Lue keskustelun säännöt.
mielestäsi Kauhein joulukoristus ja - joulutraditio?
16.11.2006 |
ei puhuta nyt yleensä kaupallisuudesta tms, vaan yksi asia.
kauhein joulutraditio on mielesäni se, kun kaikki ostaa niitä pahoja konvehtirasioita toisille, vaikkei itekkään tykkää. ja se että jotkut laittaa kaikille joulukortteja, vaikkei ois ollu vuosiin missään tekemisissä. (tähän ei kuulu yleensä ajatusta, vaan pelkka tapa) joulukoristus ois varman nuoruudessa ollut himmeli, mut nyt se voittaa muoviset joulupukki yms hökötykset mennentullen. Käsityöt kunniaan!
Kommentit (14)
tuo kännääminen, muuten saa jokainen viettää tyylilläään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kyllä mä pari glögi lasillista ymmärrän joka ei näy päällepäin, mutta kun vanhemmat vetää änkyrät niin.... :(
Vedet silmissä nauran edelleen.. :)))))
Minusta rumin joulujuttu on vilkkuvat valokaapelit ja hirvein joulutraditio on kännääminen. Minäkään en voi ymmärtää sitä että firmat antaa työntekijöille lahjaksi alkoholia.
Enkä koskaan muista, että kukaan aikuinen olisi ollut varsinaisesti kännissä.
Mielestäni sellaiset saksalaistyyliset posliinijoulukoristeet ovat tosi ällöjä.
vaikka oikeasti ovat kaikkea muuta kuin sitä. vaikka ne olisi kuinka puettu kristilliseen asuun ja hiukan lisätty jeesus-sanoja sinne tonttujen sekaan, niin silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhein koristus on sellainen paksu, punainen, kiiltävä pörrönauha (muovi)kuusen oksilla. Valoletku (sinisenä) on hyvä kakkonen.
Kauhein traditio on varmaankin kännääminen, tästä tosin itsellä ei kokemusta. Ylensyönti on meillä se pahin, tai oikeastaan se kauhea tavaravuori, jonka mummi- ja paappatontut kasaavat meille aatoksi.
Disney-joulukalentereita en tajua, mitäs se nyt on, jos joulun luukusta tuleekin tuhkimo tai ruusunen?
Tympeää on myös kauppojen kiihtyvä taustajoulumuzakkirenkutus.
Poltettaessa ne muuttuu hirviöksi. Yöks!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat olkipukit, valokaapelit (värillä tai ilman, kaikki kamalia), sellaiset koristekynttilät joista näkee että ei ole tehty poltettaviksi: on kimalletta ja krumeluureja. Ne kynttilät on sellaista kitchiä ja savuttaa jos joku oikeasti ne sytyttää.
Joulutraditioista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kävelylenkki tehdään meillä ennen saunomista ja ruokailua hautausmaalle kun viedään kynttilät haudoille. Kännissä ei oikeasti ole kukaan, vaikka otetaan saunaoluet, ruokapöydässä punaviiniä kinkun kera. Illalla kun pukki on käynyt ja lapset nukkuu miehet ottaa kahvit ja konjakit ja leidit Bailey' siä hömpsyn. Melko ajoissa lopetellaan, että jaksaa aamulla joulukirkkoon jotka ainakin meidän kaupungissa alkavat joulupäivänä turhan aikaisin ;-)
Siis miehet istuu kankeat puvut päällä ja naiset ja tytöt mekot päällä, ei ymmärrä. Ja sit varotaan koko syömisen ajan ettei paras mekko mene pilalle. Meillä ollaan vaikka verkkarit päällä jos siltä tuntuu. Ja mua ei sais millekkään aattokävelylle vaikka pyssyllä uhattas. Haudalla käydään aattoaamuna tai jopa jo edellisenä iltana. Kauheeta jos pitäs seuraavana aamuna lähteä kirkkoon, apua.... Minä nukun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen valokaapelit, vaikka niihinkin alkaa silmä tottua. Varsinkin sellaiset moniväriset on aika kivoja oikeastaan ;)
odotan joulua koko vuoden ja minulle kelpaa kaikki valokaapelit yms. vaikkei meillä niitä itsellä ole. Kaikki koristeet on kaunista katsottavaa, ja kun valot loistaa hämärässä illassa, on se mukavan näköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kotiväen kesken sitä juhlittaisiinkin.
Minulle henk. koht. joulu on tärkeä juhla, nautin koko joulukuusta suunnattomasti ja joulun laittamisesta.
Joulu on minulle ennen kaikkea kristillinen juhla, vaikka siihen toki onkin tullut mukaan kaikenlaista ei-kristillistäkin, kuten tontut. En pidä sitä asiaa pahana, kunhan pääasia ei unohdu.
Joulussa tärkeintä on perheen yhdessäolo, tunnelma, jota ei ole kuin jouluisin. Ruokaa on valtavasti, sitä ei tarvi kenenkään valmistaa moneen päivään, on herkkuja monenlaisia, on aikaa, kuunnellaan kaunista musiikkia, nautitaan leppoisista tv-ohjelmista, leikitään ja ulkoillaan, käydään tervehtimässä sukulaisia.
Ennen kävimme jouluaaton hartauksessa, mutta pienten lasten kanssa olemme jättäneet sen väliin. Sen sijaan olemme käyneet ennen joulua jossain lasten kauneimmissa joululauluissa tai perhekirkossa tms. ettei tämä puoli unohtuisi. Kun lapset ovat isompia, aion ottaa mukaan myös jonkunlaisen kotihartaushetken.
ne tontut joista ei saa mitään selvää eli punaisesta paperista taitetut ja leikatut. Mulle on aina tullut niistä jotenkin huono olo oli sitten meillä kotona tai toisten ikkunoissa. Ne tuntuu jotenkin vääriltä ja melkein uskon, että ne loukkaa jollain tavalla oikeita tonttuja, jos oikeita tonttuja on olemassa (en ole nähnyt kyllä yhtään)!
Inhottava TAPA taasen on se että kun on oikein kauheasti syöty ja pahimmassa tapauksessa otettu vielä naukkukin, pitää kaikkien tunkea ulkovaatteet päälleen ja lähteä " aattoillan kävelylle" . Voi prlrkrkrlr ja sitten housut kiristää mahaa ja menee maha sekaisin. Sitten vain puristetaan reisiä yhteen ettei tulis ripskat housuun ja kipitetään lyhyillä askelilla voihkien ja maha ulvahdellen. En enää ikinä ikinä suostu äitini kanssa joulunviettoon enkä muidenkaan juhlien sen puoleen! Tarvitsen aina ruokailun jälkeen vähintään tunnin, mieluummin kaksi, täydellistä rauhaa että ruoansulatus voi toimia.