Mistä tietää että on elossa eikä kuollut?
Mitä tietää, että sydän lyö vielä? Mitä pitää tehdä kun tuntuu, että sydän on irronnut?
Kommentit (26)
En minä muista tiedä, mutta suomalaiselle elossa olemisen merkki on yleismaailmallinen vitutus. Kun tarkkaan mietit kotimaan politiikkaa, hintojen nousua, laskujen maksamista ja omaa, joka päiväistä selviytymistaistelua. Mitä tunteita se herättää?
Olishan se kiva, jos ei vituttais ihan joka ikinen päivä.
Vierailija kirjoitti:
En minä muista tiedä, mutta suomalaiselle elossa olemisen merkki on yleismaailmallinen vitutus. Kun tarkkaan mietit kotimaan politiikkaa, hintojen nousua, laskujen maksamista ja omaa, joka päiväistä selviytymistaistelua. Mitä tunteita se herättää?
Olishan se kiva, jos ei vituttais ihan joka ikinen päivä.
Tähän auttaa eräs toinen suomalaisen perusominaisuus, eli vahingonilo. Vaikka kuinka oma maailma olisi mollivoittoinen ja harmaa, ei mikään ilahduta niinkuin se, että naapuri tarpoo vielä pahemmassa suossa: Joten katse ulos, sormi osoittamaan otsallaan rämpijää ja räkäistä naurua päälle, niin johan helpottaa oma V*tutus. Vaarana on toki, että omalla kohdalla kuopan kopsahtaessa kohdalle tulee takaisin samalla mitalla, mutta hammasta purren ja odottamaan, että pääsee taas ilkkumaan takaisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedostat jotain, olet elossa. Kuolleet eivät ajattele tai tiedosta tai mitään muutakaan.
lähde?
Lähde? Tietoisuus on aivoissa, aivojen kuollessa tietoisuus katoaa. Lähde: moderni tiede.
Tuntuu että toiset aivot vain tekevät havaintoja toisista aivoista ja tekevät hypoteeseja. Sitten aivot kiistelevät keskenään minkä aivon keksimä teoria aivoista on paras.
Susta voi tuntua ihan miltä vaan, ei ne tunteet todellisuutta muuta. Tiede ei välitä sun tunteista.
Tiedekin on vain aivojen tekemiä havaintoja kuule. Sinä itsekin olet sellainen.
Aivot tekevät havaintoja ympäristöstään.
>havainnoilla on pakko olla havaitsija, siis olen olemassa koska nämä havainnot viittaavat aina yhteen tajuntaan.
Tässähän edetään edellä mainitun Descartesin jalanjäljissä. Pohdintaa on hienoa seurata!
Meitä on paljon jotka luulemme olevamme elossa vaikka oikeesti olemme kuolleita kun olemme olleet lampaita.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on paljon jotka luulemme olevamme elossa vaikka oikeesti olemme kuolleita kun olemme olleet lampaita.
Ehkä pahinta tässä mielessä on se, että jos olisi halunnut tehdä jotakin muuta, mutta on mennyt vain virran mukana, voi hukatun elämän katumuksen tuoma krapula olla todella kovakin.
Juha Vainion Albatrossissa on hienosti ilmaistuna tämä sanoma:
Sain kuulla, että Tornator jo romutettu on. Itse tunsin kokeneeni saman kohtalon: Eipä ollut virkaa enää, tumma puna peitti nenää...
Noh, niin kauan kuin on elämää, on myös mahdollisuuksia, vaikka aika tuleekin usein vastaan...
Lääkkeillä olen yrittänyt tätä nujertaa. Mahtaakohan sienet auttaa migreeniin? Eutanasia todennäköisesti ainakin lopettaisi migreenin, mutta sitten kyllä päättyy kyllä kaikki muukin.