Miten matkustatte ylivilkkaiden e-lasten kanssa?

varmaan uusi tilanne mykisiti alkuun molemmat. Olin pakannut kassiin kaikkea mahdollista tiimalaseista pieniin palapeleihin, kortteihin, pikkuisia puettavia nukkeja, värityskirjat, pillimehua, irtokarkkeja, naksuja jne. Ne pelastivat monta tilannetta. Lisäksi lentokoneen kuulokkeiden kanssa meni pitkä tovi, lennolla esitettävä elokuva oli Wallace ja Gromit, josta molemmat tykkäävät kovasti: tyttö vaan pakkasi huudella vuorosanoja koska osaa ne melkein ulkoa, mutta ei se kovasti tuntunut läsnäolijoita riipivän.



Pojalle vessassakäynti oli huikea seikkailu, mutta tyttö kieltäytyi koko hommasta. Urheasti pidätteli koko lentomatkan plus kuljetuksen hotelliin, lähemmäs 8 tuntia kunnes hotellin vessa kelpasi.

Kiitos Piipiliisi ideoista! Tuo tarvikekassi/ -pussi-idea oli loistava!





Me oltiin syyslomalla pendolinossa ( jostakin syystä hienot intercityt lapsivaunuineen eivät kulje joka reitillä...) ja kyllä meinasi ideat loppua, kun kahden vilpertin kanssa istuin bisnesihmisten seassa- näpyttelivät kannettavillaan ja minä yritin viihdyttää alle kouluikäisiä millimetrin tarkkuudella mitatuissa istuimissa...



Hyvinhän Se matka sillä kertaa meni, kun oli anttilan muovikassillinen kirjoja ja pokemon lehtiä mukana. Tulomatkalle ostin alesta ison kasan kinder-suklaamunia ja oli mahat lapsilla kovalla- tosin eri syystä kuin Piipiliisin lapsella...



-----



Jouluna mennään kanarialle ja ideoita kaivataan: lento kestää 6 h...



---



Periaatteessa olen sitä mieltä, että matkustetaan - olivat lapset e-lapsia tai eivät.

Normaalieloa!

Meillä on ollut juuri tuosta kannettavasta apua sekä junassa että autossa: DVD:t rauhoittaa meidän duracelin aina takuuvarmasti paikalleen (mutta se onkin sitten se ainoa varma keino) vaikka x tunniksi... - Ja matkalla tehdään poikkeus, eli filmejä saa katsella. Kotona katsotaan vasta viimeisenä keinona ja max tunti päivässä eikä läheskään joka päivä. Toisaalta filmin katsomisen seurauksena on aina kunnon känkkäränkkä, että täytyy aina vähän laskeskella tuota hyöty-haitta -suhdetta... ;)



Junassa ollaan vierailtu omalta paikalta leikkivaunusta lähimmillä PC-pistokepaikoilla filmejä katselemassa. Keskittymiskyky riittää paremmin, kun ei ole leikkiviä lapsia ympärillä ja kannettava saa lisää virtaa. Nappikuulokkeet kannettavaan myös pop, niistä riittää tarv. kahdelle katselijalle, yksi nappi kummallekin.



Joskus aiemmin ollaan myös lainattu naapurista kassillinen mahdollisimman monitoimintoisia vauvaleluja automatkalle. Kiinnostivat meillä vielä reilu 3 -vuotiastakin, kun olivat " uusia" ja näpellettävää riitti.



Sokeriherkut on puolestaan meillä erityisesti matkalla pannassa, kun ne tuntuvat vauhtia vain lisäävän. Sen sijaan ollaan pakattu pieniin minigrip -pusseihin mm. banaanilastuja, pähkinöitä jne. - Joka pussiin vaan ihan vähän, että muka saa jotain syötävää, mutta ei liikaa kerralla. Näin myös pusseja on saatu mukaan kelpo läjä (parempi monta pientä kuin pari isoa).



Muovailuvahastakin meillä on kummasti riittänyt junassa virikettä, etenkin kun ollaan sitä ennen pidetty vahat kotona jonkin aikaa piilossa.



Hyvää reissailua itse kullekin!

Pojalla on matkoilla käytössä gameboy, siitä on iloa lennoilla ja mikä parasta myös ravintoloissa :) ruoan saaminen joskus kestää...



Lennoilla on usein meidän välissä, saa nukuttua tarvittaessa vaikka pää isänsä sylissä ja jalat mun sylissä.



DVD-katselulaite on tosi hyvä myös, akku kestää sen 2,5t

poika 5v meni jo kentällä odottelun aikana aivan sekavaksi jännityksestä, puhui kuin papupata kaikille ja heilui ja äänteli levottomasti.



Koneessa kiemurteli, nipisteli, sylki ja raapi meitä koko matkan. Puhui huutamalla.



Viikon ajan etelässä puhui huutamalla, hirveitä raivareita, ei syönyt vaan joi sellaisia puolen litran tuopeja tuoreista hedelmistä puristettua mehua. Karkasi hotellihuoneesta useita kertoja, illalla nukahti kiinni pitämällä, 20-90min huudon jälkeen. Oli hiljaa ainoastaan uima-altaassa.



Paluu matkan huusi suoraa kurkkua ja kotimaassa kentällä ja lentokenttäbussissa jouduin istumaan lattialla ja pitämään kiinni sen aikaa kun mies odotti matkalaukkuja ja kantoi nukkuvaa pikkusisarta. Mun naamassa isot raapimisjäljet.



Ja lentokenttäparkkiin kun lopulta päästiin autolle, niin autosta akku loppu, kun poika oli ennen lähtöä räpsäyttänyt salaa auton sisävalot päälle...



Ja meillä siis oli kaikki keksimämme virikkeet mukana matkalla.



Arvaa lähdetäänkö etelään lähivuosina??

ei syönyt muuta kuin sipsejä koska kaikki muu maistui oudolta, oli uima-altaassa n. 12 tuntia päivässä. Tehtäväkseni jäi lähinnä nesteytys ja surkeat yritykset lisätä aurinkorasvaa ettei pala.



Kolmantena päivänä pojan kroppa sanoi seis ja nosti kuumeen. En tiedä oliko saanut auringonpistoksen vai mikä iski, mutta päivän levättyään hän löysi itsestään pienemmän vaihteen ja suostui tutkimaan lomakeskusta myös uima-altaan reunojen ulkopuolelta.



Minäkin olin aivan sippi lomaviikon jälkeen, mutta en niin pahati etteikö yritetä ensi vuonna uudestaan.

Täytyy kyllä sanoa, että meillä kuopuksen vauva-ajan lennot/matkat olivat tuota luokkaa meidän perheessä- kuin viulilla ja piipiliisilla...

- totta- yksi perhe yritti vaihtaa lentokoneessa meidän perheen vierestä pois...



---



Meillä on nyt 5. matka- ja joka joulu on siis menty eskari-ikään on päästy suht koht kunnialla...



----

Uimarannoille on menty ja siellä kassikaupalla uintatavaraa, hiekkaämäriä, lainelautaa(!), uimarengasta...(jotks on jätetty kanarialle- mahdoton kuljettaminen muuten...)

---

Hotelleihen en ole suostunut parvekevaaran takia...eli onmenty apartementiksin ja eka kerrokseen.



5- vuotiaaksi asti olen tilannut matkasängyt( että äiti on saanut nukuttua...) ja potta auttaa, ette tule ummetusta ja ummetusläke tottakai Suomesta mukaan...

---



Illat ovat olleet haastavia- uitu on ja retkeilty- usein sekin auttaa kun retekeillee, niin että lapset " simahtaa" helposti.



Ideoidaan. Kiitos, kyllä se tästä...

... alkoi ihan naurattamaan nuo viulin ja piilipiliisin kertomukset- en meinannut pysyä rivillä, kun kirjoitin vastausta...



En ole omia lapsianikaan " uskaltanut" laittaa matkatoimistojen tenavakerhoihin- jotenkin olen kai " säälinyt" kerhotätejä, vaikka ei olisi pitänyt...

me ehdottomasti haluttiin parvekkeellinen huoneisto, koska jos oltaisiin asuttu maan tasalla, muksut olisivat karanneet alta sekunnin murto-osan ovesta pihalle ja altaille.



Tehostettiin oven tavallista( turhan helposti avattavaa) lukitusta kahdella isolla matkalaukulla ja itse nukuin ensimmäisen yön patjalla oven edessä ettei ovelle päässyt kävelemättä ylitseni. Pari kertaa jouduin palauttamaan pienen uimalaseihin pukeutuneen tytön aamuneljältä takaisin sänkyynsä.



Meidän vanhempien aamu-unia pelasti hotellin telkkarin cartoon-kanava, joka suolsi piirrettyjä aamukuudesta alkaen koko päivän. TV:n ansiosta oli helppoa välillä käydä huoneessa vähän rauhoittumassa= lapset katsoi telkkaria ja söi kaksin käsin sipejä ja vanhemmat makasivat sohvalla puolitajuttomina kun tilaisuus oli.

...Aika hyvin kuvattu, piipiliisi!



Meillä pienempi yritti 1-vuotiaana karata Kanarian hotellin parvekkeelle ja sen jälkeen on otettu apartementos- putoamisvaaran takia.



(Tutun tyttö kuulemma kekkui 3-v etelän hotellin parvekkeen kaiteella- en halua tällaista edes ajatella...)



--

Toisaalta matkalaukku-virityksiä on mekin käytetty-

Kun kuopus oli vauva ja tultiin juuri lennolta hotelliin- oli hotellin henkilökunta unohtanut tuoda yöllä matkasängyn- ja vauva nukkui eka yön- äidin suuressa - tyhjennetyssä- matkalaukussa!



Eli matkalaukkuja on meilläkin matkoilla käytetty...



--

Isi meillä on nukkunut matkoillakin kuin tukki. '



Ja cartoon net work on auttanu meilläkin monta " ei ole mitään tekemistä" -hetkiä apartementoksessa.



---

Kerran pienelle tuli se ummetuskohtaus- ja kaksi päivää ja yötä tehtiin KAKKAA... kyllä meinasi tulla nitroja ikävä itselläkin.

--

Kerran toiselle lapselle tuli kuume, ja isi lähti kävellen " läheiseen" apteekkiin - ja isille tuli kävelyä 5 km!

Eli lääkkeet Suomesta mukaan...



--

Silti rohkeasti ollaan lähdössä... Kanarialle...

Naistenlehdet luen Suomessa, ei niitä matkalle ehdi juuri vilkuillakaan..



Ehkä uskallan jo tenavatädin puoleen kääntyä- eikös ne ole koulutettuja...