Kummi ongelma? Onko pakko olla lähisukulainen?
Meillä tilanne, että toinen tulossa ja kummit hukassa. Esikoiselle meillä kummina minun veljeni ja paras ystäväni. Ihan yhteispäätöksellä silloin mentiin.
Nyt siis toinen tulossa ja olen kauhuissani siitä, että kun miehelläni on sisko, niin nyt olisi sitten sen vuoro olla kummi. Ainoana ongelmana on TÄYSIN ERI AALTOPITUUDELLA OLEMINEN. Emme mitenkään riitele tai kärhämöi, mutta he (miesystävänsä kanssa) ovat vaan niitä eilaisia ihmisiä kenen kanssa meillä ei ole mitään yhteistä. Mieheni siis aivan samaa mieltä kanssani ja nyt vaan yhdessä pohdiskellaan, kuuluuko niitä nyt sitten vaan pyytää muodollisuuksien vuoksi, että ovat sukua vai voimmeko kylmästi pyytää kahta kaveripariskuntaamme? Toisien kanssa lähes päivittäin tekemsissä ja toisien kanssa vähän harvemmin, mutta johtuu meidän muutostamme. Ovat aina kuitenkin yhteydessä välimatkoista huolimatta.
Meille kaverit ovat tärkeitä ja he ovat totta kai ns. meidän tyylisiämme.
Tässä ei kyse ole mitenkään pienestä eroavaisuudesta mieheni ja hänen siskonsa välillä vaan siis aika suuristakin. Me emme voi ymmärtää miten säästäväisyys, ikuinen rahanlaskenta ja sen tapainen elämä mitä he viettävät voi tehdä ihmisistä niin itsekkäitä ja röyhkeitä kun ovat. Ystävällisiä kyllä ollaan, mutta sanotaan nyt niin että olemme vuosien saatossa kyllästyneet siihen kaikki minulle- tyyliin.
Kertokaapa mietteitä, mitä tekisitte? Tiedän että jos emme pyydä heitä, on riita valmis anopinkin kanssa. Jos pyydetään,niin emme ole itse tyytyväisiä ratkaisuun.
Onko suku aina pahin :)
Kommentit (6)
Vanhemmat voi valita kummin.
Itse te kummin valitsette- ja kummiin ollaan jatkuvassa kontaktissa n. 18 vuotta eli lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Eli valitkaa kummi. jonka kanssa on helppo tulla juttuun.
Kummiksi pyytäminen on luottamuksen osoitus ja kunniatehtävä. Meillä on hyvin vähän lähisukulaisia, joten olemme pyytäneet hyviä ystäviämme lastemme kummeiksi. Tosin siinäkin voi mennä vikaan, kuten yksien kummien kanssa, jotka harmi kyllä ovat etääntyneet lapsestamme kovasti (ei edes korttia, vierailuista puhumattakaan) vaikka me olemme yrittäneet pitää yhteyttä.
Meillä on monta lasta ja kummeja heillä yhteensä 18! Heistä vain 4 lähisukulaisia.
Omien päätösten takana kannattaa seistä. Miehen sisaren perheen valitseminen voisi tuntua tukalalta myös heidän itsensä mielestä. Voittehan sanoa anopille, että valinta on tämä, koska ette ole niin läheisiä. Ja että näin säästätte miehen sisarelta taakan, hänen ei tarvitse täyttää kummin velvollisuuttaan.
Vanhemmat voivat itse valita, kenet pyytävät kummiksi. Ei todellakaan ole pakko olla sukulainen. Kannattaa valita sellaiset ystävät, joiden kanssa on yhteyksissä ja luulee vastakin olevansa. Jos kummiksi pyytää vain sukulaisuuden perusteella, eikä ole tähä astikaan ollut juuri tekemisissä, tuntuisi kummius varmaan kummeistakin lähinnä pakkopullalta, ikävältä velvollisuudeta ja lahja-automaattina toimimiselta.
mä sanoin ihan suoraan että miehen veljestä ei tuu kummia, en oo kun kerran tavannu ja sain kylmän vastaanoton.
Muutenkin se ja sen idioottinörtti tyttöystävä asuu (onnex) 800km päässä meistä, eli ei olis muutenkaan järkee.
Kummeiksi tulee molempien lapsuudenystävät.
mieheni sisko ja hänen mies antoi esikoiselle miehen veli kummiksi ja ystävät, toiselle lapselle 2tuttavapariskuntaa, ei siis naisen sisaruksia joita 2 ja vaikka ei kärhämiä. johtui siitä että mies halusi veljensä ehdoin tahdoin ja nainen oli sitä mieltä että ei lähisukulaisia. ei se ole veloite eikä vaadi vaikka to isen lähisukulaisia onkin. laitatte minkä itse tahdotte!!!!