Lue keskustelun säännöt.
Anoppini ei siivoa, pahoittaa mielensä koska en halua vierailla, vinkkejä?
14.01.2023 |
Puolisoni meni eilen vierailemaan äitinsä luokse, itse ilmoitin asiallisesti etten tule. Anoppini pahoitti tästä mielensä eikä ymmärrä mikä hänessä on vikana. Kerron seuraavaksi muutaman syyn miksen halua vierailla. Sanon vielä sen ettei meillä ole lapsia.
- Anopillani on kaksi koiraa, mutta hän ei siivoa ikinä. Puolisoni vierailu tarkoittaa siis sitä, että menee äitinsä luokse siivoamaan.
Anopilla on mielenterveysongelmia, vakava taipumus hamstrata tavaraa (yhteen talon huoneista ei pääse sisälle, kun tavaraa on niin paljon)
Pahin on kuitenkin WC, valkoinen pönttö on sisältä pysyvästi musta. Puolisoni kertoi ettei äitinsä ole siivonnut eron jälkeen vessaa kertaakaan (Ero oli 8-vuotta sitten, puolisoni isä oli siivoushullu)
- Anopilla ei ole puhtaita astioita. Eli siellä vieraillessa ei tee mieli syödä/juoda mitään, sillä anoppi ottaa astian likaisena tiskipöydältä, vähän huljuttaa viileän veden alla ja pyyhkäisee kädellä. Osa astioista on myös koirien pureskelemia (käyttää vain muoviastioita lautasista kuppeihin). Löysin kerran siivotessa mikrosta, jota käytettiin päivittäin, hometta..
- Missään ei tee mieli istua. Melkein jopa innostuin, kun anoppi sanoi ostaneensa uuden sohvan. Kunnes kertoi toisen koirista oksentaneen sille kahdesti. Mielenterveysongelmien vuoksi ei jaksa pestä sitä, joten taputteli vain serlalla enimmät pois. Hakee myös kaikki huonekalut (paitsi tämän sohvan) roskalavoilta ja niiden päälle heittää vain lakanan yms. ja sitten ihmettelee nirsouttani kun minun ei tee mieli istua ties miten likaiselle nojatuolille. Selkänojaan ei voi edes nojata, kun se on rikki ja kaatuisi vain taakse.
- Takapiha on täynnä koirien ulostetta. Anoppi ei ongelmiensa vuoksi ole jaksanut kouluttaa koiria kulkemaan remmissä, joten ei jaksa lähteä kävelylle. Tästä syystä päästää koirat takapihalle asioimaan. Eli edes kesällä sielä ei ole kiva vierailla.
Miten siis ratkaista tilanteen? Puolisoni on myös väsynyt tilanteeseen eikä jaksaisi käydä siivoamassa äitinsä sotkuja, varsinkin kun tilanne on viikon päästä sama. Ei kuitenkaan halua "hylätä" äitiään oman onnen nojaansa. Voiko sitä vain sanoa, että tulen kylään sitten kun siellä on terveen ihmisen mittapuulla puhdasta? Että meille saa kyllä tulla aina kylään, mutta sinne en valitettavasti tule.
Sanon vielä sen, että olen itsekin yrittänyt auttaa. Ollaan oltu useasti viikonloppuja kylässä vain siivoamassa ja järjestelemässä. Se on kuitenkin hankalaa kun mitään ei saa heittää pois ja sotkua on niin paljon. Sotku palaa parin päivän päästä sen sijaan, että motivoisi anoppia pitämään järjestystä yllä.
Kommentit (23)
Olen iäkäs anoppi. Jossain toisessa perheessä voisin olettaa että poika ja miniä auttavat siivoamaan kun tulevat käymään. Ikää minulla on ja liikkuminen huonoa. Kiipeillä en uskalla.
Nyt olen tilannut siivoojan edelliselle viikolle kun ilmoittivat tulevansa viikonloppuna yökylään. Kauempaa tulevat. Miniä osaa arvostella mutta ei pöydän raivaamisessa edes auta vaan lösähtää kännykälleen. Poika kyllä sitten keittiössä auttaa että puoliso saa mieleisensä tarjoilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantapainen tilanne oli minun ex-poikaystäväni äidillä muinoin 80-luvulla. Muuten oli samanlaista kuin sinun anopillasi, mutta hänellä oli koirien sijasta kissa. Puistatti, kun hän puserteli muovipusseista kaloja ja kissanruokaa tiskipöydälle (kissa ei kuulemma tykännyt syödä kupista) ja samalla laitteli kahvipöytää kuntoon. Kissaparka lopulta loukkaantui ulkona tappelussa ja ryömi sohvan alle kuolemaan. Rouva vain naureskeli vielä, kun monen päivän kuluttua kissa löydettiin piilostaan. Rouvalla ei ollut mielenterveysongelmia, mutta hän oli varmasti heikkolahjaisen rajamailla; ex-poikaystäväni isä oli aikoinaan leskeksi jäätyään löytänyt hänet uudeksi vaimokseen, ja rouva yli nelikymppisenä pyöräytti lapsen kuusikymppiselle miehelleen. Mies oli tyytyväinen siihen, että joku "hoiti" iloisena kotihommat ja piti yöllä lämpimänä, eikä pannut pahakseen esimerkiksi homeisen puuron syömistä. Huh, mitä kaikkea jouduin näkemään, kun istuskelin keittiöntuolin reunalla ja vaivihkaa hinkkasin paidanhelmallani rasvaisia sormenjälkiä ja kalansuomuja kahvikupin reunasta. Seurustelusuhde poikaystäväni kanssa päättyi suureksi osaksi sen vuoksi, että hän paljastui melkoiseksi mammanpojaksi ja äärimmäiseksi piilosovinistiksi.
En usko, että anoppisi muuttaa tyyliään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että hankkisitte vaikka puolen vuoden välein hänelle lahjaksi kunnon kotisiivouksen? Voisitte selittää, että sitten hänelle jää aikaa tehdä kaikenlaista kivaa. Mikään huomauttelu ja motkottaminen ei nimittäin saa aikaan muuta kuin mielipahaa kaikille osapuolille.
Miehesi asia Hommata sairaalle äidilleen apua
Vierailija kirjoitti:
Samantapainen tilanne oli minun ex-poikaystäväni äidillä muinoin 80-luvulla. Muuten oli samanlaista kuin sinun anopillasi, mutta hänellä oli koirien sijasta kissa. Puistatti, kun hän puserteli muovipusseista kaloja ja kissanruokaa tiskipöydälle (kissa ei kuulemma tykännyt syödä kupista) ja samalla laitteli kahvipöytää kuntoon. Kissaparka lopulta loukkaantui ulkona tappelussa ja ryömi sohvan alle kuolemaan. Rouva vain naureskeli vielä, kun monen päivän kuluttua kissa löydettiin piilostaan. Rouvalla ei ollut mielenterveysongelmia, mutta hän oli varmasti heikkolahjaisen rajamailla; ex-poikaystäväni isä oli aikoinaan leskeksi jäätyään löytänyt hänet uudeksi vaimokseen, ja rouva yli nelikymppisenä pyöräytti lapsen kuusikymppiselle miehelleen. Mies oli tyytyväinen siihen, että joku "hoiti" iloisena kotihommat ja piti yöllä lämpimänä, eikä pannut pahakseen esimerkiksi homeisen puuron syömistä. Huh, mitä kaikkea jouduin näkemään, kun istuskelin keittiöntuolin reunalla ja vaivihkaa hinkkasin paidanhelmallani rasvaisia sormenjälkiä ja kalansuomuja kahvikupin reunasta. Seurustelusuhde poikaystäväni kanssa päättyi suureksi osaksi sen vuoksi, että hän paljastui melkoiseksi mammanpojaksi ja äärimmäiseksi piilosovinistiksi.
En usko, että anoppisi muuttaa tyyliään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että hankkisitte vaikka puolen vuoden välein hänelle lahjaksi kunnon kotisiivouksen? Voisitte selittää, että sitten hänelle jää aikaa tehdä kaikenlaista kivaa. Mikään huomauttelu ja motkottaminen ei nimittäin saa aikaan muuta kuin mielipahaa kaikille osapuolille.
Ap täällä:
Lohduttavaa kuulla, että joku osaa samaistua. Ollaan mietitty tuota siivoojaa, mutta todettu ettei se ole hyvä idea. Anoppi ei tosiaan suostu luopumaan mistään rikkinäisestä tai roskasta, joten voin nähdä miten hän siellä suuttuisi viattomalle siivoojalle ja vihoittelisi meille lopunikäänsä, että "senkin asian se siivooja heitti menemään". Tekee tätä siis jo nyt jos vaikkapa joku heittää ylimääräisen ja yksinäisen voirasian kannen roskiin.
Eikä sekään ole vaihtoehto, että anoppi ei olisi kotona siivouksen aikana. On sille päälle tullessaan tosi luova ja kätevä käsistään, joten osa "roskasta" päätyy aina joskus kivoiksi vaatteiksi tai koriste-esineiksi pienen askartelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samantapainen tilanne oli minun ex-poikaystäväni äidillä muinoin 80-luvulla. Muuten oli samanlaista kuin sinun anopillasi, mutta hänellä oli koirien sijasta kissa. Puistatti, kun hän puserteli muovipusseista kaloja ja kissanruokaa tiskipöydälle (kissa ei kuulemma tykännyt syödä kupista) ja samalla laitteli kahvipöytää kuntoon. Kissaparka lopulta loukkaantui ulkona tappelussa ja ryömi sohvan alle kuolemaan. Rouva vain naureskeli vielä, kun monen päivän kuluttua kissa löydettiin piilostaan. Rouvalla ei ollut mielenterveysongelmia, mutta hän oli varmasti heikkolahjaisen rajamailla; ex-poikaystäväni isä oli aikoinaan leskeksi jäätyään löytänyt hänet uudeksi vaimokseen, ja rouva yli nelikymppisenä pyöräytti lapsen kuusikymppiselle miehelleen. Mies oli tyytyväinen siihen, että joku "hoiti" iloisena kotihommat ja piti yöllä lämpimänä, eikä pannut pahakseen esimerkiksi homeisen puuron syömistä. Huh, mitä kaikkea jouduin näkemään, kun istuskelin keittiöntuolin reunalla ja vaivihkaa hinkkasin paidanhelmallani rasvaisia sormenjälkiä ja kalansuomuja kahvikupin reunasta. Seurustelusuhde poikaystäväni kanssa päättyi suureksi osaksi sen vuoksi, että hän paljastui melkoiseksi mammanpojaksi ja äärimmäiseksi piilosovinistiksi.
En usko, että anoppisi muuttaa tyyliään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että hankkisitte vaikka puolen vuoden välein hänelle lahjaksi kunnon kotisiivouksen? Voisitte selittää, että sitten hänelle jää aikaa tehdä kaikenlaista kivaa. Mikään huomauttelu ja motkottaminen ei nimittäin saa aikaan muuta kuin mielipahaa kaikille osapuolille.
Ap täällä:
Lohduttavaa kuulla, että joku osaa samaistua. Ollaan mietitty tuota siivoojaa, mutta todettu ettei se ole hyvä idea. Anoppi ei tosiaan suostu luopumaan mistään rikkinäisestä tai roskasta, joten voin nähdä miten hän siellä suuttuisi viattomalle siivoojalle ja vihoittelisi meille lopunikäänsä, että "senkin asian se siivooja heitti menemään". Tekee tätä siis jo nyt jos vaikkapa joku heittää ylimääräisen ja yksinäisen voirasian kannen roskiin.
Eikä sekään ole vaihtoehto, että anoppi ei olisi kotona siivouksen aikana. On sille päälle tullessaan tosi luova ja kätevä käsistään, joten osa "roskasta" päätyy aina joskus kivoiksi vaatteiksi tai koriste-esineiksi pienen askartelun jälkeen.
Ei kai siivoojat saa kenenkään tavaroita heittää pois. Se on ihan eri työkuva kuin siivoaminen.
Siivoojallehan on pinnat tyhjennettävä, he eivät siirtele tavaroita. Lattiat on raivattava, keittiön tuolit nostettava pöydälle jne.
En laskisi siivoojaa joka heittelisi roskiin tavaroitani ja tutkisi kaapit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herraisä, oletteko itsekään ihan täystaitoisia vai jossain holhouksessa? Hankkikaa apua sille anopille. Siis apua mielenterveysongelmiin!, sitten voi miettiä siivousasioita.
Jos anoppi olisi katkaissut jalkansa ja siksi istuisi kivuissa paikoillaan eikä siivoaisi. Kävisittikö siellä vähän täyttämässä tiskikonetta ja nyrpistelemässä nenua, vai veisittekö anopin sairaalaan missä jalka hoidetaan kuntoon ja kipuihin saa apua, häh?
Vierailija kirjoitti:
Voi herraisä, oletteko itsekään ihan täystaitoisia vai jossain holhouksessa? Hankkikaa apua sille anopille. Siis apua mielenterveysongelmiin!, sitten voi miettiä siivousasioita.
Jos anoppi olisi katkaissut jalkansa ja siksi istuisi kivuissa paikoillaan eikä siivoaisi. Kävisittikö siellä vähän täyttämässä tiskikonetta ja nyrpistelemässä nenua, vai veisittekö anopin sairaalaan missä jalka hoidetaan kuntoon ja kipuihin saa apua, häh?
Ap täällä:
Aikuista ihmistä ei voi pakottaa hoitoon. Hoidosta ei ole apua jos potilas ei ole vastaanottavainen.
Anopilla on diagnoosi ja lääkitys, tiedostaa lääkityksen olevan huono/liian pieni annostus, muttei jaksa soittaa hoitotaholle koska on tähänkin asti pärjännyt. Että kuulemma turhaa kun lasku tulee kuitenkin ja voi ihan hyvin nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saastainen koti ei ole laitoshoidon tai holhouksen peruste.
Näin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samantapainen tilanne oli minun ex-poikaystäväni äidillä muinoin 80-luvulla. Muuten oli samanlaista kuin sinun anopillasi, mutta hänellä oli koirien sijasta kissa. Puistatti, kun hän puserteli muovipusseista kaloja ja kissanruokaa tiskipöydälle (kissa ei kuulemma tykännyt syödä kupista) ja samalla laitteli kahvipöytää kuntoon. Kissaparka lopulta loukkaantui ulkona tappelussa ja ryömi sohvan alle kuolemaan. Rouva vain naureskeli vielä, kun monen päivän kuluttua kissa löydettiin piilostaan. Rouvalla ei ollut mielenterveysongelmia, mutta hän oli varmasti heikkolahjaisen rajamailla; ex-poikaystäväni isä oli aikoinaan leskeksi jäätyään löytänyt hänet uudeksi vaimokseen, ja rouva yli nelikymppisenä pyöräytti lapsen kuusikymppiselle miehelleen. Mies oli tyytyväinen siihen, että joku "hoiti" iloisena kotihommat ja piti yöllä lämpimänä, eikä pannut pahakseen esimerkiksi homeisen puuron syömistä. Huh, mitä kaikkea jouduin näkemään, kun istuskelin keittiöntuolin reunalla ja vaivihkaa hinkkasin paidanhelmallani rasvaisia sormenjälkiä ja kalansuomuja kahvikupin reunasta. Seurustelusuhde poikaystäväni kanssa päättyi suureksi osaksi sen vuoksi, että hän paljastui melkoiseksi mammanpojaksi ja äärimmäiseksi piilosovinistiksi.
En usko, että anoppisi muuttaa tyyliään. Olisiko kuitenkin mahdollista, että hankkisitte vaikka puolen vuoden välein hänelle lahjaksi kunnon kotisiivouksen? Voisitte selittää, että sitten hänelle jää aikaa tehdä kaikenlaista kivaa. Mikään huomauttelu ja motkottaminen ei nimittäin saa aikaan muuta kuin mielipahaa kaikille osapuolille.
Ap täällä:
Lohduttavaa kuulla, että joku osaa samaistua. Ollaan mietitty tuota siivoojaa, mutta todettu ettei se ole hyvä idea. Anoppi ei tosiaan suostu luopumaan mistään rikkinäisestä tai roskasta, joten voin nähdä miten hän siellä suuttuisi viattomalle siivoojalle ja vihoittelisi meille lopunikäänsä, että "senkin asian se siivooja heitti menemään". Tekee tätä siis jo nyt jos vaikkapa joku heittää ylimääräisen ja yksinäisen voirasian kannen roskiin.
Eikä sekään ole vaihtoehto, että anoppi ei olisi kotona siivouksen aikana. On sille päälle tullessaan tosi luova ja kätevä käsistään, joten osa "roskasta" päätyy aina joskus kivoiksi vaatteiksi tai koriste-esineiksi pienen askartelun jälkeen.
Ei kai siivoojat saa kenenkään tavaroita heittää pois. Se on ihan eri työkuva kuin siivoaminen.
Siivoojallehan on pinnat tyhjennettävä, he eivät siirtele tavaroita. Lattiat on raivattava, keittiön tuolit nostettava pöydälle jne.En laskisi siivoojaa joka heittelisi roskiin tavaroitani ja tutkisi kaapit
Ap:
Sellaisesta pintapuolisesta perussiivoajasta ei olisi iloa. Tavaraa on talossa oikeasti niin paljon, ettei sitä voi järjestellä paikoilleen. Tavara on 20% tavarasta mahtuu kaappeihin, loput 80% lojuu lattialla eikä mahdu minnekkään.
Eli ei onnistuisi moinen tasojen tyhjennys ja tuolin nostaminen pois edestä. Talo pitäisi tyhjätä kokonaan, mutta minne? Takapiha on täynnä koirien ulostetta, nurmikkoa ei leikata ikinä. Etupihalle ei mahdu.
Anoppini tarvitsisi kunnon tiimin jossa on mukana ammattijärjestäjä, lääkäri, terapeutti sekä siivoustiimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö hänet ilmiantaa Aurille, saisi ainakin hetkeksi puhdasta..mut joo kuvaus kyllä sellainen että puistattaa, en yhtään ihmettele ettet halua vierailla siellä. Eikä ole mielestäni pakkokaan. Liiallinen siisteys ei ole hyvästä, mutta kuvailemasi on jo kunnon biohazard tasoa. Eläinsuojeluilmoitus voisi mahdollisesti olla paikallaan, jos eivät koirat koskaan pääse kotipihaa kauemmas, ellei hän asu jossakin missä on 5 hehtaarin piha juoksenteluun.
Olisin aika huolissani niistä koirista, jos niitä ei edes lenkitetä. :(
Kuulostaa vähän samalta kuin tv:ssä näkee näissä himohamstraajaohjelmissa. Sairaushan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää hänestä huoli-ilmoitus, ei selkeästi pysty huolehtimaan edes perusasioistaan. Jospa kunnalta saisi tukea ja apua, ei ole poikansa tehtävä yksin hoitaa kaikkea.
Myös elsu pitäisi tehdä, koska ei jaksa huolehtia eläimistä asianmukaisesti.
Kutsukaa Auri Kananen paikalle ensihätään.
Ymmärrän kyllä että tuollaisessa paikassa ei huvita kyläillä, hankala tilanne kun anoppi ei itse tajua tilannettaan.
No minkäs tuolle voi, jos anoppi ei hoitoa tai lääkityksen tarkastamista halua, eikä läävän siivoaminenkaan ole mahdollista. Voitteko ottaa välillä anopin koirineen teille? Antaisitte saunoa kunnolla, pesisitte sen vaatteet. Turhaa kukaan sen kotia vähän siivoilee, jos tilanne on kuvatun kaltainen.
Yksi asia mitä voisi koettaa on kunnan terveystarkastajan pyytäminen anopin huushollia tarkastamaan. Jos terveystarkastaja epäilee, että asuminen on sillä tolalla, että asukkaan terveys vaarantuu, saattaa kunta ryhtyä toimenpiteisiin anopin hoitoon saamiseksi. Näin tiedän joskus tapahtuneen, kun toimin itse terveysvalvonnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö hänet ilmiantaa Aurille, saisi ainakin hetkeksi puhdasta..mut joo kuvaus kyllä sellainen että puistattaa, en yhtään ihmettele ettet halua vierailla siellä. Eikä ole mielestäni pakkokaan. Liiallinen siisteys ei ole hyvästä, mutta kuvailemasi on jo kunnon biohazard tasoa. Eläinsuojeluilmoitus voisi mahdollisesti olla paikallaan, jos eivät koirat koskaan pääse kotipihaa kauemmas, ellei hän asu jossakin missä on 5 hehtaarin piha juoksenteluun.
Ap:
Auri voisi olla hyvä idea! Tosin taas tullaan siihen, ettei mitään saa heittää pois..
Sääliksi kyllä käy koiria. Toinen täyttää pian 12 eli onneksi lopetetaan pian (nyt siis vielä hyvässä kunnossa, onneksi puolisoni pitää koirien puolia eikä anna tämän vanhuksen kitua pois vaan lopetetaan sitten kun aika on) mutta tätä nuorempaa koiraa säälin.
Selkeästi fiksu, mutta hurjan energinen sekarotuinen. Energiaa ei saa kulutettua tarpeeksi eikä ole opetettu rajoja, joten järsii, riehuu ja rikkoo kaiken.. Kuitenkin on anoppini silmäterä ja päivien ilo. Nuori on täysin lihasköyhä koska takapiha ei ole suuri, oikeastaan niin pieni mitä omakotitalossa voi olla.
Ei se nuorempi koirakaan välttämättä kauan elä noilla elintavoilla.
Vierailija kirjoitti:
No minkäs tuolle voi, jos anoppi ei hoitoa tai lääkityksen tarkastamista halua, eikä läävän siivoaminenkaan ole mahdollista. Voitteko ottaa välillä anopin koirineen teille? Antaisitte saunoa kunnolla, pesisitte sen vaatteet. Turhaa kukaan sen kotia vähän siivoilee, jos tilanne on kuvatun kaltainen.
Yksi asia mitä voisi koettaa on kunnan terveystarkastajan pyytäminen anopin huushollia tarkastamaan. Jos terveystarkastaja epäilee, että asuminen on sillä tolalla, että asukkaan terveys vaarantuu, saattaa kunta ryhtyä toimenpiteisiin anopin hoitoon saamiseksi. Näin tiedän joskus tapahtuneen, kun toimin itse terveysvalvonnassa.
Ap:
Mielelläni ottaisin anopin meille vaikkapa viikonlopuksi kylään. Saisi saunoa, tehtäisiin oikeaa ruokaa ja istuttaisiin iltaa.
Anoppini ei kuitenkaan halua kyläillä meillä. Jos käy meidän kylällä asioilla niin piipahtaa meillä vain vessassa. On puolisolleni sanonut, että meidän koti on huonolla tavalla suoraan kuvastosta, ettei meidän koti ole aito. Meillä on ihan tavallinen koti, maanläheiset värit, lipastot yms vanhoja kirppareilta löytyneitä massiivipuu aarteita, löytyy myös kasveja. Meidän kummankin näköinen asunto.
Anoppi kuitenkin ajattelee, että olen jotenkin aivopessyt puolisoni enkä anna hänen olla miten on, kun meillä on kotona siistiä ja tavarat paikoillaan. Puolisoni siis tajusi äitinsä sotkuisuuden epänormaaliuden kun muutimme yhteen (olimme silloin 21 ja 22)
Huoli-ilmotus, niin siellä käy ammattilaiset yrittämässä. Toki eivät voi ketään hoitoon pakottaa.
Kyllähän viikkosiivous voi kattaa just vaikka vessanpöntön, tiskin, roskienviennin. Kyllä siitäkin jo apua on.
Voittehan te tilata sille anopille sen lääkärikäynnin ja viedä sen sinne. Jos suostuu lähtemään, muttei saa aikaiseksi tilaamista.
Vierailija kirjoitti:
Voi herraisä, oletteko itsekään ihan täystaitoisia vai jossain holhouksessa? Hankkikaa apua sille anopille. Siis apua mielenterveysongelmiin!, sitten voi miettiä siivousasioita.
Jos anoppi olisi katkaissut jalkansa ja siksi istuisi kivuissa paikoillaan eikä siivoaisi. Kävisittikö siellä vähän täyttämässä tiskikonetta ja nyrpistelemässä nenua, vai veisittekö anopin sairaalaan missä jalka hoidetaan kuntoon ja kipuihin saa apua, häh?
Puhutko livenäkin ihmisille tuohon sävyyn? Jo on kumma, jos sinulla ei ole vähän väliä kirsu punaisena. Ai et puhu vai? No miksi sitten verkossa esiinnyt noin ylimielisenä kusipäänä?
Vierailija kirjoitti:
Voi herraisä, oletteko itsekään ihan täystaitoisia vai jossain holhouksessa? Hankkikaa apua sille anopille. Siis apua mielenterveysongelmiin!, sitten voi miettiä siivousasioita.
Jos anoppi olisi katkaissut jalkansa ja siksi istuisi kivuissa paikoillaan eikä siivoaisi. Kävisittikö siellä vähän täyttämässä tiskikonetta ja nyrpistelemässä nenua, vai veisittekö anopin sairaalaan missä jalka hoidetaan kuntoon ja kipuihin saa apua, häh?
No ihan näin ohiksena vain, ei aikuisen ihmisen pinttyneitä tapoja ole helppo muuttaa. Esim tuo hamstraus ja säästäminen, eipä siinä mitkään terapiat auta. Jos siirtäisi hänet aivan uuteen paikkaan, niin kohta kaapit on taas säästettyjä tavaroita ja kirpputorilöytöjä täynnä.
Anna anopin elää omaa elämäänsä ja hyväksy se, että miehelläsi on samat geenit.
Minä olisin anoppina iloinen, jos miniä kieltäytyisi millä tahansa tekosyyllä tulemasta paikalle.