Vauva (8kk) tippui meidän parisängystä! *huono äiti -fiilistelyä*

esim. olleet päiväkausia sortuneessa talossa, joten eiköhän tuo puolen metrin pudotus aika pientä ole siihen verrattuna.

Eiköhän melkein jokainen vauva tipu jostain elämänsä aikana.

eli sillä aikaa kun sekunnin en pitänyt tiukasti kiinni. se voi tapahtua koska vaan. sängyltä tippuminen on tosi pientä ja sattuu tosi helposti varsinkin jos perhepedissä nukutaan. ole huoletta, tuo on tosi pientä! ja muista että pinnasängystäkin voi tippua, meillä ainakin yhtäkkiä vauva osasi kiivetä sieltä vaikka oli vasta oppinut nousemaan seisomaan.

Mutta että oma äiti alkaa järjestellä näitä kotikutoisia katastrofeja...:-/ Viestisi sai kyllä hieman mieleni nousemaan, ehkä pitäisi vaan lakata pyörittelemästä asiaa päässään ja yksinkertaisesti ottaa opikseen. AP

meidän esikoinen tippui 1v6kk ikäisenä suorilta jaloiltaan pää edellä sohvalta. Sillon tuli tajuttomuus kohtauksia. Ja käytiin lääkärissä, kun meni veltoksi, itki hetken, meni taas veltoksi ja itki hetken. Mitään ei kuitenkaan löytynyt pienestä.

Ja ensimmäisen tunnin jälkeen meni jo täysiä.



Itku tapahtuneen jälkeen on yleensä hyvä merkki.

Voit kuitenkin 1 tai 2 herättää yöllä ja katsoa, että saat katsekontaktin ja hän reakoi katseeseen.

HArvoin kuulee sellaisesta perheestä jossa useampia lapsia, ettei kukaan ole koskaan tippunut.

että soita neuvolaan. tuskin on syytä käydä lääkärille näyttämässä mutta ei siitä haittaakaan ole. itse tietysti käytiin näytillä kun pudotus oli niin korkea. tosi korkea hoitopöytä vielä. En kyllä ymmärrä miksi hoitopöydissä on niin matalat reunat kun jo pari viikkoinenkin voi aivan hyvin pudota.

ja olin vaan jättänyt nukkumaan (imetyksen jälkeen oli nukahtanut niin ajattelin että kuulen jos herää..) ja sit kuului se tömps ja itkua.. Vannoin itselleni etten enää jätä!! vaikka heräisikin siihen siirtämiseen..

Siinä on kyllä sitten jo ainakin puolta korkeampi pudotus. Nuo hoitopöydältä putoamiset ovat tosi pelottavan kuuloisia juttuja, vaikka omassakin tuttavapiirissäni niitä on sattunut. Eikä vauvoille ole käynyt kuinkaan.



Toivottavasti tämä oli nyt vauvaiän ainoa putoaminen. Kaikilta havereilta en lastani tietenkään voi elämässä suojella, mutta edes näin vauva-aikana se olisi enemmän kuin suotavaa.



Kiitos lohduttavista viesteistä! AP

"Eiköhän melkein jokainen vauva tipu jostain elämänsä aikana."



Ei meillä oo todellakaan tippunut kumpikaan lapsi! Onneks ton kirjottaja laitto että "MELKEIN".

Silti en sano et alottajalla pitäs mitenkää olla surkee fiilis. Mä ny vaan vahdin lapsiani ehkä liikaakin.

aikuisella vaan luut menee helpommin rikki ;) Pää on tietysti se heikoin paikka, eli aivotärähdys jne... mutta yhtälailla lapsen pää kopahtaa korkealta maahan (kuin sängystä), kun harjoittelee seisomista ja kaatuu suorilta jaloin taaksepäin tai sivulle.



Meillä vauva on niin vilkas (8kk), että jos laittaa meidän sängylle, niin salamna on jo reunalla ja "hyppäämässä" surmansyöksyyn... eli ei uskalla jättää ilman että pitää jalasta kokoajan kiinni.



Tässä toissapäivänä tipahti meidän sängystä, kun olin imettämässä kyljellään ja hekeksi ilmeisesti nukahdin. Heräsin kopsahdukseen ja itkuun. Mustelma tuli otsaan. Ei kummempaa.

Jos olen jättänyt vauvan meidän sänkyyn, niin sitten ihan keskelle, josta ei kyllä pääse tippumaan. Kun on oppinut kääntymään, en ole jättänyt muualle kuin lattialle tai sitteriin.

Hoitopöytä meillä oli kunnollinen - oli kyllä kalliskin - eikä siitä kyllä päässyt vauva tippumaan.

"Eiköhän melkein jokainen vauva tipu jostain elämänsä aikana."

Ei meillä oo todellakaan tippunut kumpikaan lapsi! Onneks ton kirjottaja laitto että "MELKEIN".

Silti en sano et alottajalla pitäs mitenkää olla surkee fiilis. Mä ny vaan vahdin lapsiani ehkä liikaakin.

Meilläkin on vauvat tipahtaneet sängyltä kun ovat nukahtaneet imetyksen aikana enkä ole raskinut siirtää tai sitten aamulla kun nukumme perhepedissä, enkä ole herännyt vauvan huitomiseen.

Siinä on itsekkin aivan sokissa ja pala kurkussa. Syyllisyys on kova. Onneksi niissä harvoin tulee vauvalle mitään vakavampia vammoja. En minäkään ole lääkärissä käyttänyt.

ja toisen kerran 8 kk iässä, oltiin hotellin parisängyssä ja mies meni vessaan. heräsin kun lapsi tipahti välistämme, onneksi alla oli pehmyt päiväpeitto ja ylimääräisiä tyynyjä.

tippu lapsi hoitopöydältä myös n. 8kk:n iässä. Enkä ollut edes selin häneen tai kaukana, vaan jotenkin pääsi luiskahtamaan minun ja pöydän väliin. Ei siinä mitenkään sattunut, mutta kyllä sitä itseään syytti. Sen jälkeen laitettiin hoitopöytä pois...

täällä taas noita ei koskaan ikinä äitejä!



Meillä kävi kanssa samalla tavalla esikoisen kanssa! Olin tosi järkyttynyt! Mies tuli juuri töistä ja mollemmat huusi naamapunasena lapsi sekä äiti...oli siinä taas Isillä rauhottelemista!



Nyttemmin synty kaksoset enkä pienistä kolauksista ota enää miksikään esim kaksesten kävelemisen opettelu on aiheuttanut aikamonta pattia ja kolhua...kun tukea otetaan tietysti siitä yhtä huterasta kaverista...