Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämä alkaa näyttää todella synkältä
14.01.2023 |
Luulin monta vuotta, että vihdoinkin vaikeiden aikojen jälkeen on kaikki paremmin ja olisi hyvien asioiden vuoro. Näin 45-v joutuu toteamaan, että ei kait sitten koskaan ole hyvien asioiden vuoro. Tällä tarinalla omalla elämällä vain ei ole onnellista loppua. Hyväksi luulemani asiat ovat osoittautuneet kuplaksi ja pettymyksiksi. Entistä pahempia asioita vain tapahtuu. Tuntuu, ettei jaksa enää. Tekisi mieli vain kadota jonnekin.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Pienistä palasista se onni koostuu. Kannattaa yrittää ottaa kiinni vaikka siitä, kun saa hyvän kupillisen kahvia ja nauttia siitä. Monet saa luonnosta ilon hetkiä. Miten kaunis onkaan vanha varis aidalla. Jos jaksaa, kannattaa mennä metsään katsomaan ja kuuntelemaan. Se on suomalaiselle onnen paikka ja virike.
Mukava etenkin naisena mennä tuonne ulos rentoutumaan ja ihmettelemään luontoa, kun viime aikoina raportoitu useista ryöstöistä. Eräs tuttu, parikymppinen mies oli hiljattain ryöstetty useamman henkilön porukan toimesta. Minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia puolustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://lyricstranslate.com/en/neon-2-pienina-palasina-lyrics.html
On onnen hippui siellä täällä,
timantteja järven jäällä
Kun katsot niit on kaikkialla
Kotona ja maailmalla.
Jep, paskaa on. Annetaan olla. Ehkä se siitä ajan myötä taas muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä otat kaiken hyvän itsestäänselvyytenä? Sulla on henki tallella, katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, nettiyhteys ja mahdollisuus kirjoittaa vauva-palstalle.
Älä ota hyviä asioita itsestäänselvyytenä, aina voi olla asiat vielä pahemminkin. Nauti elämästäsi kun vielä voit!
Nuo ovat hyviä asioita, mutta jos on esimerkiksi kivulias sairaus, velkaa, köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä ym. jne niin ei se elämästä välttämättä tee tarpeeksi hyvää, että on kuitenkin jotain.
Tiedän tunteen, koska itselläni on noita ongelmia myös. Se on vain se, mihin kiinnittää eniten huomiota: hyviin asioihin vaiko huonoihin asioihin. Toivottavasti kiinnität enemmän huomiota hyviin asioihin. Pienet asiat ilahduttaa eniten elämässä. Ja jos on yksinäistä ja mielenterveysongelmia, niin oletko miettinyt jotain harrastusta tai terapiaa? Se on totta, ettei kukaan tule kotoa hakemaan, vaan on paljon itsestä kiinni asiat. Pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jos meinaa saada asioita aikaan, parempaan päin. Ja uskoa parempaan huomiseen. Joka tapauksessa, jaksamista sinulle!
Se on sillä tavalla, että jos on esimerkiksi sairautta, niin on vaikea pysyä siinä normaalissa elämänmenossa mukana, että pystyisi esimerkiksi harrastamaan ja pitämään yllä ihmissuhteita. Terapia tai asenteen muutos ei siihen auta, jos ei vaan ole tarpeeksi resursseja luoda hyvää tilannetta tai pitää sitä yllä. Siitä tulee pahempi olla, kun joku sanoo, että paljon on itsestä kiinni. Jos joudut nukkumaan paljon ja normaalienkin asioiden tekeminen on aikaa vievää, niin miten saa riittävän toimeentulon? Miten jää energiaa ihmissuhteisiin ja lähteä jonnekin (ilmaiseen) tapahtumaan? Ja kun tilanteen takia ei ole rahaa ja jaksamista sisustaa sillä tavalla, että jonkun kehtaisi kutsua kylään? Aina välillä pystyy ja jaksaa jotain, mutta ei se auta tarpeeksi, kun ystävätkin tarvitsisi tavata tarpeeksi monta kertaa, että teistä tulisi läheiset. Ja arvaa kuinka monta ihmistä kiinnostaa tutustua sellaiseen, kenen elämässä tapahtuu aika vähän? Turha sanoa että yhteiskunta auttaa. kela ja lääkärit hyppyyttää vaan.
Toivottavasti et tee liikaa tekosyitä, miksi et voisi elää parempaa elämää. Sillä - mikset voisi elää parempaa elämää? Sun pitää vaatia parempaa elintasoa itsellesi! Eikä pidä jäädä surkuttelemaan! Ei pidä jäädä tuleen makaamaan!
Ei meille syntyessä luvattu helppoa elämää, vaikka moni suomalainen onkin järkyttynyt, kun kukaan ei syötä kultalusikalla mannaa aamusta iltaan. Maailman mittakaavassa hyvinvointi on erittäin harvinainen poikkeus. Tämän kun oikeasti sisäistää niin toipuu masennuksesta ja itsesäälistä ja alkaa elää niissä olosuhteissa mitkä kullekin on suotu, muihin vertailematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä otat kaiken hyvän itsestäänselvyytenä? Sulla on henki tallella, katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa, nettiyhteys ja mahdollisuus kirjoittaa vauva-palstalle.
Älä ota hyviä asioita itsestäänselvyytenä, aina voi olla asiat vielä pahemminkin. Nauti elämästäsi kun vielä voit!
Nuo ovat hyviä asioita, mutta jos on esimerkiksi kivulias sairaus, velkaa, köyhyyttä, mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä ym. jne niin ei se elämästä välttämättä tee tarpeeksi hyvää, että on kuitenkin jotain.
Tiedän tunteen, koska itselläni on noita ongelmia myös. Se on vain se, mihin kiinnittää eniten huomiota: hyviin asioihin vaiko huonoihin asioihin. Toivottavasti kiinnität enemmän huomiota hyviin asioihin. Pienet asiat ilahduttaa eniten elämässä. Ja jos on yksinäistä ja mielenterveysongelmia, niin oletko miettinyt jotain harrastusta tai terapiaa? Se on totta, ettei kukaan tule kotoa hakemaan, vaan on paljon itsestä kiinni asiat. Pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jos meinaa saada asioita aikaan, parempaan päin. Ja uskoa parempaan huomiseen. Joka tapauksessa, jaksamista sinulle!
Se on sillä tavalla, että jos on esimerkiksi sairautta, niin on vaikea pysyä siinä normaalissa elämänmenossa mukana, että pystyisi esimerkiksi harrastamaan ja pitämään yllä ihmissuhteita. Terapia tai asenteen muutos ei siihen auta, jos ei vaan ole tarpeeksi resursseja luoda hyvää tilannetta tai pitää sitä yllä. Siitä tulee pahempi olla, kun joku sanoo, että paljon on itsestä kiinni. Jos joudut nukkumaan paljon ja normaalienkin asioiden tekeminen on aikaa vievää, niin miten saa riittävän toimeentulon? Miten jää energiaa ihmissuhteisiin ja lähteä jonnekin (ilmaiseen) tapahtumaan? Ja kun tilanteen takia ei ole rahaa ja jaksamista sisustaa sillä tavalla, että jonkun kehtaisi kutsua kylään? Aina välillä pystyy ja jaksaa jotain, mutta ei se auta tarpeeksi, kun ystävätkin tarvitsisi tavata tarpeeksi monta kertaa, että teistä tulisi läheiset. Ja arvaa kuinka monta ihmistä kiinnostaa tutustua sellaiseen, kenen elämässä tapahtuu aika vähän? Turha sanoa että yhteiskunta auttaa. kela ja lääkärit hyppyyttää vaan.
Toivottavasti et tee liikaa tekosyitä, miksi et voisi elää parempaa elämää. Sillä - mikset voisi elää parempaa elämää? Sun pitää vaatia parempaa elintasoa itsellesi! Eikä pidä jäädä surkuttelemaan! Ei pidä jäädä tuleen makaamaan!
4/5
Jep. Minä rukoilen joka päivä, että jos ei ole isoa muutosta tulossa lähiaikoina, niin kuolisin jo pois ennen kesää. Aivan perseestä koko elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei itsarikaan huono vaihtoehto ole vaikka toiset muuta väittääkin.
Tiedän tunteen. Vaikka mun elämässä on paljon hyvääkin, mutta kun ei ole aikaa eikä energiaa nauttia millään lailla edes siitä hyvästä. Kun koko ajan mennään kriisistä, murheesta ja huolesta toiseen. Useampi vuosi nyt jo samaa rataa. Olen aivan lopussa, mutta raahaudun menemään niin kuin aina ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sodan, inflaation, sähkökriisin, pandemian, ilmastonmuutoksen, oppimistuloksien jatkuvan heikkenemisen, velkaantumisen, luontokadon ym. seurauksena minustakin vaikuttaa, että jokin suuri ratas on nyt liikahtanut, eikä enää takaisinpäin palaa. Mutta toivottavasti olen väärässä.
Great reset, et omista mitään ja olet onnellinen:
Marin ja Saarikko kuuluvat nuorten huippujohtajien globaaliin verkostoon, joka tukee talousjärjestelmän “nollausta” – professori: Sidonnaisuus olisi ollut syytä ilmoittaa
Mullakin ollut tänään huono päivä. Olen monta vuotta etsinyt kumppania. Sisareni, joka erosi pari vuotta sitten, on löytänyt uuden kumppanin vaikkei etsinytkään. Mies nähnyt hänet jossain ja rakastunut päätä pahkaa. On se helppoa kun on kaunis. Mä saan varmasti olla yksin loppuelämäni ja yksinäisyys on mulle tosi vaikeaa. Täällä ehdotettiin harrastuksia, entä jos on niin väsynyt ettei jaksa sellaisiakaan edes suunnitella. Naapurin koira taas räkyttää. Ostin kaupasta herkkuja että voin hetkeksi unohtaa tämän kurjan elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Vaikka mun elämässä on paljon hyvääkin, mutta kun ei ole aikaa eikä energiaa nauttia millään lailla edes siitä hyvästä. Kun koko ajan mennään kriisistä, murheesta ja huolesta toiseen. Useampi vuosi nyt jo samaa rataa. Olen aivan lopussa, mutta raahaudun menemään niin kuin aina ennenkin.
Kiitos, tuo "raahaudun menemään" kuvastaa hyvin minun elämääni. Olen raahautunut menemään jo parikymmentä vuotta. Ajattelin, että nyt pikkuhiljaa elämä alkaa näyttää kevyttä ja rentoa puoltaan, mutta ei se alkanut. Mutta mitäs tuosta, minä raahaudun menemään vanhaan malliin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Vaikka mun elämässä on paljon hyvääkin, mutta kun ei ole aikaa eikä energiaa nauttia millään lailla edes siitä hyvästä. Kun koko ajan mennään kriisistä, murheesta ja huolesta toiseen. Useampi vuosi nyt jo samaa rataa. Olen aivan lopussa, mutta raahaudun menemään niin kuin aina ennenkin.
Minkälaista kriisiä ja murhetta, ovatko ne sellaisia, jotka nyt vain kuuluvat elämään ja tulevat väistämättä jossain kohtaa - kuolemaa, sairautta, potkut, ristiriitoja? Vai sellaisia, jotka tosiaan rajaavat tulevia mahdollisuuksia niin paljon, että edessä on pelkkää hiipumista?
Mietin, kun kuvauksesi sopisi minuunkin, mutta silti olen muuttunut melkeinpä valoisammaksi jokaisen myötä. Ja nyt kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet ja lapsi tulossa teini-ikään, totean että alan olla kriisiammattilainen. Olen myös havainnut ilokseni, että samalla tapaa kuin noidankehä vie kaiken, niin asiat voivat myös alkaa helpottaa kun yksi korjaantuu tavalla tai toisella. Tulee voimia korjata ja muuttaa asioita, kun jokin painolasti lähtee niskasta.
Nykyisin ihmettelenkin sitä, että pitkään luulin olevani masentunut. Voi kai sitä niinkin kuvata, mutta tosiasiassa säästin voimiani tilanteissa, jotka eivät olleet sillä hetkellä ratkaistavissa. Olenkin täysin aikaansaava ja kykenevä, kun toimenpiteiden voi toivoa johtavan johonkin parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutos lähtee ulkomailta. Suomalaisista ei ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin ollut tänään huono päivä. Olen monta vuotta etsinyt kumppania. Sisareni, joka erosi pari vuotta sitten, on löytänyt uuden kumppanin vaikkei etsinytkään. Mies nähnyt hänet jossain ja rakastunut päätä pahkaa. On se helppoa kun on kaunis. Mä saan varmasti olla yksin loppuelämäni ja yksinäisyys on mulle tosi vaikeaa. Täällä ehdotettiin harrastuksia, entä jos on niin väsynyt ettei jaksa sellaisiakaan edes suunnitella. Naapurin koira taas räkyttää. Ostin kaupasta herkkuja että voin hetkeksi unohtaa tämän kurjan elämäni.
Pyydä naapurin koiraa lenkille, sitä pännii vähemmän ja sinulla nousee kunto, että jaksat suunnitelmiakin tehdä. Silmät auki ja ala elää. Todellakin unohda se kurja elämäsi ja katsele silmiesi ikkunoista välillä uloskin päin. Kateus järsii ihmisen hengiltä kuin kamalin klonkku.
Jep .Itse kärsiny hortonista koko elämän ajan.
Tulevaisuutemme, jos emme herää.
https://rapsodia.info/esimakua-tulevista-alykaupungeista-kiinan-painaja…
Sellaista kohtaloa suunnitellaan koko maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minä rukoilen joka päivä, että jos ei ole isoa muutosta tulossa lähiaikoina, niin kuolisin jo pois ennen kesää. Aivan perseestä koko elämä.
Ei asiat elämässä tapahdu rukoilemalla ja ruikuttamalla vaan tekemällä niille jotain.
Alue: Aihe vapaa
Se on sillä tavalla, että jos on esimerkiksi sairautta, niin on vaikea pysyä siinä normaalissa elämänmenossa mukana, että pystyisi esimerkiksi harrastamaan ja pitämään yllä ihmissuhteita. Terapia tai asenteen muutos ei siihen auta, jos ei vaan ole tarpeeksi resursseja luoda hyvää tilannetta tai pitää sitä yllä. Siitä tulee pahempi olla, kun joku sanoo, että paljon on itsestä kiinni. Jos joudut nukkumaan paljon ja normaalienkin asioiden tekeminen on aikaa vievää, niin miten saa riittävän toimeentulon? Miten jää energiaa ihmissuhteisiin ja lähteä jonnekin (ilmaiseen) tapahtumaan? Ja kun tilanteen takia ei ole rahaa ja jaksamista sisustaa sillä tavalla, että jonkun kehtaisi kutsua kylään? Aina välillä pystyy ja jaksaa jotain, mutta ei se auta tarpeeksi, kun ystävätkin tarvitsisi tavata tarpeeksi monta kertaa, että teistä tulisi läheiset. Ja arvaa kuinka monta ihmistä kiinnostaa tutustua sellaiseen, kenen elämässä tapahtuu aika vähän? Turha sanoa että yhteiskunta auttaa. kela ja lääkärit hyppyyttää vaan.