raskaana jälleen..Abortti?
En ole ikinä tajunnut näin konkreettisesti, kuinka vaikea päätös abortti on. Meillä on 2 ihanaa tervettä lasta ja pari päivää sitten havahduin huomaamaan, että kuukautiseni ovat myöhässä. Eilen tein raskaustestin ja se näytti reilusti plussaa. Mieliala on tosi sekava, koska tämä raskaus on puhdas vahinko. Olemme mieheni kanssa aina joskus keskustelleet mahdollisuudesta tehdä vielä 3. lapsi, mutta ajankohta ei todellakaan ole paras mahdollinen.
Alkujärkytyksen jälkeen päätimme illalla, että mietitään ja makustellaan asiaa pari päivää ja päätetään sitten, haluammeko todella lisää lapsia vai olisiko meidän perheen kohdalla abortti oikea ratkaisu. Aivan kamalan vaikea asia päätettäväksi.
Olenko turhan epäluuloinen, kun pelkään tulevani " jotenkin leimatuksi" , jos päädymme aborttiin? Pidetäänkö meitä mukavuudenhaluisina ja itsekeskeisinä ihmisinä, jos emme jaksa kolmatta lasta tehdä. Tuntuu, ettei meillä olisi edes järkevää perustelua lääkärille esittää abortin syyksi, kun olemme nuoria, terveitä, työssäkäyviä ihmisiä...
Kertokaa omia mielipiteitänne abortista ja vastaavassa tilanteessa olemisesta.
Kommentit (40)
tahtoisin aloittaa sanomalla onnittelut uudesta tulokkaasta, mutta koitan kuitenkin pysytellä vielä hetken " mielipiteettömänä"
täällä on teille jo vastailtu runsaasti ja nämä ovat minun ajatuksiani luettuani tämän ketjun.
-vauva on aina lahja. joku sanoikin, että aborttia moni katuu ikänsä, muttei ole kenenkään kuullut katuvan vauvan pitämistä. olen samoilla linjoilla. yllätysraskaus muuttuu useimmiten toivotuksi lapseksi.
-minusta tuntuisi, että jos asiaa pitää kovasti miettiä ja pohtia niin jossain on olemassa vahvoja tunteita vauvan pitämisen puolesta. niitä pitäisi minusta kuunnella paremmin kuin muita oloja, jotka saattavat olla vain alkujärkytystä. tästäkin joku jo mainitsi. jos eka reaktio olisi täysin kielteinen ja sellaisena pysyisi niin päätöshän olisi jo siinä.
jos olot on 50-50, painaisi vauvan henki ja elämä minusta enemmän.
-joku täällä muistikin aikaisemmasta ketjusta ehdotuksen vauvan adoptioon antamisesta. Eli kantakaa ja antakaa tarvitseville, jos ei koko raskausaikana ole tullut kiintymystä ja halua pitää omana. kumpikin näistä vaihtoehdoista olisi vauvalle parempi kuin abortti.
-oma suhtautumiseni aborttiin on hyvin pitkälle kielteinen. olen kärsinyt lapsettomuudesta vuosia eikä minulla ole oikein kosketuspintaa tilanteeseenne. Itse pitäisin, en edes miettisi muuta.
-olen myös sitä mieltä, että sen mukaan eletään mitä annetaan. kaikkeen sopeutuu ja aina ei todellakaan ole helppoa. pitäisin vammaisenkin vauvan, koska se olisi minulle annettu. teille on tulossa uusi lapsi. minusta se on teille annettu ja kun se kerran on ollut toiveennekin, saada kolmas. sen aika taitaa olla nyt, koska nyt se on tulossa.
taisi olla hiukan sekavaa, mutta eipä nämä asiat niin yksiselitteisiä ikinä ole. Onnea teille ja raskaudellennne, jos sen suotte jatkua ja koitan ymmärtää päätöstänne, jos ette.
Olen kyyneleet silmissä lukenut mielipiteitänne tilanteestamme ja yllättynyt, kuinka monia palstailijoita asia on koskettanut. Olette antaneet paljon uusia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta. Monen valvotun yön ja käydyn keskustelun jälkeen olemme päätymässä pitämään tämän lapsen. Kuten niin moni teistä asian ilmaisikin: vauvahan on jo olemassa ja kuuluu jo meidän perheeseen.
Minussa on varmaan jotain vikaa, kun epäilen aina omaa jaksamistani ja rakkauden riittämistä. Esikoinen on tekemällä tehty ja hänen synnyttyään olin pakahtua siitä rakkauden määrästä, mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea. Toinen lapsemme sai alkunsa toivottuna, mutta hieman yllättäen esikoisen ollessa vasta 3kk ikäinen. Epäilin ja pelkäsin koko raskauden ajan, että en osaa rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin esikoistani. Huoli oli tietenkin turha:)) Molemmat lapseni ovat siis valtavan rakkaita ja elämäni tärkeimmät asiat. Täytyy nyt vain uskoa ja luottaa, että kaikella on tarkoituksensa ja uusi vauvakin löytää paikkansa sydämessäni aivan kuten isommat sisarensakin.
Kiitos vielä kerran kaikille " tukijoilleni" , vaihdetaan kuulumisia jatkossakin nyt, kun kerran olen " odottaja" seuraavat 9kk:))
mutta nyt pitää päästä onnittelemaan! Ihana, että päädyitte pitämään lapsen! =D Tuli heti niin iloinen olo itsellenikin, vaikka ei mitenkään tunnetakaan. Ette varmasti tule katumaan päätöstänne - asioilla kun on tapana lutviintua.. ;) Onnea vielä uudesta tulokkaasta!
Minni & poika -03, tyttö -04 ja " Mulperi" rv26+6
Minäkin vaan taustalla lukenut kirjoituksia....
Ihanaa että olette päättäneet antaa vauvan tulla, itselläni on kolme lasta -00, -02 ja -05 kaikki tosin " suunniteltuja" . Nauti raskaudestasi ja tulevasta pikkukolmosesta täysillä. Kyllä sitä rakkautta riittää kaikille lapsille ihan varmasti. ja ajattele kuinka kovasti tuleva lapsenne halusi päästä teidän luoksenne! :)
S
[color=#8B008B]Myös minä olen keskustelua seurannut. Tippa tuli linssiin kun luin kirjoituksesi ja olen onnellinen teidän puolestanne kun olette valmiita toivottamaan tervetulleeksi uuden perheenjäsenen! :) SUURET ONNITTELUT & IHANAA ODOTUSTA!
Mammanalku + tiitiäinen 20+2[/color]
sivusta olen minäkin tätä keskustelua seurannut ja mielenkiinnolla lukenut ihmisten ajatuksia. Itku tuli kun luin että olette päättäneet pitää vauvan se on todellakin lahja ja kaikille ei sellaista onnea suoda. pärjäätte ihan varmasti ja kykenet rakastamaan kaikkia lapsia yhtälailla. ihanaa ja onnellista odotusta teille :)))
t. tamatu poika11/05 ja km 11/06
Minulla alkaa viesti samalla tavalla kuin jollakin toisella... En hyväksy aborttia jos ei ole äidin/lapsen henki vaarassa tai lapsi on vammainen. No ehkä siinä tilanteessa että toiset lapset ovat pieniä ja ON SATTUNUT VAHINKO eli jos ei itse osaa huolehtia ehkäisystä niin sit ei pidä leikkiä.
En tiedä tilannettasi onko vahinko sattunut vai ettekö osaa huolehtia ehkäisystä???
Itse en tekisi aborttia vaikka testit näyttäisivät lapsen olevan vammainen, ne kun eivät aina pidä paikkaansa.
Mutta jos olet tullut raskaaksi huolimattomuuttanne niin kantakaa vastuunne myös tulevasta lapsesta.
Äiti, lapset 10v, 8v ja rv 30+4
Nyt vasta luin viestit loppuun kun olin jo kirjoitellut. Tyypillistä minua. Tiedän itse kaksi peräkkäin saaneena että pieni ikäero ei ole helppo mut kyllä se helpottaa kun vähän kasvavat
Meillekin on tulossa yllätysvauva, ja aluksi tieto myllersi mielen täydellisesti. Paljon onnea teille!
t. tiu ja tekemällä tehdyt lapset -03 ja -05 sekä yllätysvauva la 5/07
Mutta jos nuorin lapsi ei ole ihan vastasyntynyt ja olette kuitenkin ajatelleet, joskus kolmannen lapsen saamista, niin ehkä sen aika on nyt? Se päätti itse koska tulee?
Alkujärkytys yleensä menee ohi, tosin palailee takaisin, vaikka raskaus olisi kuinka toivottu. Eihän nää mitään pikkujuttuja ole. ;)
En siis halua ottaa kantaa suuntaan tai toiseen, tuollaiset ajatukset nyt vaan tuli mieleen.
nyt vanhempi reilu 3 ja nuorempi reilu 2.
siitä syystä, että lapsi vaikeasti vammainen tai äidin henki vaarassa.
Se kun on niin yksinkertaista että ilman ehkäisyä voi tulla raskaaksi ja vaikka käyttää ehkäisyäkin. Jos ei halua lapsia (kun se riski periaatteessa aina kuitenkin on) niin sitten yhdynnästä pidättäyminen on ratkaisu.
Jos kuitenkin olette miettineet sitä kolmatta muksua niin miksei sitten aika olisi nyt? Milloin olitte ajatelleen kolmatta? Kun nykyiset lapset isommat? Työn takia vai?
Olen usein miettinyt kun lapsethan ovat lahja, eikä niitä tilata kuukauden mukaan tulemaan perheeseen kun haluttaa. Olen kuullut aborteista, jotka joku teki sen takia kun tulevan lapsen la olis ollut väärässä kohtaa vuotta! Eli kyllä sen aborttiluvan ilmeisesti sitten saa. Ainakin hyvin valehtelemalla.
No tuleepahan taas 11 000 kpl:n aborttitilastoihin jatkoa...
Tsemppiä kuitenkin teette päätöksen miten vain. Mulle tuo abortti on vaan punainen vaate ja suututtaa ihmiset jotka sen " hepposin perustein" tekevät.
AIHA Kera tyttöjen 2v, 7kk ja rv 12+
mielenkiinnosta ja ammatilliselta kannalta kysyn, että millä perusteilla abortin saa, jos ei ole lääketieteellistä tai sosiaalista perustetta? Ei kai sitä tänäkään päivänä voi vaan mennä ja tilata aikaa aborttiin?
Ei ole tarkoitus syyllistää ap.kirjoittajaa, muuten vaan kysyin, kun saattaa tässä meikäläisen ammatissa joskus tulla eteen noita sos.perustein hakijoita. Onneksi ei ole tullut..
Meillä kävi niin, että kun esikoinen oli 1v5kk ja toinen 5kk huomasin olevani raskaana. Ehkäisy oli pettänyt.
Meille sanottiin neuvolasta, että jos haluatte abortin, niin sen saa sosiaalisista syistä, koska on raskasta hoitaa kolmea pientä.
No me olimme jo silloin päättäneet, että vauva pidetään.
Mutta olihan se aluksi JÄRKYTYS! Mutta nopeasti vauvasta tuli todella toivottu ja odotettu. Ja nyt on tuollainen 4,5v hulivili. Aivan ihana lapsi, niin usein miehen kanssa mietimme, että meidän perheestä puuttuisi suuri persoona, jos vahinkoa ei olisi käynyt. On niin ainutlaatuinen, ihan eri puuta kuin sisko ja veli.
Ja syntymähetkellä aivan yhtä toivottu kuin muutkin lapset, syntyi rakastettuna lapsena!
Mutta minusta abortti ei ole kenenkään muun asia. Jos siihen päädytte, niin on vain teidän ratkaisu. Ja jos joku pitää teitä itsekkääni, niin mitä sitten.
Nyt ollaan jo toivuttu jo kolmen pienen järkytyksestä ja odotetaan haluttua neljättä ;)
t, epiapi, lapset -00, -01 ja -02 ja rv 4+4
epiapi:
Meille sanottiin neuvolasta, että jos haluatte abortin, niin sen saa sosiaalisista syistä, koska on raskasta hoitaa kolmea pientä.
No me olimme jo silloin päättäneet, että vauva pidetään.
Se vaan, että neuvolan täti ei voi sosiaalityöntekijän puolesta sanoa, että lausunnon sos.perustein saa. Sossu harkitsee sen itse, kirjoittaako vai ei.
Kun lapset on jo noin hyvässä iässä, niin ei uusi vauva sinänsä ole mahdoton näin ulkopuolisen näkökulmasta. Kaikkeen sopeutuu kyllä ajan kanssa.
Tuohon toiseen aiheeseen, joka vähän sivuaa jo ap-aihetta: mun mielestä sosiaaliset perusteet tässä asiassa on aika löyhä käsitys. Sen piikkiin voida laittaa monenlaista syytä. Mut mun mielestä abortti on tosi ok, jos raskautuminen on tapahtunut raiskauksesta tai " täyttä ymmärrystä vailla" . (Sekä se terveydelliset syyt) Sosiaaliset syyt on vähän niin ja näin. Onko tässä maassa oikeesti kellään niin huonosti asiat, että voisi esim taloudellisiin syihin tai puolison puuttumiseen vedota? Mutta abortin hyväksymisessä ja hyväksymättä jättämisessä mulla on iso haitari, riippuu siis syistä. Jos raskaus on täysin omaa huolimattomuuttaan saatettu alulle, niin abortti on hyvin tyhmä vaihtoehto (aikuiselle.)
Mut silti nää mun mielipiteet koskee vain itseäni. Töissä aika paljon törmään näihin naisiin, jotka hakee aborttia ja kai sitä jotenkin on tottunu suhtautumaan, että jokainen päätös on naisen oma asia. Alussa se nimittäin kirpaisi paljon enemmän hymyillä ystävällisesti tällaiselle.
Senniina:
Se vaan, että neuvolan täti ei voi sosiaalityöntekijän puolesta sanoa, että lausunnon sos.perustein saa. Sossu harkitsee sen itse, kirjoittaako vai ei.
Mutta oon elänyt kuvitelmassa, että päätöksen tekee aina lääkäri (1-2 lääkäriä)?
..kun joku kysyi, että ei kai tänä(kään?) päivänä voi vaan mennä ja tilata aikaa aborttiin..Kyllä voi. Kukaan ei voi pakottaa naista synnyttämään ja abortin saa ilman mitään perusteluita. Eri asia on jos joku lääkäri puoltaa/suosittelee aborttia lääketieteellisten syiden johdosta tms.
Tutkittukin tätä on mutta ihan omasta kokemuksestani voin todeta , että abortti todella raskas kokemus, ainakin minulle oli. Luulisi et kun on asian ajatellut ja päättänyt ei se enää mielessä pyöri mut itsellä jäi vuosiksi peikoksi, josta vasta nyt , kun olen saanut yhden lapsen ja toisen saan viikon sisällä alkaa hellittämään usean vuoden jälkeen. Eli aiheutti minulla osaltaan masennuksen syntyyn. Sinulla toki toisinpäin, kun on jo ne kaksi lasta mut vuosien jälkeen voi rasitteena mielessä pyöriä mitä jos, ja minkälainen olisi tämä lapsi. Minulle tuli jopa aika selkeä kuva tästä syntymättömästä lapsesta, sukupuolesta ja nimestä ym. miten elämä sitten olisi mennyt, jos tuo lapsi olisi mukana elämässämme. Etenkin kun olemme edelleen lapsen isän kanssa yhdessä ja pian kahden yhteisen lapsen vanhemmat. Meillä siis mielessäni aina kolme lasta.
Mutta nämä asiat yksilökohtaisia ja eri ihmiset kokevat eri lailla. On paljon naisia (aborttejahan tehdään paljon), jotka eivät jämähdä tätä asiaa suremaan.Itse olen aika raskasmielinen. Mieti minkälainen " tyyppi" sinä olet.