Blanche Monnier löydettiin lukittuna huoneeseensa Ranskassa 1901.

Hän oli löydettäessä 52-vuotias, painoi 25 kiloa ja oli kuolemaisillaan nälästä. Hänellä oli ilmeisesti mielenterveysongelmia ja siksi hänen oli muutamia sopimattomia tapoja kuten kuljeskella huoneessaan alasti vaikka ikkunan ulkopuolella olevat ihmiset näkivät sen, ulkona juokseminen vain alushame päällä ja hävyttömien sanojen huutelu. Hän oli myös halunnut mennä naimisiin miehen kanssa, jota hänen vanhemmat eivät hyväksyneet ja oli mahdollisesti tullut tälle raskaaksi vaikka he eivät olleet naimisissa. Siksi hänet oli lukittu huoneeseensa. Toisen teorian mukaan hän oli itse ollut siellä vapaaehtoisesti suostumatta nousemaan ylös vuoteestaan. Kuitenkin hän oli ollut huoneessa 25 vuotta mätänevän olkipatjan päällä ruoantähteiden, ulosteiden, rottien, toukkien ja ties minkä saastan keskellä näkemättä kertaakaan päivänvaloa. Kun hänet löydettiin ja vietiin sairaalaan, niin hän ilmaisi kuinka hän nautti auringonvalosta ja kuinka ihanalta kylpyyn pääsy tuntui, hän kun ei ollut ilmeisesti peseytynyt koko sinä aikana kun oli huoneessaan. Hänen hiuksensa olivat likainen takkukasa, joka painoi 2 kiloa ja oli täynnä jätettä ja syöpäläisiä. Hän joutui olemaan loppuikänsä psykiatrisessa sairaalassa mistä hän välillä halusi palata takaisin rakkaaseen pikku pimeään ja likaiseen haisevaan luolaansa eli siihen huoneeseen missä hän oli ollut koko sen ajan joko vankina tai vapaaehtoisesti.