"Naiset eivät halua että heitä lähestytään."

Vierailija kirjoitti:

lapsuuden rauma toimii kirjoitti:

ENtä jollei tee mieli hymyillä nykyään kellekään, kun muistaa että 20 v sitten yo-kuvissa täytyi hymyillä ja joka koekuvassa näki naamallaan niin inhottavan tekohymyn että romahti ja poltti kaikki ne kuvat huolellisesti ja on piilottanut vanhan yo-kuva triptyykkinsä ksoka ei halua nähdä omaa naamaansa aina kun kävelee kotonnaan kirjahyllyn ohi. ja ku yläasteella ollessani muudan tyty vain  partaansa nauroi ja kaverilleen jotain hihitti kun erehdyin hymyilemään sille

No mitähän vaihtoehtoja sitten on tarjolla. Mitä itse ehdottaisit?

Aseksualisoituminen eli seksuaalisuutensa  poistaminen olisi ratkaisu. Olisi kevyttä elää himoomati. Tietenkään siitä ei ole iloa niille joilla on hallussaan taito hyödyntää seksuaalisuuttansa eli mieliterveyttä avioliiton perustamiseen

Tekniikassa on oltava jotain vikaa, jos kaikki lähestymisyritykset koetaan "creepyiksi" tai ahdisteluksi. Mun neuvoni näin naisena on, että älä lähesty sellaisessa paikassa missä a) nainen ei voi vain poistua paikalta tai ottaa etäisyyttä ja b) nainen on selvästi suorittamassa tai tekemässä jotain asiaa. Ja jos sanotaan ei, se tarkoittaa ei ja silloin pitää vain toivotella hyvät jatkot ja poistua tilanteesta. Oma juttunsa on myös miehet, jotka yrittävät lähennellä huomattavasti itseään nuorempia. Se on kamalaa ja voi saada nuoretkin naiset ahdistumaan kaikista lähestymisyrityksistä myös vanhempana.

Muutamia tilanteita tai paikkoja, missä en itse haluaisi yhtään lähestymisyritystä:

- En halua, että mua tullaan iskemään uimahallissa tai kuntosalilla, olen mennyt sinne harrastamaan liikuntaa ja tuntemattomien miesten lähestymisyritykset ei tule aiheuttamaan vastakaikua.

- En halua, että miehet lähestyvät ruokakaupassa, mistä yritän vaan päästä mahd. pian pois.

- Linja-autossa tai muissa julkisssa kulkuvälineissä en halua huomiota, koska sieltä en voi vain poistua jos mies ei ymmärrä, etten ole kiinnostunut seurasta tai keskustelusta.

Jos haluat lähestyä naista, mieti ulosantisi niin että nainen voi sanoillaan tai eleillään kertoa, onko keskustelu ok ja hän voi tarvittaessa poistua tilanteesta luonnollisesti, jos hän ei halua seuraasi. Yritä olla neutraali, puhu niin kuin ihmiselle. Jos olet epävarma onko ok aloittaa keskustelu haluamasi tavalla, mieti olisiko keskustelunaloitus ok vaikka mummosi kanssa. Älä mene suoraan asiaan, vaan tunnustele vähän ja jos keskustelu lähtee käyntiin niin voit miettiä olisiko tässä tilaisuus. Tilannetaju, sosiaaliset taidot ja hyvät käytöstavat auttavat pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalvelijana olen oppinut tunnistamaan jo päällepäin miestyypin, joka kuvittelee että meidän välillämme olisi jotain. Yleensä kyseessä on juuri sellaiset nössykkämiehet, joiden koko olemus huutaa, että anteeksi kun olen olemassa. Ja varmasti mitään romanttista kontaktia naisiin ei ole koskaan ollut.

Entäs jos mies kiinnostaa, vilkuiletko sieltä kassalta heviosastolle saakka että mitä mies siellä puuhailee. Vai epäiletkö että koettaa varastaa banaaneja.

Jokaisen kannattaisi käyttää opiskeluaikana käyttämään hyödykseen sekä kaveripiirin että parisuhteen luomiseen. Aloittelevina opiskelijoita ihmiset ovat halukkaampia tutustumaan vieraisiin ihmisiin. Monet ovat yksinäisiä muutettuaan yksin opiskelupaikka kunnalle ja etsivät kavereita. Opiskelijatapahtumat ja ainejärjestötoimintaan aktiivinen osallistuminen auttaa myös tutustumaan ihmisiin. Siitä kaveripirukadta voi sitten se kumppanikin löytyä.

Pointti on, että naista voi lähestyä tietenkin vaikka ruokakaupassa, mutta silloin se pitää tehdä tavalla joka ei ole kiusallinen, eli ei näytä iskuyritykseltä. Ja antaa naiselle (ja sinulle) mahdollisuus halutessa perääntyä ilman että joutuu kiusallisesti kieltäytymään. Eli silloin voi vaan jutella jotain ("missäs ne jugurtit nyt olikaan") ja jos toista kiinnostaa jutella sun kanssa, se varmaan sanoo sitten jotain takaisin. Jos ei kiinnosta, niin sitten pitää antaa sen mennä.

Kokemattomilla miehillä (ja naisilla, ite olin teininä tällainen) ongelmana on se, että he saattavat yrittää jotain aivan mahdotonta lähestymistä, mikä ei onnistuisi edes joltain naissankarilta - eikä naissankari sitä yrittäisikään. Esim. itseä kerran lähestyi itseä nuorempi poika puistossa. Olin siellä kirjoittamassa koulutehtävää lehtiöön ja tämä poikaparka lähestyy läpi tyhjän nurmikon, kaukaa, näkemättä edes että kuka olen, ja tulee luo ja kysyy voidaanko jutella. Äärimmäisen kiusallista ja itselle myös pelottavaa, koska teko oli niin sairaan outo - kuka friikki luulee että ihmiset käyttäytyy noin? Eli pelkäsin tyyppiä, että onko se vaarallinen (etenkin kun ei ollut ihmisiä lähistöllä). Sanoin että sori mutta mun pitää tehdä koulutehtävät. Ja tuntui kauhealta että se poikaparka joutui lähtemään siitä sitten eteenpäin epäonnistuneena - tehtävässä joka oli tuomittu epäonnistumaan. 

Sosiaalisesti kokenut ihminen tietää, että mitään ei kannata "yrittää" - asiat tapahtuu joko luontevasti tai ne ei tapahdu. Pitää hyväksyä se, että ne ei TÄN tyypin kanssa tapahdu, jos et satu joutumaan samaan hissiin tai että teidät esitellään tms. Eli pitää hyväksyä se että pitää laittaa itsensä niin paljon sosiaalisiin tilanteisiin että joskus sitten asiat tapahtuukin itsestään, eikä sitä tarvitse puristaa tai pakottaa sitä tilannetta. Pakottaminen ei toimi, ikinä. Parikymppisenä sitä vielä itsekin koitti pakottaa ja taktikoida jonkun tyypin suhteen. Mutta se ei vaan toimi.

Deittiäppien aikana suosittelisin sitä, koska sitten ei tarvitse miettiä ketä voi lähestyä. Ja ehkä olis parasta koittaa speed dating tapaamista, jos ei ole mitään kokemusta naisten suhteen, niin sitä jännitystä saa pois.

Ja sitten toinen: ihmiset aistii sitä mitä haluat. Kukaan ei halua olla se seksinukke johon voit lyödä mällisi jottet olisi neitsyt. Eli homma lähtee sujumaan paremmin silloin, kun mietit ihmisiä ihmisinä ja mitä NE haluavat niistä tilanteista. Ei vaan sitä mitä itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin en miehenä hyväksy pakkeja. Olen tasokas alfa, aina parempi vaihtoehto kuin joku naisen nykyinen rilliluipero! Minä otan silloin silloin kun haluan ja sillä sipuli!

M41

Myrkyllisiä omikronuleja varten on hyvä olla toimintakykyiset vartijat, jotka eivät itse ole vastaavia incceleitä.

Chase excellence, not women!

Vierailija kirjoitti:

lapsuuden rauma toimii kirjoitti:

ENtä jollei tee mieli hymyillä nykyään kellekään, kun muistaa että 20 v sitten yo-kuvissa täytyi hymyillä ja joka koekuvassa näki naamallaan niin inhottavan tekohymyn että romahti ja poltti kaikki ne kuvat huolellisesti ja on piilottanut vanhan yo-kuva triptyykkinsä ksoka ei halua nähdä omaa naamaansa aina kun kävelee kotonnaan kirjahyllyn ohi. ja ku yläasteella ollessani muudan tyty vain  partaansa nauroi ja kaverilleen jotain hihitti kun erehdyin hymyilemään sille

No mitähän vaihtoehtoja sitten on tarjolla. Mitä itse ehdottaisit?

Olen eri, mutta ainahan sekin vaihtoehto on, että ei hymyile tuntemattomille, eikä edes tavoittele kumppanin löytymistä joistain random tuntemattomista, joille täytyisi ensin hymyillä. Itselläni ei ole mitään hymyilytraumaa, mutta en silti hymyile tai kaipaa kontaktia tuntemattomiin random ihmisiin. Ja ihan hyvin on ystäviä, kavereita ja seurustelusuhteitakin löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapsuuden rauma toimii kirjoitti:

ENtä jollei tee mieli hymyillä nykyään kellekään, kun muistaa että 20 v sitten yo-kuvissa täytyi hymyillä ja joka koekuvassa näki naamallaan niin inhottavan tekohymyn että romahti ja poltti kaikki ne kuvat huolellisesti ja on piilottanut vanhan yo-kuva triptyykkinsä ksoka ei halua nähdä omaa naamaansa aina kun kävelee kotonnaan kirjahyllyn ohi. ja ku yläasteella ollessani muudan tyty vain  partaansa nauroi ja kaverilleen jotain hihitti kun erehdyin hymyilemään sille

No mitähän vaihtoehtoja sitten on tarjolla. Mitä itse ehdottaisit?

Olen eri, mutta ainahan sekin vaihtoehto on, että ei hymyile tuntemattomille, eikä edes tavoittele kumppanin löytymistä joistain random tuntemattomista, joille täytyisi ensin hymyillä. Itselläni ei ole mitään hymyilytraumaa, mutta en silti hymyile tai kaipaa kontaktia tuntemattomiin random ihmisiin. Ja ihan hyvin on ystäviä, kavereita ja seurustelusuhteitakin löytynyt.

Hyvä, juuri noin. Liian moni nimittäin kääntää asian vastakkaisen sukupuolen ongelmaksi; heidän pitäisi ymmärtää ihmisen traumoja, taustaa, ujoutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne. Mutta sinä olet ratkaissut ongelman omalla toiminnallasi.

Vierailija kirjoitti:

Pointti on, että naista voi lähestyä tietenkin vaikka ruokakaupassa, mutta silloin se pitää tehdä tavalla joka ei ole kiusallinen, eli ei näytä iskuyritykseltä. Ja antaa naiselle (ja sinulle) mahdollisuus halutessa perääntyä ilman että joutuu kiusallisesti kieltäytymään. Eli silloin voi vaan jutella jotain ("missäs ne jugurtit nyt olikaan") ja jos toista kiinnostaa jutella sun kanssa, se varmaan sanoo sitten jotain takaisin. Jos ei kiinnosta, niin sitten pitää antaa sen mennä.

Tämä on muuten hyvä, mutta ainakaan itse en osaisi ottaa tuollaista siinä tilanteessa mitenkään iskemisyrityksenä, vaikka mies olisi muuten kiinnostava. Mulle itse asiassa on kerran tullut yhdessä tapahtumassa yks mies tähän tyyliin juttelemaan, väänsi ns. tikusta asiaa. Vastasin lyhyesti ja vähän tylysti, koska oletin ettei hän muuta halunnut kuin saada vastauksen ja siinä se. Jälkeenpäin vasta tajusin, että siinä saattoi hyvin todennäköisesti olla taustalla halu tutustua. Mies oli tosi hyvännäköinen ja mukavan oloinen, ja olen kironnut jälkeenpäin monet kerrat, miksi en osannut tarttua tilaisuuteen. Ei ole yhtä kiinnostavan miehen kanssa vastaavaa sen jälkeen enää tullut.

Tästä syystä tykkään ennemmin, että mies jollain lailla suoremmin osoittaa, että on kiinnostunut minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi päivä ihan hämmästyin, kun nuori iloinen tuntematon nainen tervehti minua lenkkipolulla. Taisi olla aivan ensimmäinen kerta elämässäni, joten tämä kertonee jotain tästä suomalaisesta jörökulttuurista jossa kammoksutaan vieraille puhumista. Eipä tarvi ihmetellä, jos vähän lähestymiset tökkii kun 99% naisista on lähtökohtaisesti naama norsunveellä etenkin tuntemattomille miehille. M33

Olen keskivertoa komeampi mies (empiirisellä tutkimuksella todettu), ja lähtökohtaisesti 'naama norsunveellä' kaikille 'tuntemattomille' (ihmisille joiden kanssa en ole missään tekemisissä).

Käyn myös lenkillä ja yleensä käännän katseen poispäin vastaantulijasta, oli se sitten mies tai nainen. Harvemmin myöskään kuulisin, vaikka joku tervehtisi tjsp. sillä nappikuulokkeissa on melunvaimennus päällä. Suunnilleen ainoat joita pidän silmällä, ovat laitapuolen kulkijat ja muut sen henkiset.

Muutaman kerran minut on "yhytetty" kun olen venytellyt tms. ja on ollut pakko jauhaa niitä näitä, en sentään halua täyttä mulkun kuvaa, he he. Mutta juu, ei hirveästi kiinnostele että ihmiset, oli kyse sitten miehistä tai naisista, tulevat jauhamaan kun olen esim. treenaamassa.

Monet, etenkin huonon itsetunnon omaavat (sukupuoleen katsomatta), saavat usein väärän kuvan pelkästä hymystä, kohteliaisuudesta tai vastaavasta, ja mahdollisesti tulkitsevat sen kiinnostuksena. Kiusallisten tilanteiden välttämiseksi, on useimmiten parempi vain esittää kylmää, eipähän ainakaan tule väärinkäsityksiä.

Tässä tapauksessa kuulostaa siltä, että on enemmän kuin suositeltavaa jatkaa samaan malliin (eli pitää naama sillä norsunv*tulla ja esittää kylmää), jotta kaltaiseni ystävällisiä ja ennakkoluulottomia miehiä arvostavat naiset onnistuvat väistämään kaltaisesi miehen. ;-)

Minun taas oli helppo samaistua tuon edellisen kirjoitukseen. Kyllähän se ärsyttää jos jatkuvasti joku on tulossa häiritsemään tilanteessa, jossa haluat olla yksin. Varsinkin tuo viimeinen kappale, että huonoitsetuntoiset ottavat tavallisen ystävällisyyden/kohteliaisuuden kiinnostuksen osoituksena, on harvinaisen totta. Asiakaspalvelijana olen oppinut tunnistamaan jo päällepäin miestyypin, joka kuvittelee että meidän välillämme olisi jotain. Yleensä kyseessä on juuri sellaiset nössykkämiehet, joiden koko olemus huutaa, että anteeksi kun olen olemassa. Ja varmasti mitään romanttista kontaktia naisiin ei ole koskaan ollut.

hahaa, minäpäs olen naimaton kokematon itsesäälinen kaikkeapelkäävä nössykkä joka häkeltyi päiväkausiksi jo siitä kun hottisplikka tuli vastaan eräällä käytävällä armon päivänä 4.1.2005 noin iltaseitsämän tietoilla ja kuljerti pehmeästi "hei", vaikka en ynmärtänyt lainkaan mikä minussa ankeassa prillikallessa nappasi 5 vuotta minua nuarempaa enemän kuin kutalaisen jytänkiä donnaa. Kun vastasin hei niin kihisi hän innossaan kaverilleen siinä jotenhi ja pyrki hän jotain sidettä luomaan minuun seuraavinahi päivinä, muun muasa hemaisten  kutrejaan tuperruksin ja tuijottelemaan jääden.

Vaan ei siitä sitten onneksemme mitään kehkeytynyt kun paljastui hän niinsanotuksi kroksilaiseksi eli kevytkengäksi arvoiltansa.

Vaan lämmittää sen romanssintyylisen muistelu ja epätotinen olo vieläi, varsinkin  kun mitään naisseikkailun poikastakaan ei ole kohdallaini sen jälkeen siinnyt. Aivan jankonbetonia olen ihmissuhteissani ollut siintä lähtien ja vaikka monensti tekiisi mieli sanoa jotain kivaa jollehi naiselle niin kieltäydyn koska se tuntuisi synniltä. olen ankea muiden eurassa koska inhoan silloin olemassaoloani mutta nyt kun sanoit tunnistavasi rakkaudennälkäiset vässykät niin aion pidättäytyä paljastamasta kellekään yhtääkään tarvettaini tahi edes sitä että olisin puutteessa. Robotoin käytökseni. Inhoittaa ajatus kohdata ketään asiakaspalvelijaa ja ajatella että tuo saattaa olla juuri se jota oksettaa nähdäromantiikan nälkäinen vanhamammanppoika?

jä sitten vielä: mistä merkeistä tunnsitat tuollaiset tyypit? En minä muuten, vaan että tiedän olla jatkossa varmati tuottamatta nitä eleitä jotka paljastaisivat että minulla on täyttymättömiä tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsit ja löydät naisen, joka on halukas parisuhteeseen juuri sinun ap kanssa + et ikinä ahdistele tai creepyile.

Niin, mutta se vaatii lähestymistä ja mahd. sosiaalista itsemurhaa, jos nainen kokee minut uhaksi.

Mikä on niin ylivoimaisen vaikeaa lähestyä naista ihan normaalilla "anteeksi, saanko häiritä" aloituksella ja sen jälkeen joko lähteä pois tai jatkaa juttua (normaaleilla keskustelunaiheilla) riippuen siitä mitä nainen vastaa.

No en kyl aloittaisi sanomalla "anteeksi, saanko häiritä". Noin tekevät

a) sähkösopimustyrkyttäjät, puhelinliittymätyrkyttäjöt ja rahanker(j)äijät

b) pervot, jotka kuiskaavat äänettömästi viimeisen sanan "seksuaalisesti" ja käyvät sitten kiinni tisseihin, jos nainen erehtyy vastaamaan myöntävästi

c) arat ressukat, jotka ovat päivätolkulla keränneet rohkeutta sanoakseen tuon lauseen, joka kuulostaa säälittävältä: anteeksi olemassaoloni.

Olen samaa mieltä, ei mitään anteeksipyyntöä.

Olen itse ihminen, joka juttelee helposti ja paljon vieraiden ihmisten kanssa, eikä koskaan tule mieleen kysyä, että anteeksi, saanko häiritä. Sanon asiani, tyyliin (luontopolulla): "jaa-a, näyttää kaikki muutkin lähteneen tänään liikkeelle, kun on niin hieno ilma". Eli katsekontakti, hymy, tilanteeseen sopiva repla.

Ja suosittelen: jos kontaktin ottaminen on vaikeaa, kannattaa harjoitella. Ei niin, että töksäyttää jotain vasta, kun näkee kiinnostavan näköisen naisen, vaan juttelemalla lähes päivittäin vieraiden ihmisten kanssa eri tilanteessa. Tietysti edelleen vain sellaisten, jotka selkeästi katsovat silmiin ja osoittavat sanattomalla viestinnällään, että heitä sopii lähestyä.

Minä taas en todellakaan pitäisi ajatuksesta, että joku tuntematon ihminen tarjoutuisi ostamaan minulle jotain oletuksenaan, että en itse siihen kykenisi. Enkä todellakaan ottaisi tarjousta vastaan. Olen näitä ulielien mukaan myyttisiä naisolentoja, jotka treffeilläkin maksavat aina oman osuutensa . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti on, että naista voi lähestyä tietenkin vaikka ruokakaupassa, mutta silloin se pitää tehdä tavalla joka ei ole kiusallinen, eli ei näytä iskuyritykseltä. Ja antaa naiselle (ja sinulle) mahdollisuus halutessa perääntyä ilman että joutuu kiusallisesti kieltäytymään. Eli silloin voi vaan jutella jotain ("missäs ne jugurtit nyt olikaan") ja jos toista kiinnostaa jutella sun kanssa, se varmaan sanoo sitten jotain takaisin. Jos ei kiinnosta, niin sitten pitää antaa sen mennä.

Tämä on muuten hyvä, mutta ainakaan itse en osaisi ottaa tuollaista siinä tilanteessa mitenkään iskemisyrityksenä, vaikka mies olisi muuten kiinnostava. Mulle itse asiassa on kerran tullut yhdessä tapahtumassa yks mies tähän tyyliin juttelemaan, väänsi ns. tikusta asiaa. Vastasin lyhyesti ja vähän tylysti, koska oletin ettei hän muuta halunnut kuin saada vastauksen ja siinä se. Jälkeenpäin vasta tajusin, että siinä saattoi hyvin todennäköisesti olla taustalla halu tutustua. Mies oli tosi hyvännäköinen ja mukavan oloinen, ja olen kironnut jälkeenpäin monet kerrat, miksi en osannut tarttua tilaisuuteen. Ei ole yhtä kiinnostavan miehen kanssa vastaavaa sen jälkeen enää tullut.

Tästä syystä tykkään ennemmin, että mies jollain lailla suoremmin osoittaa, että on kiinnostunut minusta.

Miksi vastaat tylysti ihmisille, jotka kysyvät sinulta jotain?

Vain nössöt uskovat metoo'hun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti on, että naista voi lähestyä tietenkin vaikka ruokakaupassa, mutta silloin se pitää tehdä tavalla joka ei ole kiusallinen, eli ei näytä iskuyritykseltä. Ja antaa naiselle (ja sinulle) mahdollisuus halutessa perääntyä ilman että joutuu kiusallisesti kieltäytymään. Eli silloin voi vaan jutella jotain ("missäs ne jugurtit nyt olikaan") ja jos toista kiinnostaa jutella sun kanssa, se varmaan sanoo sitten jotain takaisin. Jos ei kiinnosta, niin sitten pitää antaa sen mennä.

Tämä on muuten hyvä, mutta ainakaan itse en osaisi ottaa tuollaista siinä tilanteessa mitenkään iskemisyrityksenä, vaikka mies olisi muuten kiinnostava. Mulle itse asiassa on kerran tullut yhdessä tapahtumassa yks mies tähän tyyliin juttelemaan, väänsi ns. tikusta asiaa. Vastasin lyhyesti ja vähän tylysti, koska oletin ettei hän muuta halunnut kuin saada vastauksen ja siinä se. Jälkeenpäin vasta tajusin, että siinä saattoi hyvin todennäköisesti olla taustalla halu tutustua. Mies oli tosi hyvännäköinen ja mukavan oloinen, ja olen kironnut jälkeenpäin monet kerrat, miksi en osannut tarttua tilaisuuteen. Ei ole yhtä kiinnostavan miehen kanssa vastaavaa sen jälkeen enää tullut.

Tästä syystä tykkään ennemmin, että mies jollain lailla suoremmin osoittaa, että on kiinnostunut minusta.

Miksi vastaat tylysti ihmisille, jotka kysyvät sinulta jotain?

Olin siis asiallinen mutta en mitenkään erityisen ystävällinen. Lyhyt vastaus ja sitten jatkoin matkaani, mikä varmaan näyttäytyi hänelle melko tylynä. Mulla oli muutenkin siinä hetkessä erinäisistä syistä hieman huono fiilis, enkä jaksanut alkaa esittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsit ja löydät naisen, joka on halukas parisuhteeseen juuri sinun ap kanssa + et ikinä ahdistele tai creepyile.

Niin, mutta se vaatii lähestymistä ja mahd. sosiaalista itsemurhaa, jos nainen kokee minut uhaksi.

Mikä on niin ylivoimaisen vaikeaa lähestyä naista ihan normaalilla "anteeksi, saanko häiritä" aloituksella ja sen jälkeen joko lähteä pois tai jatkaa juttua (normaaleilla keskustelunaiheilla) riippuen siitä mitä nainen vastaa.

No en kyl aloittaisi sanomalla "anteeksi, saanko häiritä". Noin tekevät

a) sähkösopimustyrkyttäjät, puhelinliittymätyrkyttäjöt ja rahanker(j)äijät

b) pervot, jotka kuiskaavat äänettömästi viimeisen sanan "seksuaalisesti" ja käyvät sitten kiinni tisseihin, jos nainen erehtyy vastaamaan myöntävästi

c) arat ressukat, jotka ovat päivätolkulla keränneet rohkeutta sanoakseen tuon lauseen, joka kuulostaa säälittävältä: anteeksi olemassaoloni.

Olen samaa mieltä, ei mitään anteeksipyyntöä.

Olen itse ihminen, joka juttelee helposti ja paljon vieraiden ihmisten kanssa, eikä koskaan tule mieleen kysyä, että anteeksi, saanko häiritä. Sanon asiani, tyyliin (luontopolulla): "jaa-a, näyttää kaikki muutkin lähteneen tänään liikkeelle, kun on niin hieno ilma". Eli katsekontakti, hymy, tilanteeseen sopiva repla.

Ja suosittelen: jos kontaktin ottaminen on vaikeaa, kannattaa harjoitella. Ei niin, että töksäyttää jotain vasta, kun näkee kiinnostavan näköisen naisen, vaan juttelemalla lähes päivittäin vieraiden ihmisten kanssa eri tilanteessa. Tietysti edelleen vain sellaisten, jotka selkeästi katsovat silmiin ja osoittavat sanattomalla viestinnällään, että heitä sopii lähestyä.

Minä taas en todellakaan pitäisi ajatuksesta, että joku tuntematon ihminen tarjoutuisi ostamaan minulle jotain oletuksenaan, että en itse siihen kykenisi. Enkä todellakaan ottaisi tarjousta vastaan. Olen näitä ulielien mukaan myyttisiä naisolentoja, jotka treffeilläkin maksavat aina oman osuutensa . 

Minäkin vierastan sitä, että tuntematon yrittää ostaa minulle jotakin - oli oletuksena se, että ei usko minun kykenevän ostamaan tuotetta x tai muuten vain. Toki tämä vierastus johtuu enimmäkseen siitä, että se tuntematon kuvittelee, että ostettuaan minulle jotakin hänen oikeus on saada minut koko illaksi itselleen. On tietenkin ihmisiä, jotka haluavat aidosti ilahduttaa tai auttaa toisia, mutta en jaksa uskoa siihen esimerkiksi useimpien miesten kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Melkoista jankkaamista. Tästä ei oo vielä selvinnyt yhtään että saako naiselle jutella vai ei? Missä voi jutella ja missä ei? Ja sekin on jäänyt oikeestaan täysin epäselväksi että pitääkö naisille jutella vai ei?

Ja jos näihin saa edes jotain selvyyttä, niin sitten pitäis vielä tietää että mistä asiasta voi jutella?

Aika monimutkainen juttu. Ei oo ihme jos nuorten miesten päät menee sekaisin ja ne syrjääntyy sinne yksiköihinsä ja nettipornon ääreen kun tämmönen vanha konkari hopeakettukin on tänä päivänä jo ihmeissään.

Onneks noi +50 naiset on helpompaa riistaa eikä ne ole niin oikukkaita, ja nuorempia ulkomaalaisia naisia on helpompi lähestyä kun niiden kanssa pystyy juttelemaan ihan normaalisti.

Eli ei auttanut selittäminen eikä rautalangasta vääntäminen, vaan aiot jatkossakin tehdä oman pään mukaan ja uhriutua.

Silloin kun olin sinkku niin etsin ihan itse sitä seuraa. Nyt kun olen ollut parisuhteessa jo vuosia niin menen resting bitch face- ilmeellä ettei tarvitse kestää kenenkään lähestymisyrityksiä. Onneksi iso raskausmaha on nyt estänyt ne kokonaan!

Vierailija kirjoitti:

Melkoista jankkaamista. Tästä ei oo vielä selvinnyt yhtään että saako naiselle jutella vai ei? Missä voi jutella ja missä ei? Ja sekin on jäänyt oikeestaan täysin epäselväksi että pitääkö naisille jutella vai ei?

Ja jos näihin saa edes jotain selvyyttä, niin sitten pitäis vielä tietää että mistä asiasta voi jutella?

Aika monimutkainen juttu. Ei oo ihme jos nuorten miesten päät menee sekaisin ja ne syrjääntyy sinne yksiköihinsä ja nettipornon ääreen kun tämmönen vanha konkari hopeakettukin on tänä päivänä jo ihmeissään.

Onneks noi +50 naiset on helpompaa riistaa eikä ne ole niin oikukkaita, ja nuorempia ulkomaalaisia naisia on helpompi lähestyä kun niiden kanssa pystyy juttelemaan ihan normaalisti.

Voi rivipöljäke kun jokainen nainen päättää sen itse omakohtaisesti niin ei se voi mistään palstoilta selvitä.

Aavistan kyllä vahvasti että normaali tervemielinen yhteydessä olo ihan tavallisten naispuolisen  hengittäväistön kansa jo terapioisi minusta poisa tätä järjetöntä nihkeyttä mutta itsesäälissä on niiing kiva olla ja nähdä kaikkiv asite vaikemapana kuin net ovatkaan. Henkinen parantuminen olisi kipuliasta ja  ajatus lisäkipusta inhoittaa koska vuosikymmenten selibaatissa olo tälleen heetterolle jo itsessään on sitä kipua tuonnut