Kumpi teidän parisiuhteessa rakastaa enemmän?
Meillä ehkä minä. Kyllä mieskin siis on usein sanonut rakastavansa, mutta ei ole sillä lailla kiinni toisessa kuten minä olen.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
Ymmärrän, mutta sitten kyse ei ole rakkaudesta, vaan vaikkapa kiintymyksestä. Sitä voi olla enemmän tai vähemmän. Mutta rakkaudella ei ole asteikkoa paljon/vähän.
Ap: sinäkin löytäisit puolessa vuodessa uuden kumppanin, ja sitä ennen ehtisi olla muutama panosuhde. Et rakasta sen enempää, kuin kukaan muukaan nainen.
En osaa sanoa. Vaikea verrata kun molemmille toinen on se elämän keskipiste jonka ympärille muu rakentuu. Tottakai varmaan jompikumpi rakastaa enemmän, mutta en tiedä, miten voisin määritellä, kumpi meistä se on.
Kiintymys ei ole rakkauden mittari. Rakkaus ei ole itse asiassa asia, mikä on "mitattavissa."
Ihmiset osoittaa rakkauttaan eri tavalla, se että roikkuu toisen jalassa liimautuneena (näin kielikuvallisesti) ei tarkoita sitä, että toinen rakastaa enemmän kuin puoliso, joka osoittaa rakkauttaan jollain hänen omalla tavallaan. Toiset osoittaa sen enemmän sanallisesti, toiset tekojen kautta, toiset palvelusten kautta, toiset auttamalla kumppaniaan enemmän, osallistumalla kotitöihin, käymällä kaupassa toisen puolesta jne jne.
Ei ole yksinkertainen asia minkä voi pistää puntariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
Ymmärrän, mutta sitten kyse ei ole rakkaudesta, vaan vaikkapa kiintymyksestä. Sitä voi olla enemmän tai vähemmän. Mutta rakkaudella ei ole asteikkoa paljon/vähän.
Höpsistä, totta kai on! Minä rakastan siskoani, ja myös siskopuoliani, mutta en läheskään yhtä paljon kuin siskoani.
Olen mies, ja olen ollut naimisissa 20 vuotta. Vuosituhannen vaihteessa olin vähän jopa huvittunut, kun (tuleva) vaimoni oli niin lääpällään minuun, ja meni ties millaisille mutkille miellyttääkseen minua. Itse olin aluksi vähän jopa seurustelua vastaan, mutta lopulta vaimoni luonteen hyvät ominaisuudet vakuuttivat minut. Liittomme on ollut erittäin hyvä ja on edelleen onnellinen. Olen jotenkin kasvanut kiinni vaimooni, ja nykyään olisi vaikea sanoa, kumpi rakastaa enemmän, vaikka liiton alkuaikoina asetelma oli hyvin toispuoleinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
Ymmärrän, mutta sitten kyse ei ole rakkaudesta, vaan vaikkapa kiintymyksestä. Sitä voi olla enemmän tai vähemmän. Mutta rakkaudella ei ole asteikkoa paljon/vähän.
Minäkin ajattelen näin. Kun on jana, niin toisessa päässä on neutraalius ja janan toisessa päässä rakkaus. Tunteet menevät janalla jotenkin näin:
Neutraalius - hyväntahtoisuus - pitäminen - tykkääminen - kiintymys - rakkaus
Eli oikea kysymys on, missä kohtaa janaa tunteesi ovat puolisoasi kohtaan. Tai lapsiasi. Tai vanhempiasi.
Meillä tämä on ainainen kiistelyn aihe. Kumpikin uskoo itse rakastavansa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
Ymmärrän, mutta sitten kyse ei ole rakkaudesta, vaan vaikkapa kiintymyksestä. Sitä voi olla enemmän tai vähemmän. Mutta rakkaudella ei ole asteikkoa paljon/vähän.
Minäkin ajattelen näin. Kun on jana, niin toisessa päässä on neutraalius ja janan toisessa päässä rakkaus. Tunteet menevät janalla jotenkin näin:
Neutraalius - hyväntahtoisuus - pitäminen - tykkääminen - kiintymys - rakkaus
Eli oikea kysymys on, missä kohtaa janaa tunteesi ovat puolisoasi kohtaan. Tai lapsiasi. Tai vanhempiasi.
Eikö toisessa päässä ole ennemminkin viha tai inho kuin neutraalius?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
Ymmärrän, mutta sitten kyse ei ole rakkaudesta, vaan vaikkapa kiintymyksestä. Sitä voi olla enemmän tai vähemmän. Mutta rakkaudella ei ole asteikkoa paljon/vähän.
Minäkin ajattelen näin. Kun on jana, niin toisessa päässä on neutraalius ja janan toisessa päässä rakkaus. Tunteet menevät janalla jotenkin näin:
Neutraalius - hyväntahtoisuus - pitäminen - tykkääminen - kiintymys - rakkaus
Eli oikea kysymys on, missä kohtaa janaa tunteesi ovat puolisoasi kohtaan. Tai lapsiasi. Tai vanhempiasi.
Eikö toisessa päässä ole ennemminkin viha tai inho kuin neutraalius?
Ajattelin positiivisten tunteiden janaa pelkästään, koska vain siitä puhuttiin. Tietty sen voi vetää toiseen ääripäähän ja sijoittaa neutraalius keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
No tuskinpa ihan jokaisessa. Tässä maailmassa on niin paljon parisuhteita, ettei se olisi mitenkään mahdollista.
Väitän että tällä hetkellä mies rakastaa enemmän minua kun minä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, ja olen ollut naimisissa 20 vuotta. Vuosituhannen vaihteessa olin vähän jopa huvittunut, kun (tuleva) vaimoni oli niin lääpällään minuun, ja meni ties millaisille mutkille miellyttääkseen minua. Itse olin aluksi vähän jopa seurustelua vastaan, mutta lopulta vaimoni luonteen hyvät ominaisuudet vakuuttivat minut. Liittomme on ollut erittäin hyvä ja on edelleen onnellinen. Olen jotenkin kasvanut kiinni vaimooni, ja nykyään olisi vaikea sanoa, kumpi rakastaa enemmän, vaikka liiton alkuaikoina asetelma oli hyvin toispuoleinen.
Ihana kirjoitus. Toivottavasti molempien rakkaus pysyy. Minä ja mieheni oltiin yhdessä 28 vuotta, luulin viimeiseen asti, että olemme aina yhdessä. Mieheni rakkaus hävisi, loppui. Yritti kyllä rakastaa ja esitti hyvin, mutta se päivä tuli kun ero tuli. Minä rakastin enemmän ja rakastan edelleen. Kipeätä tekee ja jäljelle jäi yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.
Jokaisessa parisuhteessa jompikumpi on kiintyneempi toiseen, kuin se toinen. Vaatii rohkeutta olla rehellinen itselleen ja myöntää tämä asia.
Onko kiintymys ainoa asia jolla voi mitata rakkautta? Millaisella mittarilla se kiintymys mitataan? Missä kohtaa kiintymys on riippuvuutta vaikka ei olisi rakkautta juurikaan jäljellä?
Edellisessä suhteessa mies selkeästi rakasti enemmän.
Nykyisestä en osaa sanoa, ehkä minä. En tykkää siitä, koska mies on liian itsenäinen eikä osoita tarpeeksi, että välittää.
Tuskin kumpikaan, mutta jos jompikumpi, niin hän.
Puoliso on minua riippuvaisempi. Se tässä nyt varmaan rakkaudeksi lasketaan.
Miten voi rakastaa enemmän tai vähemmän? Minusta rakkauden määrä on suht vakio. Sitten voi tykätä jostain, tai olla kiintynyt, tai ihastunut, tai jonkun voi kokea puoleensavetäväksi, voi tuntea himoa tai halua, tuntee tarvitsevansa toista tms. Mutta jos rakastaa, niin se on vakio. Samaan tapaan kuin jos tuntee iloa, niin ilo on vakio.