***HELMET 2009, viikko 35***

Piti vielä sanoa tervetuloa kaikille uusille helmen odottajille =)



Joku kysyi kaksostenrattaista... Me ostettiin jo emmaljungan twin city cross- merkkiset (toivottavasti meni oikein!) kaksostenrattaat käytettynä ja ainakin näin ensituntumalta ne tuntuu hyviltä, myyjä ainakin kehui niitä kovasti =) On tosi kevyet ja kulkee tasaisesti kaikissa maastoissa, meillä ainakin tärkeää kun vaunuillaan lähinnä hiekkateillä!



-helena edelleen

Heipu,

täällä odottelee ensimmäistään 25-vuotias Liippa Helsingistä. Mukana menossa ovat mies ja murkkuikäänsä elävä koirankutale.



Samansuuntaisia meininkejä mulla on kuin muillakin: maha näkyy jo selvästi, joskin aikaisemmasta lattamahasta johtuen tuo menee vielä huolella kasvatetun kaljamahan kokoluokkaan.:) Töissä en ole vielä kertonut, mutta kohta on pakko. Paha olo on alkanut helpottaa, paitsi että tällä viikolla vaivannut flunssa on hetkellisesti(!?) tuonut sen takaisin... Rakenneultra tulossa 25.9. ja sitä odotellaan.



Ootteko muut ekaa odottavat jo tunteneet liikkeitä? Mulla on pari kertaa ollut sellainen fiilis, että vauvahan se saattaapi siellä liikuskella, mutta vähän hataralla pohjalla on nämä kokemukset.



Ja se olennaisin.;) Näköjään vaikka kuinka moni on jo ostellut vauvatavaraa! Mä olen itsekseni ajatellut koko ajan, että "tää on niin alussa vielä", mutta ehkä nyt annan itselleni luvan orientoitua tohon materaalipuoleenkin...



Mukavia loppuviikkoja,



Liippa & pyllerö, rv 15+3

Hei taasen,



kiitoksia tervetulotoivotuksista :)



Noista ostoksista... Täällä kun esikoista odotellaan, niin aika paljon hankintoja pitää tehdä, mutta vielä ei olla aloitettu. Ehkä pikku hiljaa pitäisi, varsinkin kun toivomme, että jotain juttuja saataisiin käytettynäkin niin tulisi vähän halvemmaksikin... Mies kyllä eilen lueskeli kestovaipoista, hänestä se oli mielenkiintoista :) Sovittiin kyllä, että kertakäyttövaippojakin saa käyttää tarpeen mukaan.



Ai niin, ostin minä pikkuiselle yhden jutun, nimittäin sellaisen tosi suloisen delfiinipehmolelun kun olin Tampereellla Delfinaariossa käymässä. Se olikin hauska tilanne: kun olin maksanut sen lelun niin joku huusi takanani tytön nimeä, joka minulle on usein tullut mieleen kun olen ajatellut tätä lasta... Ei kyllä ole vielä mitään varmaa tietoa sukupuolesta, toivon että saisin 2. ultrassa urkittua sitten kun on sen aika eli 2.10. Olen kuullut, että jotkut kertovat, toiset eivät...



Helenalle: Kyllä sinä olet hyvä äiti, kun osaat ajoissa tunnustaa itsellesi ahdistavat olotilat. Uskon, että se on nimenomaan tärkeää, ettei yritä piilotella tuntemuksiaan itseltään, siten osaat hakea ja pystyt myös vastaanottamaan apua jos se on tarpeen. Voimia sinulle :)



- Metta

Hei Liippa ja muut,



noista liikkeistä vielä... Esikoista siis odottelen minäkin, enkä kyllä usko vielä oikeasti tunteneeni mitään liikkeitä vaikka joskus olen jäänyt miettimään, että mikähän tuo muljahdus tai kutitus oli. Mitä noita neuvolan oppaita olen lueskellut, niin olen ymmärtänyt , ettei ole mitenkään epänormaalia, jos ensisynnyttäjä alkaa kunnolla tuntea liikkeitä vasta joskus viikon 18 tietämissä... Olisi tietysti hauska kuulla teiltä, joilla jo on lapsosia, jos vielä muistatte milloin tunsitte esikon liikkeitä.



Minulla ei maha näy vielä oikeastaan ollenkaan ainakaan vaatteet päällä. Ilman vaatteita voi ehkä jotain havaita... No, eiköhän se tästä pian ala pyöristymään :)



- Metta rv 14 + 2

Helena 84, tuollaiset ajatukset eivät ole mitenkään epänormaaleja ja kuulostaa ihan tavalliselta ahdistushäiriön oireelta. Et varmasti koskaan tekisi kenellekään yhtään mitään, mutta jo pelkkä ajatus ahdistaa aivan kamalasti. Mä olen kärsinyt ihan samanlaisesta ja syönyt yleiseen ahdistuneisuuteen lääkkeitä liki kahdeksan vuotta ennen raskautumistani. Nyt olen ollut ilman, olne siis rv 16 ja tarkoitus olisi aloittaa ssri-lääkitys nyt taas piakkoin, koska oirehtiminen on taas alkanut, eikä olisi mitään järkeä laskea tilannetta aivan kaoottiseen ahdistuksen tilaan. Tsemppi sinulle!

Hei pitkästä aikaa! Tämä viikko on ollut yhtä lentämistä, työmatkaa ja jos jonkinlaista kissanristiäistä, ei ole tänne ehtinyt yhtään.



Tervetuloa Metta ja Liippa minunkin puolestani!



Mammariinille ja muille vielä pahoinvoiville kovasti jaksamista! Uskon, että ei ole todellakaan mukavaa. Toivotaan, että pian helpottaa!



Helena: Mene ihmeessä juttelemaan jonkin ammattilaisen kanssa, siitä on varmasti apua. Ja kuten joku jo kommentoi, on todella hienoa, että tiedostat tunteesi ja haet apua. Voimia ja jaksamista!



Monilla oli ummetuksesta ja närästyksestä vaivaa. Hidastunut suolen toiminta on havaittu myös täällä, mutta ihan ummetukseen ei onneksi vielä olla menty. Paljon kasviksia ja kevyttä ruokaa, täysjyväleipää, vettä ja liikuntaa, näillä on pärjätty täällä. Närästystä ei onneksi ole vielä ollut, vaikka sitä olen ennalta jo vähän pelännyt. Paras neuvo, jonka olen saanut on ollut lopettaa iltasyöminen 2h ennen nukkumaanmenoa. Ja iltaruoan tulisi olla kevyttä eikä syödä itseään ähkyyn. Suklaata pyrin muutenkin välttämään, mutta sitä ei voi illalla syödä ollenkaan, närästää väistämättä. Ja se pistää sen mahankin kyllä tukkoon...



Pioni: Vatsatanssikurssi kuulostaa hauskalta, kerro sitten onko ollut hyvä!



Keyes: Harmi, kun poistut maaliskuisiin! Myös minun puolestani voisit hyvin pysyä täällä, mutta ymmärrän kyllä, jos haluat siirtyä.



Meilläkin neuvolat olleet kuuden viikon välein, kolmas neuvola vasta aivan syyskuun lopussa. En kauhean usein sinne nyt alussa kaipaakaan, ehtii siellä vielä rampata.



Vauvalle ostelin heti alkuraskauden ultran jälkeen kesäalesta pieni valkoisia bodeja ja muutaman neutraalin värisen. Miinako se oli ostanut Tutan pienen toppiksen? Minäkin himoitsen pientä toppapukua, mieluiten valkoista, mutta jonkun beigenkin kivan olen nähnyt, olisikohan ollut sama kuin Miinalla..? Meillä ihan pieniä vauvavaatteita ei kauheasti ole, joten niitä on pakko ostaa. Yritän nyt jatkossa aleista bongata.



Meillä onkin ollut aika tapahtumarikas viikko. Keskiviikkona oli vihdoin se parvorokon seurantaultra. Jännitti aika lailla, mutta kaikki näytti olevan hyvin! Lääkäri opasti samalla jotakin vierasmaalaista ja senkin takia oli ehkä aika lyhytsanainen ja kiireinen. Päätti myös tehdä rakenneultran siinä samassa (rv 16+5!), olin vähän tyrmistynyt. En saanut mitään kuvia mukaani ja jotenkin jäi kaihertamaan, että saiko se nyt kaikkia rakenteita katsottua, itsekin hoki, että vähän pieni vielä rakenteiden katsomiseen, mutta hyvä näkyvyys on..!



Selvisi kuitenkin, että koko vastasi edelleen muutamia päiviä isompaa, rv 17+2, eli tasaisesti kasvaa. Ja istukka on edessä, mikä selittää sen, että liikkeitä en ole tuntenut vieläkään, sama kuin ekassa raskaudessa. Lääkäri sanoi, että on kuin olisi tyyny siinä välissä. Turvotuksia ei ollut ja elimet näyttivät olevan kunnossa. Vähän epävarma olo jäi, mutta kaipa lääkäri tiesi mitä teki.



Ja torstaina kerroin sitten töissä pomolleni ja osaston johtajalle. Molemmat vilpittömästi onnittelivat, jopa halasivat (naisia molemmat). En ollut kyllä vaikeaksi kuvitellutkaan. Kerroin tänään myös yhdelle työkaverille ja illalla kerrottiin lapsille. Huh, lapset oli iloisia, varsinkin esikoistyttö, ehkä jopa vähän rasittavan, ei loppuiltana sitten muusta puhunutkaan ja silitteli vain minua..! Minua vähän ahdistaa sellainen, mutta ehkä se tästä laantuu... Nykyinen kuopus alkoi heti miettiä, että sitten on kolmet synttärit vuodessa..! :) Mahaa ei kyllä vieläkään ulkopuoliset huomaa, pomot hämmästyivät, kun kerroin olevani jo melkein puolivälissä.



Supistelua minulla on nyt päivittäin. Huomaa, kun kävelee kovaa, niin alkaa supistaa. Vielä en jaksa siitä välittää, mutta vähän kyllä ärsyttää, että alkaa jo nyt. Yritän liikkua normaalisti niin kauan, kun tuntemukset eivät ole häiritseviä. Toisen raskauden aikana en liikkunut ollenkaan ja sen kyllä huomasi viimeistään synnytyksen jälkeen, kun esim. keskivartalon lihakset olivat olemattomat! Todella kurja tunne.



Nyt pakko kömpiä miehen kainaloon, häntäkään ole paljon tullut tällä viikolla nähtyä. Hauskaa viikonloppua kaikille helmille!



Hilpsu rv 17+0

Hieman on ollut hiljaista minun kirjoitteluni, mutta huonovointisuus ja verenpaineet pitivät minut pedissä pitkään. Nyt toivon että voisin olla hieman aktiivisempi, sairaslomaa on vielä viikko jonka jälkeen koitan palata töihin. Supistelee töissä niin olen ollut pois, jos supistaa edelleen kun palaan niin siinäpä se sitten minun työntekoni olikin loppuajaksi :F



Vauva potkii ja syke on noin 140-145 paino putoaa mutta ei varmasti ole vaarallista vielä tässä vaiheessa. Verenpaineet 90/60 :(



Nyt toivoisin tuon pahoinvoinnin jo loppuvan, onhan tässä jo yrjötty viikolta viis :E



lastwish 17+1

Huh, nyt on kaikille tarvittaville ihmisille kerrottu, mukaanlukien vanhempani, sitä jännitin eniten, mikä on melko outoa..! Itse asiassa mieheni kertoi heille, koska minusta tuntui, etten kestä heidän hölmistyneitä ilmeitään ja lakonisia kommenttejaan. Lapset ovat levittäneet ilouutista pihalla ja eilen kaikki naapurit onnittelivat innoissaan ja mietin vain mielessäni eroa heidän ja äitini suhtautumisen välillä... Oih ja voih, suku ON pahin! ;)



Väsyttääkö muita? Minä voisin vedellä 12 tuntisia yöunia ilman mitään ongelmia. Ja aamuherätykset viikolla ovat tuskaa. Vähän sellainen pöhnäinen olo koko ajan...



Nyt tuntuu, että kun kaikille on kerrottu, että tekisi mieli alkaa kaivella esiin kaikkia tavaroita jo ja tutkia, mitä vaatteita meillä nyt onkaan. Ilokseni naapuri eilen kysäisi, että haluammeko vauvanvaatteita heiltä ja riemumielin hyväksyin tarjouksen, kun kaikki pienet tosiaan olin jo ehtinyt antaa pois. Mutta ehkä tässä nyt muutama viikko pitää vielä maltaa, jos yli tuon 20 viikon rajan pääsisi, ennen kuin alkaa komeroita kaivelemaan.



Mukavaa sunnuntaita kaikille!



Hilpsu rv 17+2

Aamuvuoro taas takana, plaah ja olo aivan kuitti. Vaikkakin töissä on rauhallista, että helpommalla kai siellä pääsee kun kotona näiden riiviöiden kanssa:)



Hilpsu: meilläkin jo melko moni tietää raskaudesta, kiitos noiden tyttöjen! Töissä ajattelin, että josko ensi viikolla pitäisi "astua ulos kaapista" ja kertoa. Pomo palaa huomenna lomilta niin kai sille voisi kertoa ja sittenhän sen tietäisi kaikki kun meidän pomo on paikan pahin juoruilia! On se muuten kumma kun saa jonkun päähänpiston niinkun mulla tuo toppapuku, niin se sitten piti hankkia ja mahdollisimman nopsaan:) Nyt ehkä vähän kaduttaa, josko johkuin olisi tullut vielä kivempi malli. Täytynee kulkea silmät kiinni toppapukujen ohi! Ja valkoinen tai beige oli mullakin se himon kohde:)



Ja ihanaa kun nyt viikonlopun aikana olen taas alkanut tuntea liikkeitä tai ainakin jotain pulputusta, helpottaa oloa kummasti! Ensi viikolla on neuvola, saas nähdä kuin paino on noussut, kun tissit ja maha ovat kasvaneet melkoisesti. Aikaisemmista raskauksista olen selvinnyt suht pienillä tai ainakin mielestäni normeilla kilomäärillä (9 ja 11 kg) mutta pahoin pelkään, että nyt kyllä menee reilusti yli noiden.



Miina rv 17+1