Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vaihe lapsen kanssa on mielestäsi ollut raskain tai vaikein, mikä helpoin tai mukavin?
17.01.2023 |
Ihmisillä on selvästi tosi eri mielipiteet ja ajatukset siitä, mikä aika lapsen kanssa on helppoa tai vaikeaa. Kerrotaan tässä ketjussa, mikä aika oli omasta mielestä se suosikki tai inhokki. Voit myös perustella jos tahdot, miksi näin.
Lapseni on nyt 1v. 7kk ja hän on aivan mahtava tyyppi, pääosin hyväntuulinen, puuhakas tietenkin, mutta ymmärtää jo niin paljon ja oppii lisää joka päivä. Sanoisin että joka päivä tykkään enemmän elämästäni lapsen kanssa. Välillä tosin ikävöin ikävaihetta n. 8-11kk. Silloin raskauden ja imetyksen haasteet sekä väsymys alkoivat minulla olla takana päin. Lapsi oli jo avutonta, vaikeasti tulkittavaa ja koko ajan vaativaa käärylettä isompi, muttei vielä osoittanut omaa tahtoaan juurikaan tai ollut täynnä omia ideoita ja päähänpistoja, joiden torppaaminen aiheuttaa pettymyshuudon. Siinä välissä oli sellainen lyhyt ajanjakso, jolloin hän oli maailman helpoin, aurinkoisin ja suloisin lapsi, jota tulen varmasti vaalimaan hienona muistona sydämessäni vielä pitkään.
Kommentit (5)
Minä rakastin jokaisen kohdalla (minulla neljä lasta, ikähaarukassa 12-20 tällä hetkellä) vauvaikää. Kun saat vain kääriytyä pienen vauvan kanssa peiton alle imettämään ja se riittää.
Taaperoikä on minusta ollut ehkä raskainta, noin 1,5 - 3 v. Kun lapsi liikkuu ja pääsee joka paikkaan, osaa kiivetä ym, mutta ei vielä ymmärrä vaarojen päälle.
Kouluikäisinä lapsista kasvaa ihania, omia persooniaan. Murrosikä voi toki olla rankkaa aikaa, mutta meillä on päästy aika helpolla sen suhteen. Enää yksi tulossa murrosikään, saa nähdä miten hänen kanssaan käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle vuoden ikäiset on jälkikäteen ajateltuna ihania, vaikka kaikkia kolmea täysimetyn ja jokainen heräili öisin.
Ikävuodet 1,5 - 3 on minusta raskainta, koska jossain kohtaa iski oma väsymys kaikesta, ja sen päälle taaperon tahtoikä, kuivaksi oppimiset, hoidon aloitukset, yöheräilyt.
Nyt kun kaikki kolme ovat koululaisia, murheet on muuttuneet fyysisestä väsymyksestä henkiseen, kun täällä on yksi murrosikäinen, yksi esimurrosikäinen ja uuden tahtoiän löytänyt ekaluokkalainen. Mutta elämä on silti paljon vapaampaa ja helpompaa.
Ja jos meinaa mennä kuppi nurin, voi ottaa koiran ja tehdä sen kanssa tuulettavan lenkin ja lapset pärjää sen aikaa keskenään kotona. Ja tämä on vielä ihan laillistakin, niin ei tarvitse lasuja pelätä ;)
Vastasyntynyt on tietysti ihana ihan kaikin puolin.
Mutta sitten 6kk-2v on mielestäni aivan hirveää aikaa. Lapsi kiukuttelee ja on kiinni ihan koko ajan. Ja siis ymmärrän kyllä lasta kun se haluaa tehdä kaikkea, muttei osaa. Uhmaikä oli mielestäni tähän vaiheeseen verrattuna lastenleikkiä. Uhmaikäinen sentään osaa sanoa mikä harmittaa.
3v uhman jälkeen lapset on olleet tosi hauskaa seuraa. Niillä on kaikkia oivalluksia ja hulluja ajatuksia maailmasta. Lisäksi pystyy jo tekemään kaikenlaista.
Teineistä ei ole kokemusta, mutta en näe meidän lapsia karkailevina rötöstelijöinä oikein mitenkään päin. Saisi perusluonne muuttua aika radikaalisti.
Alue: Aihe vapaa
Mä en ole mikään hoivaaja niin sanon suoraan että se pikkulapsivaihe, kun lapsi on täysin käsihodettava 24/7. Nyt ovat murrosikäisiä tai se ylikin ja nyt on oikeasti kivaa, lapset ovat omatoimisia, ja heidän kanssaan voi tehdä ihan mitä vaan ja jutella ihan mistä vaan. Haetaan ekoja työpaikkoja, rakastutaan ekoja kertoja. Näitä on erittäin mukava seurata tässä vieressä.