Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että näläntunne katoaa stressaavassa tai ahdistavassa elämäntilanteessa?
20.01.2023 |
Siis mikä tämä mekanismi on?
Itselläni on jo kestänyt kuukausia, että näläntunne on kadonnut. Saatan mennä ihan kevyesti aamupalan voimin iltaan asti tuntematta nälkää.
Syön siis vain väkipakolla myös sen aamupalankin.
Näläntunne on totaalisti kadonnut, tätä on kestänyt jo kuukausia. Paino putoaa tasaisesti tämän vuoksi. Aika tehokas laihdutuskeino tosin.
Normaalissa elämäntilanteessa tunnen kiljuvaa nälkää tasaisin väliajoin. Mutta mikä systeemi kehossa laittaa jonkin stopin, että nälkää ei tunne?? En ymmärrä.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta toisilla altistaa makeanhimmolle ja ahmimiselle ja painon kertymiselle.
Voisiko hätätila kropassa viestiä että ei ole aika syödä vaan selviytyä haasteesta?
Ei. Osalla ihmisistä, kuten minulla, näläntunne katoaa totaalisti, kuukausiksi.
Illallakin kun sitten syön, niin syön vain pakolla, en silloinkaan tunne nälkää.
Minulla ei siis ole näläntunnetta nyt ollut moneen kuukauteen stressaavan elämäntilanteen vuoksi. Kiinnostaa vain tämä mekanismi taustalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.eeva.fi/jutut/nalka-mihin-katosit
Stressi vie ruokahalun
Nälkä ja kylläisyys eivät ole vain fysiologisia viestejä. Psyykkiset tekijät vaikuttavat niihin. Tunteet aiheuttavat kehossa hormonaalisia muutoksia. Rakastuminen tai suru voivat viedä ruokahalun kokonaan.
Keho reagoi akuuttiin stressiin kuin vaaraan. Se lisää adrenaliinin eritystä, mikä puolestaan hidastaa ruoansulatusta.
– Jos kehossa on stressistä johtuva taistele tai pakene -reaktio, nälkää ei välttämättä tunne.
Jos olen vähän ahdistunut, ahmin herkkuja. Jos olen todella ahdistunut, nälkä ja ruokahalu katoaa totaalisesti.
Stressi valmistelee kehosi pakenemaan leijonaa. Stressissä verensokerin (glukoosin) tuotto nostetaan tappiin, suolistolle menevät verisuonet supistuvat ja luurankolihaksille menevät verisuonet laajenevat jne. Lisänä tulevat psykologiset muutokset, kuten uuden oppiminen hidastuu, huomio kiinnittyy pieniin asioihin jne.
Tutustu https://fi.wikipedia.org/wiki/Adrenerginen_reseptori niin ymmärrät paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko hätätila kropassa viestiä että ei ole aika syödä vaan selviytyä haasteesta?
Tämä on juuri se syy. Ruuan sulattaminen vie energiaa ja jos keho on stressireaktiossa, kaikki energia säästetään pakenemiseen/taistelemiseen.
Itsellä aivan sama tilanne kuin ap kirjoitti. Väkisin pitää syödä jotain vaikka ei yhtään ruokahalua. Stressi on syynä myös minulla. Ja ahdistaa myös kun pitkään sairastellut yms vaikeuksia ollut.
Lääkäri sanoi että kun masentaa,ihminen syö mutta kun ahdistaa,katoaa ruokahalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä aivan sama tilanne kuin ap kirjoitti. Väkisin pitää syödä jotain vaikka ei yhtään ruokahalua. Stressi on syynä myös minulla. Ja ahdistaa myös kun pitkään sairastellut yms vaikeuksia ollut.
Lääkäri sanoi että kun masentaa,ihminen syö mutta kun ahdistaa,katoaa ruokahalu.
Jep. Minua siis ahdistaa.
ap
Ai? Minä taas syön vaikka kokonaisen pakastetun toscakakun jäisenä ahdistuneena. Voi kun toimisikin noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä aivan sama tilanne kuin ap kirjoitti. Väkisin pitää syödä jotain vaikka ei yhtään ruokahalua. Stressi on syynä myös minulla. Ja ahdistaa myös kun pitkään sairastellut yms vaikeuksia ollut.
Lääkäri sanoi että kun masentaa,ihminen syö mutta kun ahdistaa,katoaa ruokahalu.Jep. Minua siis ahdistaa.
ap
Ahdistus on normaalia siinä missä stressikin. Tsekkaa oisko polyvagaalisesta teoriasta hyötyä. Harjoitteita löytyy mm. mielenterveystalon sivuilta. Teoria https://www.duodecimlehti.fi/duo12910
Mä syön liikaa jos siihen on aikaa mutta jos pitää konkreettisesti tehdä niin paljon ettei ehdi syödä niin silloin ei nälätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin syömishäiriöaikoina tuli selväksi, että myös se syömättömyys itsessään latistaa nälän tunnetta. Toki myös valtava stressi oli päällä koko ajan. Kun ruokarytmi palautui, alkoi taas tuntemaan nälkääkin, jota ei välttämättä aiemmin tuntenut, vaikkei olisi syönyt koko päivänä mitään. Tai sitten jossain kohtaa päivää saattoi tuntea jonkin aikaa todella voimakasta nälkää (siis niin paha että vatsa meinaa krampata ja oksettaa), mutta kun se meni ohi, ei nälkää enää tuntunut ollenkaan.
Sanoisin, että kannattaa koittaa pitää kiinni säännöllisestä syömisestä, vaikka nyt tuntuisikin siltä, että tuo on tehokas laihdutuskeino. Jos keholle kertyy pitkältä ajalta kalorivajetta ja aliravitsemusta, tilanteen normalisoiminen ei nimittäin ole ollenkaan yhtä helppoa ja kivaa kuin se syömättömyys. Nimim. pari kuukautta meni niin, että söin moninkertaisia annoksia kokooni nähden, vatsa oli kipeä ja turvonnut, ja silti koko ajan jatkuva, kyltymätön nälkä. Kehon nälkäsignaaleista kannattaa pitää huolta ja pyrkiä noudattamaan niitä.
Hah mulla menee ihan toisin päin stressaavassa ja ahdistavassa elämäntilanteessa tulee syötyä kaikkea epäterveellistä ruokaa ja liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah mulla menee ihan toisin päin stressaavassa ja ahdistavassa elämäntilanteessa tulee syötyä kaikkea epäterveellistä ruokaa ja liikaa.
No miten tämä mekanismi sitten toimii?
Miksi toiset syövät ja toisilla menee ruokahalu kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Kehon nälkäsignaaleista kannattaa pitää huolta ja pyrkiä noudattamaan niitä.
No mutta kun niitä nälkäsignaaleita ei ole ollenkaan!
Se tässä ihmetyttää, kuinka monta kuukautta näin voi oikeasti mennä.
Olen huomannut saman. Aina töissä kun on kiireisiä aikoja ja määräajat uhkaavat näläntunne katoaa. Sitä ei tule aina edes vapaa-ajalla. Minun täytyy aina muistutella itseäni syömisestä. Tätä voi jatkua viikkojakin. Kun töissä on hiljaisempaa, ei minulle silti tulee tarvetta ahmia vaan nälän tunne tulee ihan normaalisti ja syömiseni pysyy myös ihan normaalina. Jostain syystä olen energisin kun syön normaalia vähän vähemmän. Kummallisinta on, että painoni ei paljonkaan heittele. Ehkä kilo tai pari lähtee stressiaikoina ja palaa hiljalleen myöhemmin. Olen koko aikuisikäni painanut 55-58 kiloa ja olen 160 cm pitkä 62-vuotias nainen.
Mulla on toi sama aina stressaavassa elämänvaiheessa. Mun mies joutui aika vakavaan onnettomuuteen, sen johdosta laihduin parin kuukauden aikana melkein 10kg. Olin kirjaimellisesti huolesta sairas, kaikki ruoka teki pahaa.
Ja toisaalta toisilla altistaa makeanhimmolle ja ahmimiselle ja painon kertymiselle.
Voisiko hätätila kropassa viestiä että ei ole aika syödä vaan selviytyä haasteesta?