^^^Helminauhat viikonloppuun -> Perjantai^^^

Täällä ei mikään kiva aamu. Hirveet vatsakivut vaivaa, alkoi heti kun silmät sain auki. Samalla tietty kauhee huoli pikkuisesta tuolla masussa, että onkohan hänellä kuitenkin kaikki ok. Yritän vakuutella, että hänellä kaikki hyvin, että tää ois vaan jotain ohimenevää lievää vatsatautia tms.. Kipu on siis sellaista vähän aaltomaista, tulee kyllä harvakseltaan - onneksi - mutta pistää silti vähän aina irvistämään. En luokittelisi kuitenkaan supisteluiksi (ihan kuin esikoista odottaisin, aina unohtuu, että miltä ne oikeet supparit tuntuikaan, mutta kyseessä on sentään jo kolmonen! olenkohan ihan dementikko..), kipu on siis enimmäkseen tuossa ihan ylävatsalla, sellanen pistelevä (inhottava) kipu. Tänään on muuten pikkuisen liikkeetkin tuntuneet tosi ylhäällä! Ei ole tämä asukki ennen näin ylös päässyt liikuskelemaan. Kerran veti tänä aamuna koko masu ihan kivikovaksi - kivuttomasti onneksi. No, pitää kai mennä takas sohvalle rötväämään, kerrankin olen yksin kotona - ja vieläpä siten, että MIES on muksujen kanssa kyläilemässä! =O



Parempaa lauantaita muille!!



Ainiin, nimimerkki tietty unohtui taas - oliko Mairanne(?), jolla oli ollut _aika_ jännät paikat! Huh, että selvisit vielä takaisin kotiin. Onneksi meillä helmiksillä alkaa jo " pian" 30+ viikot.. Mitenkä sitä muuten sanottiin, oliko se jo 32+ viikot, jolloin pikkuisella on jo hyvät mahdollisuudet selvitä ulkona masustakin? Joku välietappi taas odotukseen..



Minni & [color=teal]Mulperi [/color] viikoista sekaisin - olisko 26+5

Hei kaikille! En ole kirjoitellut helminauhoihin, joskin välillä olen lukenut juttujanne sen mitä olen töissä ehtinyt eli harvoin. Nyt tuntuu, että aikaa on 50h/vrk kun olen sairaslomalla kotona. Supistuksia on paljon, kivuttomia joka liikkeestä ja kipeitä yleensä iltapäivisin ja iltaisin. Joinakin iltoina supistaa kipeästi jopa vartin välein pari tuntia, kääk! Lääkärin mukaan ei saisi tehdä nyt yhtikäs mitään, kun kohdunsuukin oli hieman auennut. Se onkin melko mielenkiintoinen ohje, kun on kaksi pientä lasta hoidettavana. Toki he ovat viikolla hoidossa.



Raskausviikkoja siis 28, kohta 29. Nyt sitten on vain makailtava kotona ja välillä uskallan hetken istua tässä koneella. Istuminenkin nimittäin supistaa varsinkin iltapäivisin, kätilön mukaan kuulemma voi painaa istuminenkin (jos istuu esim. tunnin) jopa pahemmin kuin seisominen ja lisätä supisteluja. Olin ajatellut, että istuminen on hyvä juttu, mutta ei kun pitäisi olla kyljellään. Kyljellään taas NÄRÄSTÄÄ! Eniten jännittää, ettei tämä vaan syntyisi vielä. Eilen oli onneksi rauhallisempi päivä kun olin oikeasti levossa. Kyllä sitä alkaa kummasti uskomaan kovapäisempikin touhotin, kun huomaa että täyslepopäivän iltana supistaa vain muutamia kertoja.



Viime viikolla vielä haaveilin töihin menosta. Pitäisi sijainen opastaa työhön ja tehdä 3-vuotisen projektin loppuraportti valmiiksi. Ehkä sen raportin saisi tehtyä (viimeisteltyä) kylkiasennossakin kun tulostaa ja kirjoittaa käsin muutokset ja sijainen tulee meille kotiin ensi viikolla pariksi päiväksi, jotta voin kertoa hänelle suullisesti työjutut. Teen itsenäistä työtä, joten oikeasti kukaan muu ei voi opastaa häntä ja jos kukaan ei opasta, hänellä menee kuukausia pelkästään pyörimiseen, joka on todella hankalaa asiakkaittenikin kannalta. Oikeastaan on virkistävää, että on jotain ohjelmaa ja varsinkin kun se ohjelma onnistuu myös kyljellään. Päähän tässä on toistaiseksi vielä kunnossa, mutta ei varmaan kauaa -kotona yksin järki sumenee!!!



Kaikille supistelijoille tsemppiä ja töissä väsyneille intoa, töissä olossakin on hyvät puolensa!

Tämä viikko on mennyt suppareiden suhteen ihan hyvin, kipeitä ollut vain pari ja kivuttomiakin huomattavasti vähemmän :). Keskiviikkona kävin äp:lla ja sain sieltä hyviä uutisia, istukka vetätynyt 3,5cm päähän kohdunsuulta (kävi alle 1cm) ja kohdunsuun ja kaulan tilanne normaali :). Sain luvan liikkua suht normaaliin tapaan, vältellen kuitenkin rasitusta jos se aiheutta supistuksia. Seuraava kontrolli äp:lla 4 viikon päästä. Tiistaina kävin sokerirasituksessa, sormenpäästä otettu nolla-arvo pikatesterillä oli 4,7 eli hyvä, mut suonesta otettu nolla-arvo koholla 5,3 (ylä raja 5,1), tunnin arvo 8,1 (ylä raja 10) ja kahden tunnin arvo 6,4 (pitää olla alle7). Pikatesterin arvo on kuulemma vaan suuntaa antava ja oikean tuloksen saa vaan suonesta?! Ihmettelen vaan kuinka ne voi heittää noin paljon?! No, sain kuitenkin ohjeeksi välttää nopeita hiilareita ja syödä 2-3 tunnin välein.



Äsh, ovikello soi täytyy mennä...

Eilen jäikin pinoutuminen väliin, vaikka pinon pari kertaa luinkin!:) Aina ei vaan saa mitään aikaiseksi. ;)



Synnytyksestä ollut puhetta.. Itse haluaisin vain, että tämä lapsi tulisi ulos, mutta itse synnytys ei oikein innosta. En siis varsinaisesti pelkää kumpaakaan synnytystapaa, mutta kumpaakaan en haluaisi edes kokea, en sektiota enkä alatiesynnytystä. Mutta pakkohan tämä lapsi on ulos tunkea kun on kerran sisäänkin pistetty!;)

Ajattelen, että sektiosta olisi mukavempi toipua kuin alatiesynnytyksestä, mutta koska haluan ehdottomasti olla hereillä synnytyksessä niin alatie on kaiketi ainoa vaihtoehto. Itse en meinaan kestäisi sektiota pelkällä puudutuksella, ajatuskin inhottaa ihan likaa. Eli jos joutuisin sektioon, vaatisin ehdottomasti nukutuksen. Mutta eipä taida olla pelkoa sektiosta, on meinaan sen verran leveät lanteet, että niistä saa kyllä vauvan ponnistettua ulos!:)

No niin, arvoisat helmisiskot. Käsi ylös, kuka on tartuttanut mullekin ennenaikaiset supistelut?! Juuri viikonloppuna ajattelin, että onpas hyvä juttu, ettei niistä tarvitse kärsiä. Ehkä alun järkyttävä pahoinvointi riitti raskauden hankaluuksiksi.



MITÄS SITTEN TAPAHTUIKAAN?! Eilinen oli aika pelottava päivä. Mulla alkoi supistella ke-aamuna ja seuraava yö meni ihan valvoessa. Mahaa särki sikana. Menin kuitenkin to-aamuna töihin, koska sijaista on aika mahdotonta saada aamulla ennen kahdeksaa. Puhelimitse sovin, että saan neuvolasta sairaslomalapun perjantaista. Jos mahakivut jatkuvat, suositeltiin päivystyksessä käyntiä. Menin mielenrauhan takia käymään lääkärillä oppituntien jälkeen n. klo 12. Siellä terveyskeskuslääkäri pisti mut heti vuodelepoon. Sisätutkimuksessa hän ei löytänyt lainkaan kohdunsuuta --> epäily, että synnytys on käynnissä. Tuuti ei ollut liikkunut vuorokauteen. Sain suoraan lähetteen TYKS:iin, johon sisko lähti mua heittämään, koska mieheni on Raisiossa töissä. En tiedä, kuka pelkäsi eniten. Pikkusisko ajoi lujaa, ohitteli ' kaiken maailman hidastelijatörppökuskeja' . Mies ei tiennyt, onko hänellä siviilivaatteet mukana töissä eikä meinannut tajuta, minkä kaupan pihalle hän tulee meitä vastaan. Äiti melkein itki puhelimessa ja pohti, tulisiko hänkin sairaalaan (oli koulutuksessa Turussa).



Kyllä jännitti muakin kävellä synnärin ovista sisään, kun ei kerta tiedetty, joko tässä on tosi kyseessä. Suuria toivomuksia lensi Yläkertaan, ettei Tuutin vielä tarvitsisi syntyä. Kun nyt päästäisiin edes rv. 30 saakka... Äitiyspolilla otettiin pissa- ja verinäytteet ensin. Sitten istuttiin käyrillä ja kuunneltiin vauvan sydänääniä. Olivat vahvat ja vaihtelevat, eli kaikki hyvin. Sen jälkeen pääsin/jouduin sisätutkimukseen. Nyt löytyi kohdunsuu ihan sieltä missä sen pitikin olla. Oli supistuksista auennut sormen kärjelle. Kanavaa oli yhä jäljellä 3,5cm, joten mitään hätää ei ollut. Sitten vielä ultrattiin vauvaa ja varmistettiin, että siellä on kaikki kunnossa. Kyllä oli. Kultamussu oli kasvanut jo tosi isoksi. Pään halkaisija 7,4cm, pää-peppu 22,6cm, reisiluu yli 5cm. Painoarvio 1060g eli jo yli kilon! Jalkovälissä näkyi jotain, mutta lääkäri ei osannut sanoa, onko siellä kivekset vai turvonneet häpyhuulet. Sen lisäksi napanuora oli jalkojen välissä, joten arvailu jatkuu ilmeisesti helmikuulle asti.



Nyt makoilen kotona sairaslomalla. Taitaa jäädä muuton tekeminen muiden huoleksi... Toivotaan, että supistelut loppuisivat ilman lääkkeitä. Toisaalta tiedän, että äitillä on ollut musta suppareita lokakuusta helmikuulle. Lääkkeitä hänkin on joutunut käyttämään. Siskosta hän oli suppareitten takia sairaslomalla pitemmän ajan.





*M* ja jo yli kilon painoinen Tuuti 27+6