Lue keskustelun säännöt.
Uskotko Jumalaan?
19.01.2023 |
Miten on?Uskotko sinä Jumalaan?
Uskotko että raamatun kertomukset ovat totta?
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
6. vuosisadalla Kristuksen jälkeen, Bysantin keisari Justinianuksen aikana ihmiskunta oli vankina väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.
Uskonnollisten kiistojen aikana jälleensyntyminen ei ollut kertaakaan keskustelun aiheena. Sitä pidettiin perusdogmana, jota vuoden 451 konsiili jopa vahvisti. Kuka olisi silloin voinut kuvitella, että kristillinen teologia muuttuisi niin olennaisesti, kun Justinianus nousi Itä-Rooman valtakunnan valtaistuimelle vuonna 527, ja millaisia syvällisiä seurauksia seuraavat vuosisadat sen seurauksena saisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon vastakohta ei ole epäusko, vaan
epätoivo.
Olen pastafari ja uskon lentävään spagettihirviöön!
Vierailija kirjoitti:
En, mutta korjaan mielipidettäni heti, kun todistusaineisto antaa siihen aihetta.
Uskon, mutta korjaan mielipidettäni heti, kun todistusaineisto antaa siihen aihetta.
Ihan höpöjuttuja heikompipäisille. En kykene uskomaan hetkeäkään että hypoteettinen maailmankaikkeuden luoja aikoo, haluaa ja tulee kidututtamaan ihmisiä ikuisesti. Aivan pöhkö ajatus mistä seuraa että koko stoori on paksua huuhaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma näyttää täysin siltä kuin että mitään ihmisten kanssa kommunikoivia tai meidän elämään vaikuttavia jumalolentoja ei ole olemassa. Hartaat juutalaiset ovat elävässä rukoushteydessä samaan jumaalaan kuin kristityt tai mormonit, mutta heille ei mainita että Jeesus tuli jo takaisin tai että olisi syytä käyttää erityisiä alusvaatteita? Hohhoijaa taas.
Vierailija kirjoitti:
Uskon vastakohta ei ole epäusko, vaan
epätoivo.
Aivan päinvastoin. Epätoivo on teillä.
Kristinusko, tai se, mitä siitä on jäljellä, vaikuttaa Tukholman syndroomalta.
Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.
Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten odotettua, kristityt poistivat uuden keskusteluketjun, joten jatkamme toisessa ketjussa ja eri palstoilla, koska ehkä jotkut palstat säilyvät. Siksi kopioimme hyviä uutisia eri paikkoihin. Että ikuista helvettiä ei ole olemassa. Että dogmia on luotu ihmisten hallitsemiseksi.
Luulevatko kristityt, että poistamalla ketjut tieto ei leviä?
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ravisteleva-tietokirja-romuttaa-kasitykse...
Miten pyhinä pidettyjä tekstejä on historian saatossa muokkailtu? Miten käsitykset jumalista ja ihmisyydestä ovat ajan saatossa muuttuneet? Kuka saa päättää, mikä teksti on pyhä ja mitä siinä lukee?
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia
Ilmestyy 8.3.2023
Raamattu on edelleen maailman myydyin, siteeratuin ja myös väärinkäytetyin kirja. Se nousee säännöllisesti esille politiikassa, mediassa, kulttuurissa, koulussa sekä ihmiselämän eri vaiheissa. Tuhannet suomalaiset pohjaavat elämänvalintojaan ja arvojaan raamatuntulkintaan. Monille Raamattu edustaa yhtenäistä kirjaa, vaikka todellisuudessa se on historian saatossa inhimillisten valintojen, virheiden ja sattuman kautta muotoutunut tekstikokoelma.
Psykologi ja teologi Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu johdattaa lukijan viihdyttävästi ja helposti lähestyttävällä tavalla Raamatun käsikirjoituksiin ja niiden tutkimukseen. Kirja purkaa illuusion tekstin muuttumattomuudesta ja tarjoaa tilalle tietoa käsikirjoitusten rikkaasta historiasta.
Varhaisimpina aikoina Raamatun sisältö siirtyi ja sitä levitettiin kirjurien tekeminä tekstikopioina. Inhimillisistä syistä tekstiin tuli mukaan virheitä ja väärintulkintoja. Raamattu myös muuttuu aina, kun se käännetään uudelle kielelle. Kiinnostavimpia ovat kuitenkin ne muokkaukset, joita tehtiin tekstiin harkiten joko uskonnollisten tai poliittisten tarkoitusperien palvelemiseksi.
Raamatun teksteissä alun perin ilmennyttä monijumalaisuutta on sensuroitu ja naisten asemaa toimijoina on häivytetty. Kuningas Daavidista tehtiin uskonnollisesta näkökulmasta katsoen sankari, jonka väärinkäytöksiä vähäteltiin. Sotien oikeuttaminen Jumalan tahtona on ollut politiikan ja propagandan työkalu kautta aikojen. Jeesuksen erikoinen elämä on myös käsikirjoitettu uskonnon oppeja silmällä pitäen.
Joskus kirjuri on saattanut myös törmätä tekstissä vanhentuneeseen uskonnolliseen käsitykseen, jota yhteisössä ei enää allekirjoitettu tai jota on pidetty loukkaavana. Kun maailma ja uskomukset muuttuivat, myös pyhiä tekstejä muutettiin, jotta ne pysyivät ajankohtaisina.
Tällä kertaa on ihan turha väittää, että kirjan on kirjoittanut epäpätevä henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten odotettua, kristityt poistivat uuden keskusteluketjun, joten jatkamme toisessa ketjussa ja eri palstoilla, koska ehkä jotkut palstat säilyvät. Siksi kopioimme hyviä uutisia eri paikkoihin. Että ikuista helvettiä ei ole olemassa. Että dogmia on luotu ihmisten hallitsemiseksi.
Luulevatko kristityt, että poistamalla ketjut tieto ei leviä?
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ravisteleva-tietokirja-romuttaa-kasitykse...
Miten pyhinä pidettyjä tekstejä on historian saatossa muokkailtu? Miten käsitykset jumalista ja ihmisyydestä ovat ajan saatossa muuttuneet? Kuka saa päättää, mikä teksti on pyhä ja mitä siinä lukee?
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia
Ilmestyy 8.3.2023
Raamattu on edelleen maailman myydyin, siteeratuin ja myös väärinkäytetyin kirja. Se nousee säännöllisesti esille politiikassa, mediassa, kulttuurissa, koulussa sekä ihmiselämän eri vaiheissa. Tuhannet suomalaiset pohjaavat elämänvalintojaan ja arvojaan raamatuntulkintaan. Monille Raamattu edustaa yhtenäistä kirjaa, vaikka todellisuudessa se on historian saatossa inhimillisten valintojen, virheiden ja sattuman kautta muotoutunut tekstikokoelma.
Psykologi ja teologi Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu johdattaa lukijan viihdyttävästi ja helposti lähestyttävällä tavalla Raamatun käsikirjoituksiin ja niiden tutkimukseen. Kirja purkaa illuusion tekstin muuttumattomuudesta ja tarjoaa tilalle tietoa käsikirjoitusten rikkaasta historiasta.
Varhaisimpina aikoina Raamatun sisältö siirtyi ja sitä levitettiin kirjurien tekeminä tekstikopioina. Inhimillisistä syistä tekstiin tuli mukaan virheitä ja väärintulkintoja. Raamattu myös muuttuu aina, kun se käännetään uudelle kielelle. Kiinnostavimpia ovat kuitenkin ne muokkaukset, joita tehtiin tekstiin harkiten joko uskonnollisten tai poliittisten tarkoitusperien palvelemiseksi.
Raamatun teksteissä alun perin ilmennyttä monijumalaisuutta on sensuroitu ja naisten asemaa toimijoina on häivytetty. Kuningas Daavidista tehtiin uskonnollisesta näkökulmasta katsoen sankari, jonka väärinkäytöksiä vähäteltiin. Sotien oikeuttaminen Jumalan tahtona on ollut politiikan ja propagandan työkalu kautta aikojen. Jeesuksen erikoinen elämä on myös käsikirjoitettu uskonnon oppeja silmällä pitäen.
Joskus kirjuri on saattanut myös törmätä tekstissä vanhentuneeseen uskonnolliseen käsitykseen, jota yhteisössä ei enää allekirjoitettu tai jota on pidetty loukkaavana. Kun maailma ja uskomukset muuttuivat, myös pyhiä tekstejä muutettiin, jotta ne pysyivät ajankohtaisina.
Tällä kertaa on ihan turha väittää, että kirjan on kirjoittanut epäpätevä henkilö.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ravisteleva-tietokirja-romuttaa-kasityks…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon vastakohta ei ole epäusko, vaan
epätoivo.
Ateisti ei voi olla epätoivoinen, koska hän ei usko ikuiseen kidutukseen helvetissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskon hyvään kaikkivaltiaaseen Jumalaan! Minun Jumalani on reilu, hyveellinen, armollinen ja ihmistä rakastava ja välittävä!
Ei uskois kun katsoo mitä kaikkea on maailmassa tapahtunut aikojen saatossa. Kaikkea kun on vaikea pyyhkiä pois sillä"mysterious ways"läpällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa uskoa Jumalaan ja Jeesukseen sekä tehdä parannus synneistä niin pelastuu kadotukselta eli helvetiltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon vastakohta ei ole epäusko, vaan
epätoivo.Ateisti ei voi olla epätoivoinen, koska hän ei usko ikuiseen kidutukseen helvetissä.
Vähänpä tiedät elämästä. Myös ateisti voi ajautua
esimerkiksi taloudelliseen ahdinkoon tai voi tulla
yllättäviä sairauksia. Silloin toivo voikin kadota näköpiiristä ja epätoivo hiipiä, jos ei olekaan
ympärillä turvaverkkoja. Kristittyjen tehtävänä
on pitää yllä toivoa monella tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten odotettua, kristityt poistivat uuden keskusteluketjun, joten jatkamme toisessa ketjussa ja eri palstoilla, koska ehkä jotkut palstat säilyvät. Siksi kopioimme hyviä uutisia eri paikkoihin. Että ikuista helvettiä ei ole olemassa. Että dogmia on luotu ihmisten hallitsemiseksi.
Luulevatko kristityt, että poistamalla ketjut tieto ei leviä?
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ravisteleva-tietokirja-romuttaa-kasitykse...
Miten pyhinä pidettyjä tekstejä on historian saatossa muokkailtu? Miten käsitykset jumalista ja ihmisyydestä ovat ajan saatossa muuttuneet? Kuka saa päättää, mikä teksti on pyhä ja mitä siinä lukee?
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia
Ilmestyy 8.3.2023
Raamattu on edelleen maailman myydyin, siteeratuin ja myös väärinkäytetyin kirja. Se nousee säännöllisesti esille politiikassa, mediassa, kulttuurissa, koulussa sekä ihmiselämän eri vaiheissa. Tuhannet suomalaiset pohjaavat elämänvalintojaan ja arvojaan raamatuntulkintaan. Monille Raamattu edustaa yhtenäistä kirjaa, vaikka todellisuudessa se on historian saatossa inhimillisten valintojen, virheiden ja sattuman kautta muotoutunut tekstikokoelma.
Psykologi ja teologi Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu johdattaa lukijan viihdyttävästi ja helposti lähestyttävällä tavalla Raamatun käsikirjoituksiin ja niiden tutkimukseen. Kirja purkaa illuusion tekstin muuttumattomuudesta ja tarjoaa tilalle tietoa käsikirjoitusten rikkaasta historiasta.
Varhaisimpina aikoina Raamatun sisältö siirtyi ja sitä levitettiin kirjurien tekeminä tekstikopioina. Inhimillisistä syistä tekstiin tuli mukaan virheitä ja väärintulkintoja. Raamattu myös muuttuu aina, kun se käännetään uudelle kielelle. Kiinnostavimpia ovat kuitenkin ne muokkaukset, joita tehtiin tekstiin harkiten joko uskonnollisten tai poliittisten tarkoitusperien palvelemiseksi.
Raamatun teksteissä alun perin ilmennyttä monijumalaisuutta on sensuroitu ja naisten asemaa toimijoina on häivytetty. Kuningas Daavidista tehtiin uskonnollisesta näkökulmasta katsoen sankari, jonka väärinkäytöksiä vähäteltiin. Sotien oikeuttaminen Jumalan tahtona on ollut politiikan ja propagandan työkalu kautta aikojen. Jeesuksen erikoinen elämä on myös käsikirjoitettu uskonnon oppeja silmällä pitäen.
Joskus kirjuri on saattanut myös törmätä tekstissä vanhentuneeseen uskonnolliseen käsitykseen, jota yhteisössä ei enää allekirjoitettu tai jota on pidetty loukkaavana. Kun maailma ja uskomukset muuttuivat, myös pyhiä tekstejä muutettiin, jotta ne pysyivät ajankohtaisina.
Joosuan kirjan syntyaikoina tekstistä ajateltiin toisin.
– Se, että tekstit nähtiin arvokkaina, on osaltaan aiheuttanut muutokset. Silloin ajateltiin, että tekstejä voidaan tulkita ajankohtaisesti kulloisellekin sukupolvelle muokkaamalla itse tekstiä. Ajatus muuttumattomasta tekstistä heräsi vasta myöhemmin, Mäkipelto sanoo.
Eikö se olis helpointa vain lyödä todisteet pöytään? Tai jos niitä ei ole, niin vetää johtopäätökset siitä?
Aivan turhaa kilometrijankkausta. Kuka väittää että joku näkymätön viänänen tai vastaava on, niin todistakoon.
Miksi hurskaille J'juutalaisille ei kerrota heidän elävässä rukousyhteydessä että Jeesus on messias? Moinen pikkuseikka ei ole Jumalalle tärkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon vastakohta ei ole epäusko, vaan
epätoivo.Ateisti ei voi olla epätoivoinen, koska hän ei usko ikuiseen kidutukseen helvetissä.
Vähänpä tiedät elämästä. Myös ateisti voi ajautua
esimerkiksi taloudelliseen ahdinkoon tai voi tulla
yllättäviä sairauksia. Silloin toivo voikin kadota näköpiiristä ja epätoivo hiipiä, jos ei olekaan
ympärillä turvaverkkoja. Kristittyjen tehtävänä
on pitää yllä toivoa monella tasolla.
Ei kristityillä ole mitään yksinoikeutta toivoon, eikä toivo tarkoita mitään uskonnollista. Minusta toivo on yksinkertaisesti sitä, että olettaa asioiden kääntyvän paremmaksi ja sitä, että edes jollain tasolla yrittää itse vaikuttaa asioihin. Siihen ei tarvita uskoa minkäänlaisiin jumaluuksiin.
Erona sinun ja minun toivolla on se, että sinä rukoilet että asiat muuttuvat paremmaksi. Minä teen töitä sen eteen.
6. vuosisadalla Kristuksen jälkeen, Bysantin keisari Justinianuksen aikana ihmiskunta oli vankina väärän käsityksen vallassa elämän ja kuoleman todellisuudesta 1 400 vuoden ajan. Sitä edeltävinä sukupolvina jälleensyntyminen oli kristillisessä kirkossa vielä kiistaton tosiasia.