Eikö teitä yli 35-vuotiaana lapsenne saaneita pelota, että kuolette aikaisin ja lapsenne menettää äitinsä/isänsä?

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan iäkkäillä synnyttäjillä oli iltatähdet yleensä vahinkolapsia, nykyään ne ovat vakaasti harkittuja ja haluttuja.

Ennen vanhaan ylipäätään lapset oli kaikki enemmän tai vähemmän vahinkolapsia.

Siskoni oli 23v saadessaan esikoisensa ja 6 vuotta myöhemmin tämä lapsi pikkuveljensä kanssa saattoi äitiä hautaan. Ei se nuori ikä pidä naista hengissä, kun suomalainen terveydenhuolto ei toimi.

Isäni kuoli 30-vuotiaana. En usko että siihen vaikutti mitenkään äitini synnytysikä (27 ja 29). Minusta on oikein hyvä, että vanhempani ovat opiskelleet, matkustelleet, nähneet maailmaa ja tutustuneet toisiinsa ja eläneet. Omista ystävistäni säälin tosi paljon niitä jotka ovat lukion jälkeen olleet pari vuotta työttömänä, ja sitten pyöräytellään se eka tenava sen ekan oikean jätkäkaverin kera. Eipä tarvitse mitään kokea eikä maailmaan ja itseensä tutustua, kaikki valinnat on ikään kuin lukkoon lyöty.

Mistä ap tempasi tuon 35v? Se on ihan normaali synnyrysikä Suomessa. Eri asia on 45v tai miehillä 55-70v.

Sain esikoiseni 34v ja olen nyt 54v, en tiedä mikä tässä on kummallista.

Järkevämpää on tehdä lapsi yli 30v, jolloin se oma lapsi on vielä hyvässä kunnossa kun itsellä alkaa lonkka kolottaa ja lanttu viiraamaan. Pahimmassa tapauksessa olet 80-vuotiaana kuusikymppisen alzheimer- eläkeläislapsesi omaishoitaja.

Jos ei tupakoi, on alkoholin kohtuukäyttäjä, ei käytä huumeita, syö terveellisesti, liikkuu, on lihavan sijaan lihaksikas, on hyvä työpaikka eli kohtuulliset tulot jne.

niin 35 vuotiaana on vielä 55 elinvuotta edessä tilastojen mukaan. Siinä ehtii saada lapsenlapsiakin.

Tapaturmaisesti voi kuolla milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se 15v lapsen saanutkin kuolla nuorena

Ja todennäköisesti kuolee jopa aikaisemmin.

Jotenkin hassu ajatus, että kun nuorena kannattaisi tehd lapset niin on sitten vielä hyväkuntoinen kun lentävät pesästä. Toki jos haluaa käyttää loput virkeät vuotensa lastenlasten hoitamiseen.

Eikö sinua pelota tuleva maailmansota lähitulevaisuudessa ja kuinka selviät siitä pentujesi kanssa ?

Vakavasta auto-onnettumuudesta selvinneen 25- vuotiaana, oon tajunnut että elämä voi päättyä ihan milloin tahansa. Arvostan elämää enkä enää mieti tuollaisia, kuolema voi oikeasti tulla juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Saavat ainakin perinnön hyvissä ajoin, jos kuolen.

Itse surin sitä että omat vanhemmat olivat niin vanhoja ja pelkäsin heidän kuolemaa lapsena ja nuorena. Sen takia tein lapset itse huomattavasti nuorempana. Mutta kukin tyylillään.

Vaikka omien lasten näkisi varttuvan, voi isovanhempana toimiminen jäädä lyhytikäiseksi. Itse sain omat lapseni aikanaan alle 30-vuotiaana.

Elämisestä ei tule mitään, jos koko ajan pelkää kaikkea. Syitä kun löytyy lukemattomia. Jokainen voi kuolla joka päivä. Siihen on mahdollisuus. Myös nuorena voi kuolla ja myös ennen vanhuusikää.

Toivon tosiaan kuolevani ennen lapsiani!  Olisi kova kohtalo haudata omia lapsiaan.

Sairastanut MS-tautia mutta siitä huolimatta uskalsin synnyttää kaksi lasta. Tosin toinen heistä oli lähellä kuolemaa jo vauvana mutta kun ei pelkää kuolemaa ei tarvitse pelätä elämääkäån

Sairastuin 20-vuotiaana, kunnollista kiltin tytön elämää viettäneenä, syöpään. Silloin tajusin että ihan turha yrittää ennakoida, lähtö voi tulla milloin vaan.

Järkevämpi ikä  35 vuotta, kuin 20 vuotta.  Kun itse on 70 vuotta, niin lapsi on vasta 35 vuotta ja parhaassa kunnossa ja jaksaa kantaa huolta ikääntyneistä vanhemmistaan, ainakin välillä.

Mutta 20 vuotiaana tehty lapsi on 50 vuotiaana jo niin vaivainen ja surkuttelee omia vaivojaan vanhemmilleen.. Ei sellasesta ole enää mitään vanhuuden turvaa vanhemmille.

Äitini oli 36 ja isäni 37, kun synnyin.

Nyt olen 48 ja ajattelin lähteä käymään illalla isän ja äidin luona kahvilla.

Appivanhemmat olivat mieheni syntyessä n. 25-vuotiaita. En oikein löydä eroa heidän ja omien vanhempien välillä esim. isovanhemmuudessa. Molemmat ovat olleet yhtälailla apuna pikkulapsivaiheessa ja läheisiä lasten kanssa.

Itse suunnittelin hankkivani lapset nuorempana, mutta aina ei elämä mene, niinkuin suunnitellaan - kuopuksen syntyessä olin 37. (Ja onneksi, sillä nuorempana olisin tehnyt lapset ihan väärän ihmisen kanssa.)

Vierailija kirjoitti:

Tilastollisesti on todennäköisempää kuolla parikymppisenä kuin nelikymppisenä.

Joten kuka tässä nyt lopulta ottaa sen riskin?

Mihin ihmeeseen perustat tämän tiedon? Kyllä iäkkäämmillä on aina suurempi riski kuolla. Itse jätin iltatähden hankkimatta. Tuttavaperheen äiti sai lapsen 43-vuotiaana ja kuoli muutama vuosi myöhemmin syöpään. Hänen aiemmat lapset olivat jo aikuisia. Harvinaista, mutta mahdollista.