Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mustasukkaisuus miehen menneisyydestä
Vaikiaaon
21.01.2023 |
Tämä on kauheaa ja naurettavaa, tiedän.
Ollaan seurusteltu yli vuosi, meillä menee hyvin, ollaan rakastuneita, on kivaa yhdessä ja hyvää seksiä...
Mutta minä olen mustasukkainen miehen menneisyydestä. Hänellä on ollut paljon lyhyitä (seksi)suhteita, pidempiä suhteita ei niinkään ja meinaan tulla hulluksi ajatuksesta, että hän on himoinnut muita. Tiedän itsekin, että olen ihan naurettava. Ollaan melkein nelikymppisiä ja minulla itsellä on piiiitkä parisuhde takana ennen häntä ja erittäin villi sinkkuelämä siihen perään.
Miten te muut käsittelette näitä tunteita vai olenko ihan yksin fiilisteni kanssa?
Ehkä tässä on myös jonkinlaista luottamuspulaa. Minun on vaikea luottaa, että hän pysyy tuossa, vaikka järjellä tiedän, että hän on aivan rakastunut minuun. Tiedän myös, ettei kukaan voi luvata mitään, en minäkään, mutta ei kumpikaan ole lähdössä minnekään varmasti niin kauan, kuin tässä on hyvä olla.
Kommentit (54)
Kannattaa hakea apua. T: mustasukkaisen kumppanin puoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mustasukkaisuus nousee toisen menettämisen pelosta.
Minulla oli myös alkuun vaikeuksia. Pari ensimmäistä vuotta. Sittemmin mies on osoittautunut olevansa erittäin sitoutunut ja ihminen, joka ei haikaile menneitä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mustasukkaisuus nousee toisen menettämisen pelosta.
Minulla oli myös alkuun vaikeuksia. Pari ensimmäistä vuotta. Sittemmin mies on osoittautunut olevansa erittäin sitoutunut ja ihminen, joka ei haikaile menneitä.
Totta. Varmasti tässä on kyse myös siitä, että pelkään saavani siipeeni. En ole mustasukkainen esimerkiksi mistään hänen menoistaan. En tiedä, miksi hänen vanhat juttunsa triggeröi minua, vaikka en liity niihin mitenkään 🙄 olen myös aina ajatellut, että minulla on hyvä itsetunto. Nyt tuntuu et se on ihan pohjamudissa epävarmuuksieni keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mustasukkaisuus nousee toisen menettämisen pelosta.
Minulla oli myös alkuun vaikeuksia. Pari ensimmäistä vuotta. Sittemmin mies on osoittautunut olevansa erittäin sitoutunut ja ihminen, joka ei haikaile menneitä.
Niin ja lohduttavaa. Toivon kanssa, että nää mun fiilikset helpottaa kun aikaa kuluu.
Vaikiaaon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mustasukkaisuus nousee toisen menettämisen pelosta.
Minulla oli myös alkuun vaikeuksia. Pari ensimmäistä vuotta. Sittemmin mies on osoittautunut olevansa erittäin sitoutunut ja ihminen, joka ei haikaile menneitä.
Totta. Varmasti tässä on kyse myös siitä, että pelkään saavani siipeeni. En ole mustasukkainen esimerkiksi mistään hänen menoistaan. En tiedä, miksi hänen vanhat juttunsa triggeröi minua, vaikka en liity niihin mitenkään 🙄 olen myös aina ajatellut, että minulla on hyvä itsetunto. Nyt tuntuu et se on ihan pohjamudissa epävarmuuksieni keskellä.
No, et halua menettää häntä., ei sen kummempaa. Ei sillä ole itsetunnon kanssa tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko näitä tunteita vain yksin ollessa, vai silloin kun vietätte aikaa yhdessä?
Mulla oli vähän samantapainen ongelma. Olen itse aika kokematon, ja miehen villi sinkkuelämä sai mut tosi kateelliseksi. Mies kertoili jotakin juttuja, jos olen kysynyt. Näitä katkeruuden ja mustasukkaisuuden tunteita tulee vain yksin ollessa, kun pääsen oikein miettimään sitä sinkkumiehen himoa muita (käytännössä kaikkia) naisia kohtaan. Pääsin tästä eroon tällaisilla ajatusharjoituksilla:
1) mies on selkeästi hyvä tyyppi, kun on osannut antaa hellyyttä toiselle ihmiselle, ja toinen ihminen on nähnyt hänet hellyyden arvoisena. Mietipä, miten katkera ja kamala olisi mies, jota ei kukaan ole koskaan halunnut? Et sinä sellaiseen olisi ihastunut tai rakastunut. Mies on kuka on juuri siksi, että on elänyt elämänsä juuri siten kuin on sen elänyt.
2) kuten sanoin, nämä tunteet tulivat aina vain yksin ollessa. Tein ihan tahallani niin, että yhdessä ollessa saatoin vaan katsella miestä, ja miettiä häntä eri naisten kanssa. Oikein velloin siinä ajatuksessa. Ja yllättäen, ei tuntunut yhtään pahalta, kun siinä tilanteessa näkee konkreettisesti, ettei mies ole panemassa ketään muuta, vaan me ollaan nyt yhdessä.
3) mies valitsi seurusteluun sinut, eikä niitä muita. Seurusteluun valitaan se paras.
4) olet itsekin halunnut muita miehiä, varmaan oikein himoinnut. Se on normaalia. Kahden ihmisen kanssakäymisessä ei ole mitään pahaa! Eihän elämästä tule mitään, jos jättää kaiken tekemättä sillä perusteella, ettei tulevaisuuden hypoteettiselle kumppanille tule paha mieli sun menneisyydestä. Eikö?
Kokeilepa tällaisia harjoituksia. Juuri silloin, kun tuntuu tosi pahalta ja kateelliselta, pehmennä mielesi ja ajattele asiaa lempeyden kautta. Ihmisten välinen hellyys on hyvä asia, sitä ei kannata alkaa tuomitsemaan.
En osaa varmuudella neuvoa, koska itse en ole suhteissani milloinkaan kokenut mustasukkaisuutta. (Lisäksi pidän suurena virheenä jakaa suhdehistoriaa, mikäli suhteelle haluaa tulevaisuuden!) Mutta sinuna suhtautuisin mainitsemiisi tunteisiin häiriönä - vähän niin kuin joilalkin naisilla on psyykkisiä ongelmia ennen kuukautisia (PMS), tai hormonien syömiseen liittyen. En ottaisi tätä hulluutta liian vakavasti, enkä toisaalta pyrkisi siitä totaalisesti eroon, koska se tuskin olisi mahdollista. Mutta pyrkisin tietoisesti keskittymään asioihin, joista voi olla kiitollinen... Muuten olisi vaarana suhteen sabotoiminen. Tee päätös, ette anna "hulluutesi" pilata suhdettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää KOSKAAN jakako suhdehistoriaanne, mikäli toivotte uudelle suhteelle hyvää tulevaisuutta. Luotte tarpeettoman taakan.
On ihmisiä, jotka ovat sairaalloisesti mustasukkaisia. Kannattaa tiedostaa se patologisuus itsessään ja välttää kaikkea, mikä ruokkii sitä paranoiaksi asti; yksi tapa aloittaa on kieltäytyä puhumasta menneistä suhteista. Paitsi jos on masokisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tutkimus oli, että tälläiset ihmiset kuten miehesi ei oikein näe toisia ihmisiä kokonaisuuksina. Ikäänkuin heillä ei ole kykyä nähdä puolisoa erityisenä eli ei osaa arvostaa.
Tässä on liikaa historiaa, ei kunnioita itseään eikä toista.
En itse aloittaisi suhdetta tälläiseen. Ja sinun osalta sanoisin, että jossain vaiheessa menetät lopunkin kunnioituksen häneen. Se on vain ajan kysymys. Huomaat kyllä nämä piirteet miehessäsi jos tarkkailet häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkimus oli, että tälläiset ihmiset kuten miehesi ei oikein näe toisia ihmisiä kokonaisuuksina. Ikäänkuin heillä ei ole kykyä nähdä puolisoa erityisenä eli ei osaa arvostaa.
Tässä on liikaa historiaa, ei kunnioita itseään eikä toista.
En itse aloittaisi suhdetta tälläiseen. Ja sinun osalta sanoisin, että jossain vaiheessa menetät lopunkin kunnioituksen häneen. Se on vain ajan kysymys. Huomaat kyllä nämä piirteet miehessäsi jos tarkkailet häntä.
Ei kyllä mikään arvostettavin piirre toisessa ihmisessä. Mutta kaikilla on omansa.
Vaikiaaon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mustasukkaisuus nousee toisen menettämisen pelosta.
Minulla oli myös alkuun vaikeuksia. Pari ensimmäistä vuotta. Sittemmin mies on osoittautunut olevansa erittäin sitoutunut ja ihminen, joka ei haikaile menneitä.
Totta. Varmasti tässä on kyse myös siitä, että pelkään saavani siipeeni. En ole mustasukkainen esimerkiksi mistään hänen menoistaan. En tiedä, miksi hänen vanhat juttunsa triggeröi minua, vaikka en liity niihin mitenkään 🙄 olen myös aina ajatellut, että minulla on hyvä itsetunto. Nyt tuntuu et se on ihan pohjamudissa epävarmuuksieni keskellä.
Tarkkaile näitä tunteita, ehkä niille on syynsä? Älä soimaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa varmuudella neuvoa, koska itse en ole suhteissani milloinkaan kokenut mustasukkaisuutta. (Lisäksi pidän suurena virheenä jakaa suhdehistoriaa, mikäli suhteelle haluaa tulevaisuuden!) Mutta sinuna suhtautuisin mainitsemiisi tunteisiin häiriönä - vähän niin kuin joilalkin naisilla on psyykkisiä ongelmia ennen kuukautisia (PMS), tai hormonien syömiseen liittyen. En ottaisi tätä hulluutta liian vakavasti, enkä toisaalta pyrkisi siitä totaalisesti eroon, koska se tuskin olisi mahdollista. Mutta pyrkisin tietoisesti keskittymään asioihin, joista voi olla kiitollinen... Muuten olisi vaarana suhteen sabotoiminen. Tee päätös, ette anna "hulluutesi" pilata suhdettasi.
Tiettyjä asioita tulee toisesta väkisin esille, kun puhutaan menneistä. Ja ainakin itsestä tuntuu, että miten toista voi tuntea ollenkaan, jos ei yhtään tiedä, mitä hän on aiemmin elämässään tehnyt?
En minäkään tiedä tarkkaan kuinka paljon niitä naisia esimerkiksi on ollut. Veikkaan ettei hän tiedä ihan itsekään 😂
Vierailija kirjoitti:
Vaikiaaon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mustasukkaisuus nousee toisen menettämisen pelosta.
Minulla oli myös alkuun vaikeuksia. Pari ensimmäistä vuotta. Sittemmin mies on osoittautunut olevansa erittäin sitoutunut ja ihminen, joka ei haikaile menneitä.
Totta. Varmasti tässä on kyse myös siitä, että pelkään saavani siipeeni. En ole mustasukkainen esimerkiksi mistään hänen menoistaan. En tiedä, miksi hänen vanhat juttunsa triggeröi minua, vaikka en liity niihin mitenkään 🙄 olen myös aina ajatellut, että minulla on hyvä itsetunto. Nyt tuntuu et se on ihan pohjamudissa epävarmuuksieni keskellä.
Tarkkaile näitä tunteita, ehkä niille on syynsä? Älä soimaa itseäsi.
Tätäkin olen miettinyt, että varoittaako joku vaisto minua. Onko se sitten oikeassa tai ei niin en tiedä.
Ja toki olen ehkä myös realisti. Jos tämä vuosi yhdessä on tuplasti enemmän, kuin mikään hänen aiempi suhteensa on kestänyt niin miksi olisin eri asia, kuin ne kaikki muut ennen minua.
Samanlainen täällä.
Ehkä yksi ällöttävimmistä asioista toisessa ihmisessä ja nyt puhutaan normaaleista ihmisistä.
Vieläkun tähän lisätään sukupuolitautien pelko (ja se syöpää aiheuttava virus)niin ei tässä oikein enää jaksa kenenkään kanssa seurustella.
Seksiä ja seksualisuutta nyt tuntuu olevan jokapaikassa mennyt täysin maku koko hommasta.
Vaikea kuvitella olevansa jonkun kanssa jolle homma maistuu näillä nykyajan mausteilla. Ei vaan olla yhtään samanlaisia.
Vaikiaaon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikiaaon kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mustasukkaisuus nousee toisen menettämisen pelosta.
Minulla oli myös alkuun vaikeuksia. Pari ensimmäistä vuotta. Sittemmin mies on osoittautunut olevansa erittäin sitoutunut ja ihminen, joka ei haikaile menneitä.
Totta. Varmasti tässä on kyse myös siitä, että pelkään saavani siipeeni. En ole mustasukkainen esimerkiksi mistään hänen menoistaan. En tiedä, miksi hänen vanhat juttunsa triggeröi minua, vaikka en liity niihin mitenkään 🙄 olen myös aina ajatellut, että minulla on hyvä itsetunto. Nyt tuntuu et se on ihan pohjamudissa epävarmuuksieni keskellä.
Vaistoihin kannattaa kiinnittää huomiota, äläkä todellakaan soimaa itseäsi. Kuten sanoit koet tilanteen jotenkin typeränä vaikka sinulla hyvä itsetunto. Jostain syystä nämä tunteet ovat pinnassa tarkkaile niitä.
Tarkkaile näitä tunteita, ehkä niille on syynsä? Älä soimaa itseäsi.
Tätäkin olen miettinyt, että varoittaako joku vaisto minua. Onko se sitten oikeassa tai ei niin en tiedä.
Ja toki olen ehkä myös realisti. Jos tämä vuosi yhdessä on tuplasti enemmän, kuin mikään hänen aiempi suhteensa on kestänyt niin miksi olisin eri asia, kuin ne kaikki muut ennen minua.
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen täällä.
Ehkä yksi ällöttävimmistä asioista toisessa ihmisessä ja nyt puhutaan normaaleista ihmisistä.
Vieläkun tähän lisätään sukupuolitautien pelko (ja se syöpää aiheuttava virus)niin ei tässä oikein enää jaksa kenenkään kanssa seurustella.
Seksiä ja seksualisuutta nyt tuntuu olevan jokapaikassa mennyt täysin maku koko hommasta.
Vaikea kuvitella olevansa jonkun kanssa jolle homma maistuu näillä nykyajan mausteilla. Ei vaan olla yhtään samanlaisia.
Hmm, en taas tuohon oikein samaistu.
Tapailin tosi kivoja miehiä sinkkuna ollessa ja vaikkei kenenkään kanssa tullut kuitenkaan sellaista, että haluaisi enemmän niin monen kanssa oli hyvinkin avoimet kortit, että olisi voinut tulla, jos molemmille olisi tarpeeksi fiiliksiä herännyt.
Olin myös itse hetken aikaa aika villi ja olen edelleen hyvinkin seksuaalinen 🙈
Olet poikkeus. Enemmistö naisista ei välitä miehen menneisyydestä. Miehet taas välittävät naisen menneisyydestä.
Alue: Aihe vapaa
Järjellä tajuan tämän hyvin. Minulla on ollut pitkä suhde, jossa olen ehtinyt nähdä ja kokea monenlaista. Paljon enemmän todennäköisesti, mitä mies omassa elämässään samaan aikaan. Ja ehdin tapailla muutaman kanssa ja harrastaa ihan vain seksisuhteita. Oli hauskaa, mutta ei ketään sellaista, kenen kanssa olisin halunnut enemmän. Toisin kuin hänen kanssaan. Tiedostan, että hän todennäköisesti ajattelee samallalailla minusta.
Tyhmästi vaan käännän asiat päässäni välillä ihan nurinperin 🙃