Yh:t työttöminä, koska töiden ja perheen yhteensovittaminen mahdotonta!!!
Näin väitettiin eilen uutisissa. Mistäköhän mahtaa johtua, että joiltakin yh:ilta se töiden ja lapsen hoidon yhdistäminen kuitenkin onnistuu? Ärsyttää tuollaiset työnvieroksujat, jotka kehtaavat selittää työttömyyttään tekosyillä. Ja sitten valittavat köyhyyttään!
Toki töiden ja lapsen kanssa kahden elämisen yhteensovittaminen on hankalaa ja raskasta, sen myönnän. Mutta onnistuu se silti. Onneksi minun ei tarvitse itkeä tukien yms. pienuutta, koska käyn töissä ja pystyn huolehtimaan lapsestani ihan omilla tuloillani. Päivähoidostakin maksan ihan suurimman taksan, joten ei tarvitse siipeillä sen kummemmin siinäkään asiassa.
Kommentit (15)
Silloin elämä tosiaan oli helppoa, lapselle oli aikaa, oli jopa omaa vapaa-aikaa. Minäkin maksoin korkeimman päivähoitomaksun ja vuokra-asunnostakin aika hurjat summat, koska emme sopineet mihinkään tulorajoihin, asunto piti vuokrata vapailta markkinoilta.
Nyt muutama vuosi myöhemmin olen 3 lapsen uusperheellinen äiti. Vanhin on 3-luokkalainen ja kaksi pienintä päiväkodissa. Ja vaikka perheessä on nyt toinenkin vanhempi, silti tunnen riittämättömyyttä. Ei ole tarpeeksi aikaa lapsille ja heidän harrastuksilleen ja esikoisen koulunkäynnille, omaa aikaa on varmaankin pari tuntia viikossa, ja nämä yöunilta varastetut hetket. Ja miehen kanssa yhteistä aikaa, sitäkin on tosi harvoin. Noin joka toinen viikko meillä käy lapsilla hoitaja, tämä lähinnä siksi, että saataisiin jotain sellaisia hommia tehdyksi, jotka eivät meidän monsterilauman kanssa onnistu.
Joten en tosiaan ihmettele, jos useampi lapsisen yh:n on vaikea sovittaa työtä ja perhe-elämää yhteen, jos se on vaikeaa jo 2 vanhemman perheessäkin.
niin on se pikkusen hankalaa lähteä pieniä lapsia kuskaamaan kävellen/pyörällä 15km...siinä ei sitten paljoa aikaa jääkkään lasten kanssa olemiseen..kun joutuisi jättämään koko yöksi tarhaan iltavuoroviikoilla ja aamulla ei ehtisi kuin pari tuntia olemaan lasten kanssa kotona...
Lisäksi jos yh esim kouluttautunut ravintola-alalle/töissä hotellissa/sairaalassa, useimmiten työaika on 3-vuorotyö. Joissakin työpaikoissa on jopa 4- tai 5-vuorotyö. Lapsen realistinen hoitoon saaminen voi olla tosi mahdotonta tällaisissa tilanteissa.
Lisäksi jos lapsi on SAIRAS, siis kroonisesti, ei apua tule juuri mistään :/ EDES yhteiskunnalta.
Vierailija:
Ja itsekin otan monesti lapselle hoitajan kotiin, jos joudun olemaan töissä yöhön asti tai viikonloppuna.ap
Mikä tarkoittaa sitä, että jos sinulla on monta yötä peräkkäin, haet lapsen päivällä vain käymään kotona ennen seuraavaa yövuoroa.
niin olisit myös kuullut että ongelma onkin lähinnä siinä että työelämä on niin vaativaa että se ei jousta lasten tarpeitten edessä. Kahdessa paikassa on mahdotonta olla ja valitettavasti jos kumarrat työlle niin usein se tarkoittaa sitä että pyllistät lapselle. Mutta ap:n mielestä se on varmaan ok. Kyllähän lapsi joustaa.
Btw, huono provo.
En tosin vuorotyötä mutta kuitenkin. Miten se vuorotyö vaikeuttaa sitten elämää? Onhan niitä vuoropäiväkotejakin. Ja itsekin otan monesti lapselle hoitajan kotiin, jos joudun olemaan töissä yöhön asti tai viikonloppuna.
ap
Eli vuorotyötä tekevät eivät kaikki saa lapsiaan hoitoon vuoro-päiväkotiin ja joutuvat siksi jäämään kotiin. Kyse ei ole laiskuudesta, vaan siitä että hoitopaikkoja ei ole!!!!
eikä ole sossun luukulla ollut koskaan. mutta oliko sulla tullut kirjoitusvirhe? et kai ihan tosissaan tee 60t/vko töitä? miten ehdit olla lapsen kanssa?
Ei sillä, mä olen onnistunut sovittamaan yhteen lapsenhoidon, opiskelun, työt ja harrastamisen, hyvä minä, hyi muut yht.
Lapset ovat 4, 7, ja 9 -vuotiaat.
Töihin lähden heti kun saan päivätyön, mutta tällä hetkellä en koe vuorotyötä edes vaihtoehtona. 4-vuotiaan vielä varmaan saisin kunnan vuorohoitokotiin, mutta mites sitten ekaluokkalainen ja 3-luokkalainen; kovin ovat pieniä pärjäämään kahdestaan iltoja ja öitä.
Olen alalla, jolla ei palkoilla juhlita, joten hoitajan palkkaaminenkaan ei ole taloudellisesti mahdollista, ja lasten isä makaa mullan alla.
En siis Suostu kokemaan huonoa omaatuntoa siitä, että olen työttömänä työnhakijana. Jos valitsisin tällä hetkellä toisen valittavissa olevan vaihtoehdon, kokisin jättäväni lapseni heitteille.
Lapsi on hoidossa noin 10 tuntia päivässä, niin kuin varmasti tosi monet ydinperheidenkin lapsoset. Loput työt pystyn tekemään kotoa käsin, esim. yöllä ja viikonloppuna. Nukun yössä vain 4-5 tuntia, joten vuorokaudessa ehtii tehdä aika paljon, loppujen lopuksi. Lapsellekin jää aikaa ja hän on oikein tasapainoinen.
ap
Taitaa aloittaja potea jonkinlaista järjen köyhyyttä, kun kuvittelee, että jos itsellä tilanne on hyvä, niin muillahan on samat lähtökohdat. Mistä teitä tolloja sikiää?
Enkä lorvailun vuoksi työttömänä oloa hyvällä katso itsekään, mutta sentään tajuan että paha se on tuntemattomien tilanteita arvostella tietämättä asioista tarkemmin. Ja yh-äidithän on kaikki samanlaisia, samalla alalla ja paikkakunnalla...
t: ydinperheen työssäkäyvä äiti.
Vaikka lapset saisinkin esim. yö vuoroina hoitoon niin mietippä miten rankkaa se on myös pienille lapsille. Ne lapsetkin siinä elää sillon tavallaan sitä 3-vuoro elämää. Mietin kun tulet yö-vuorosta ja haet lapset kotiin niin missäs välissä nukut? Päivä pitää jaksaa valvoo lapsien kanssa ja mahd. lähtee illalla taas yövuoroon! EI OO KUULE HELPPOO!
Nyt kun ajatteleln niin kuopusta en samaan rääkkiin laita vaan valitsenduunin jossa ollaan 6h päiväsäs duunissa.
Perhe menee mulla KAIKEN edelle!