterillä tule paha mieli. Nykyisin joulupäivät tuntuvat ihan käsittämättömältä pakkopullalta, jota huomaan miettiväni ahdistuneena jo heti kun ensimmäiset joululahjamainokset, joulukoristeet tai muut jouluaiheet tulee näkökenttään.

Entä jos keskustelisit tästä puolison kanssa.

Ei, olet nainut puolisosi, et sen sukua saati kavereita.

Naimisiin mennessä saa samalla uuden suvun. Ei ole pakko, mutta välit voivat jäätyä lopullisesti jos lopettaa yhteydenpidon. Toisaalta miehen ei silloin ole pakko osallistua sinun sukusi tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei, olet nainut puolisosi, et sen sukua saati kavereita.

Mies samoin. Jos ei oma suku kelpaa vaimolle, ei vaimon suku kelpaa miehelle. Lopettavat kaiken kanssakäymisen sukujen ja kavereiden kanssa. Ovat aina vaan kahdestaan.

Voi kieltäytyä.

Pakko? Kuka sut sinne pakottaa? Mutta pisti silmään tuo sun "kissanristiäiset", en kyllä koe kenenkään valmistujaisia kissinristiäisiksi. Tuli heti kuva että et arvosta ketään etkä mitään mikä ei sulle ole kivaa.

Mutta edelleenkään ei ole mitään lakia joka sut pakottaa menemään mihinkään puolison sukujuhliin eikä pitää sinne mitään yhteyttä. Jos tärkeintä on on olla kaikista juhlista pois koska haluat olla itteksesi. Ei kannata tosiaan ajatella yhtään sitä puolisoakaan ja tykkäisikö hän että joskus menisit mukaan.

Ei tietenkään tarvitse. Minä olen ollut puolisoni kanssa joillakin syntymäpäivillä, mutta en läheskään kaikissa sukujuhlissa. Enkä vietä heidän kanssaan joulua vaikka puolisoni on viettänyt. Muutenkin puolisoni tapaa sukulaisiin enimmäkseen yksin, minä näen heistä kaikkein läheisimpiä ehkä kerran-kaksi vuodessa.

Voi kieltäytyä- tuskin sinua sinne edes kaivataan.

Elämä on valintoja, joilla on seurauksia. Jos et tapaa puolison sukua, et kuulu siihen eikä kukaan tunne sinua. He panevat merkille, ettet heistä perusta.

Puolisollesi saattaa olla merkityksellistä, että osallistut hänen elämäänsä tältäkin osin.

Itse menin naimisiin paitsi siksi, että rakastuin mieheeni, myös siksi että halusin sellaisen elämän, joka eletään enimmäkseen yhdessä. Osa sitä on, että minulla on kumppani mukana edustamassa ja että hän tuntee minulle tärkeät ihmiset.

Mutta voihan olla, että puolisoasi ei tällaiset kiinnosta. Jos kiinnostaa, hän pahoittaa mielensä valinnoistasi. Onko sillä sinulle väliä? Eikö tästä pitäisi keskustella hänen kanssaan eikä täällä?

Hmm joskus voisi olla kiva mennä, mutta joskus voi jäädä pois. Tehkää kompromissi. Ja jos menet niin älä ainakaan mökötä siellä koko aikaa, kuten eksäni teki. Ymmärsin jättää hänet pois matkasta sittemmin mut olihan se noloa aina selitellä missä se milloinkin oli ja keksiä verukkeita kun ei kehdannut sanoa ettei sitä kiinnosta pätkääkään. Mun piti kyllä aina olla menossa hänen sukulaisiin. Minusta se on myös toisen huomioimista jos joskus edes lähtee toisen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa.

Oikeasti kokisin joulunkin paljon miellyttävämmäksi juhlapäiväksi, jos saisin vaan olla kotona ja tehdä itse mitä lystään, ilman, että minun on pakko raahautua puolison sukulaisten luokse (omia ei hengissä) ja esittää siellä jotain mitä en edes ole ja osallistua väkisin myös johonkin suvun lasten leikkeihin, ettei jollakin Liisa-Petterillä tule paha mieli. Nykyisin joulupäivät tuntuvat ihan käsittämättömältä pakkopullalta, jota huomaan miettiväni ahdistuneena jo heti kun ensimmäiset joululahjamainokset, joulukoristeet tai muut jouluaiheet tulee näkökenttään.

Minullakaan ei ole omat sukulaiseni enää elossa ja kuten edellä vastasin, en mene puolisoni sukulaisten luo joulunviettoon vaikka hän välillä on mennyt, koska nauttii sukujouluista.

Vierailija kirjoitti:

Pakko? Kuka sut sinne pakottaa? Mutta pisti silmään tuo sun "kissanristiäiset", en kyllä koe kenenkään valmistujaisia kissinristiäisiksi. Tuli heti kuva että et arvosta ketään etkä mitään mikä ei sulle ole kivaa.

Mutta edelleenkään ei ole mitään lakia joka sut pakottaa menemään mihinkään puolison sukujuhliin eikä pitää sinne mitään yhteyttä. Jos tärkeintä on on olla kaikista juhlista pois koska haluat olla itteksesi. Ei kannata tosiaan ajatella yhtään sitä puolisoakaan ja tykkäisikö hän että joskus menisit mukaan.

Mitä ihmeen väliä puolisolle tai tämän tuntemattomalle sukulaiselle on jos sinne ei lähde ihminen, jota ei voisi vähempää kiinnostaa , mukaan?

No mikään muu ei ole pakko, kun verot ja köyhän kuolema. Tosin usein parisuhteessa on eduksi, että tehdään asioita yhdessä, esim. tavataan niitä sukulaisia.

Mun edesmenneen tädin avomies ei juuri koskaan tullut mukaan muihin sukujuhliin, kuin sellaisiin, joissa sai ryypätä, kuten synttärijuhlat. Mutta edes mihinkään illanviettoihin hän ei halunnut osallistua.

Mun miespuolisen serkun vaimon äidin aviomies ei ole koskaan osallistunut serkkuni ja hänen vaimon lasten ristiäisiin tai synttärijuhliin. Eli siis mies ei osallistu vaimonsa lastenlasten juhliin. Esimerkiksi serkkuni vanhemmat eivät koskaan ole tavanneetkaan miniänsä äidin aviomiestä, vaikka he ovat olleet yhdessä jo 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko? Kuka sut sinne pakottaa? Mutta pisti silmään tuo sun "kissanristiäiset", en kyllä koe kenenkään valmistujaisia kissinristiäisiksi. Tuli heti kuva että et arvosta ketään etkä mitään mikä ei sulle ole kivaa.

Mutta edelleenkään ei ole mitään lakia joka sut pakottaa menemään mihinkään puolison sukujuhliin eikä pitää sinne mitään yhteyttä. Jos tärkeintä on on olla kaikista juhlista pois koska haluat olla itteksesi. Ei kannata tosiaan ajatella yhtään sitä puolisoakaan ja tykkäisikö hän että joskus menisit mukaan.

Mitä ihmeen väliä puolisolle tai tämän tuntemattomalle sukulaiselle on jos sinne ei lähde ihminen, jota ei voisi vähempää kiinnostaa , mukaan?

On kyllä outo ajattelutapa. Meillä aina menty molempien sukujen juhliin ja kylään. Se on ollut luonnollista. Meille taas aina kutsuttu juhliin molempien suvut ja samaan tilaan mahtuneet kaikki.

Minun suvussani juhlista pois jättäytyminen on sataprosenttisesti kielinyt tulevasta erosta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm joskus voisi olla kiva mennä, mutta joskus voi jäädä pois. Tehkää kompromissi. Ja jos menet niin älä ainakaan mökötä siellä koko aikaa, kuten eksäni teki. Ymmärsin jättää hänet pois matkasta sittemmin mut olihan se noloa aina selitellä missä se milloinkin oli ja keksiä verukkeita kun ei kehdannut sanoa ettei sitä kiinnosta pätkääkään. Mun piti kyllä aina olla menossa hänen sukulaisiin. Minusta se on myös toisen huomioimista jos joskus edes lähtee toisen mukaan.

Miksi pitää selitellä yhtään mitään? Kumppani ei tullut ja sillä hyvä. Ei kuulu muille miksi ei. Itse ainakin sanon jo kyläilystä / juhlista w.e. sovittaessa ketä meiltä tulee. Tällöin jonkun kotiin jäämisestä ei tule mitään ohjelmanumeroa. Meillä on sukulaisillekin aivan selvää, että kumpikin hoitaa omat sukulaisensa

En oo käyny ikinä. Olen sanonut ettei mitään henk.kohtaista, mut mä en viihdy ihmispaljoudessa. Ihan fine ovat.

Tietenkin voi. En minäkään ikinä mene mieheni mukaan hänen sukujuhliin tai muihin perhetapaamisiin. En edes ymmärrä miksi pitäisi mennä? Olen suhteessa miehen kanssa, en hänen sukunsa.