Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan joutunut valehtelemaan muille, koska häpeät jotain asiaa elämässäsi?
19.01.2023 |
Ja jatkuvasti joudut keksimään uusia valheita, ettei jää kiinni alkuperäisestä valheesta. Lopulta olet todella syvällä valheiden verkossa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On pitänyt valehdella että penikseni on normaalikokoinen, vaikka se häpeäkseni on erektiossa yli 52cm pitkä ja ympärysmitaltaan 28cm.
Seksiä, et kuitenkaan voi harrastaa
Kyllä voin, mutta vaikeaa se on. Johtuu tosin lähinnä siitä, että olen paatunut mulkvisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Huonosta parisuhteesta..hävettää aivan törkeästi, että ollaan ehkä päätymässä avioeroon ja ei omasta tahdostani. Ihan hirveä häpeä, vaikka tietää, että sais tukea ystäviltä&perheeltä, kun vaan rohkenis kertoa heille.
Valehtelin olevani selkäni takia sairaslomalla kun oikeasti olin työttömänä
En ole joutunut. Oikeammin: en ole tehnyt niin.
Asioita voi tarvittaessa jättää kertomatta sen sijaan, että korvaa ne keksityillä tarinoilla eli valehtelulla.
En sinällänsä häpeä vaikka toivonkin, että tietyt hetket ja elämänvaiheet olisivat menneet toisin tai, että tietyissä tilanteissa olisin toiminut toisin, kuin toimin. Menneisyyteen en pysty vaikuttamaan. Toisaalta tulevaisuuteen ja nykyhetkeen on mahdollista vaikuttaa. Esimerkiksi asenteeni perhe-elämään ja parisuhteeseen on positiivinen vaikken tule äitini kanssa toimeen. En kuitenkaan ole ainoa jolla asiat ovat näin. Itseasiassa arvostan vahvoja ja läheisiä perhesuhteita sekä äitiyttä vaikkei äitiyden onnea osalleni olekaan suotu.
Annan jokaiselle vapauden tehdä valintansa arvojensa mukaan. Sitä häpeän, että olen tällä hetkellä työtön enkä peittele kyseistä seikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus häpesin vanhempiani muttei sillä enää ole merkitystä.
Kukapa ei olisi teininä toisinaan hävennyt vanhempiaan tai lähinnä heidän käytöstään, mutta mitä merkitystä 25 vuotta sitten koetulla häpeällä on?
Mitä häpesit vanhemmissasi?
Useinkin, mutta en valehtele, en vaan sano asiasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suojelen omia vanhempiani totuudelta ja toisinaan kerron lievästi muunneltua totuutta kun kyselevät lapsen kuulumisia
Ei vanhemmille tarvitse kertoa kaikkea. Kokemuksesta viisastuneena en enää paljasta äidilleni mitä todellisuudessa tunnen tai ainakin pyrin olemaan neutraali ainakin ilon ja hyvän suhteen. Ei kaikissa tapauksissa äiti tahdo ja toivo onnea tyttärelleen. Joten he joilla on terve ja läheinen suhde vanhempiinsa myös aikuisiällä ovat onnellisessa asemassa.
Katson joskus 4-8 tuntia "pokemonia" päivässä, enkä mielelläni kerro siitä vaan valehtelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki luulevat, että elän ns normaalissa, suht onnellisessa avioliitossa.
Mutta kaikkea muuta, me ei olla oltu "me" enää vuosiin. En vain uskalla/osaa irrottautua tästä, tästä missä olen elänyt alaikäiseltä lähtien.
Silmistäni on sammunut valo, sen huomasin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, en ole koskaan aidosti ja oikeasti iloinen vaikka esim.töissökin hymyillen/nauran vaan rintakehäni ja hartioideni päällä on valtaisa surun, katkeruudenja ahdistuksen paino.
En. En ole kertaakaan elämässäni tehnyt mitään pahaa. Minulla ei ole mitään salattavaa.
Elämäni aikana olen joutunut valehtelemaan ainoastaan turvallisuuteni vuoksi kun jotkut ihmiset ovat väkivallalla uhanneet. Ja myös muiden ihmisten turvallisuuden vuoksi olen samoin joutunut valehtelemaan.
Muita syitä valehdella minulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä asioita on paljon, lapsuudesta saakka. Nyt olen jo yli 50, ja ehkä viimeisin tällainen asia on ollut se, että minulla ei olisi varaa käydä työkavereiden kanssa lounaspaikassa (12,70e) vaan minun pitäisi tehdä aina itse eväät. Hirveä häpeä tästä kun muille se ei ole mikään raha, ja olisivat aina menossa.
Olen monesti valehdellut että olen töissä ja sitten aina keksinyt äkkiseltään jonkin työn jota teen.
Oikeasti olen työtön, haen kyllä työtä jatkuvasti vaan eipä ole vielä tärpännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan koko elämäni on valhe. Tuttuni, puolituttuni ja kaverini luulevat, että olen normaali työssäkäyvä, koulutettu mies, joka välillä myös seurustelee, kun oikeasti olen pitkäaikaistyötön ilman koulutusta enkä ole koskaan edes tapaillut ketään. Vain vanhempani ja sisarukseni tietävät totuuden, eivätkä hekään kaikkea.
Olen kietonut sellaisen valheiden verkon, että en tästä ikinä pysty poistumaan ja olen ehkä itsekin alkanut hieman uskoa valheisiini.
Isovanhemmille ei olla kerrottu kaikkia tyhmyyksiä, mitä lapsi teki esiteininä.
En ole kehdannut kertoa erosta ,koska hävettää miten ex kohteli loppuvaiheilla,miten kylmästi kaikki päättyi. Kukaan ei uskoisi kuitenkaan niin esitän vielä.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelen välillä miehestäni äidilleni ja ystävilleni. Hän on kärsinyt pitkään mielenterveyden ongelmista eikä ole paljon pystynyt osallistumaan kodin asioihin.
Tiedän että varsinkin äitini toivoisi minulle "parempaa" miestä (rikas, terve, jaksava). Minulle ei parempaa ole eikä tule, mutta valehtelen että mies osallistuu kotitöihin ja tekee oman osansa, vaikka hoidan 98% kotitöistä ja ajoittain myös elätän häntä 100%
Osittain valehtelen saadakseni äidin kommentit loppumaan, mutta osittain myös häpeästä. Minun ei pitänyt päätyä samanlaiseksi kotiorjaksi kuin oma äitini aikoinaan.
Samanlaista täällä. Kuvittelin itse ennen lapsen syntymää että homma jaettaisiin edes etäisesti tasan. Valehtelen läheisille rttä asia on paremmin
Minä olen tyhmyyttäni ja naiviuttani ollut umpi rehellinen keskusteluissani uiden kanssa. Kadun sitä syvästi. Ei täällä millään rehellisyydellä pärjää. Kukaan ei tule kiittämään, etkä saa kunnian kruunua keneltäkään, koskaan.
Hyvin voi myös sanoa, että kiitos kysymästä, hyvä kysymys, mutta minulla ei ole siihen vastausta. Tai kysyä, mitä itse tuumaat. Tai revi siitä, tai siinäpä se. En enää vastaa mihinkään uteluihin.
Seksiä, et kuitenkaan voi harrastaa