Sosiaalisten tilanteiden pelko - altistamisesta ei hyötyä?

Kutsun tuota huonoa oloa henkiseksi krapulaksi. Minulla on vähän auttanut se, että lähden sosiaalisiin tilanteisiin mukaan, mutta en aktiivisesti osallistu. En keskustele kenenkään kanssa, mutta jos joku väkisin tunkee seuraan, hymyilen ja nyökkäilen, sanon joo ja niinkö. Jos toinen kysyy jotain, vastaukseni on epämääräistä muminaa ja sitten poistun vessaan.

Joo ei, mulla pahensi vaan. Menin jopa opetushommiin muutamaksi vuodeksi ajatellen, että siinä on PAKKO oppia eroon sosiaalisesta pelosta. No, kyllä minä tosiaan ne opetushommat pystyin hoitamaan, mutta ihan yhtä paljon kammoan vaikka naapurin tapaamista jätekatoksessa tai joidenkin asioiden hoitoa kasvotusten virastossa edelleen. Oikeastaan mitä enemmän pakotan itseni tuollaiseen, sitä ahdistavampaa ja vaikeampaa se on. Eli parempi minimoida pakko-sosiaalisuus ja tsempata vain silloin kun on ihan pakko.

Monella on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jopa paniikkikohtauksia ilman diagnoosia siinä vaiheessa kun aikuistutaan ja kyllä niihin altistuminen auttaa. Muutoinhan lopputulos on se, että jäät neljän seinän sisään. Jos vaikka kassajonossa rupeaa aina ahdistamaan, niin menet alkuun aina yhtee sopivaan pieneen kauppaan, mikä tuntuu muuten tutulta ja turvalliselta. Ehkä helpottaa, että tietää, että tuo vaihe voi olla normaalia kasvua nuoresta aikuiseksi ja moni siitä kärsii ilman mitään diagnooseja kun niihin ei tarvita aina diagnooseja - pitää vain ylittää ne pelkonsa ja huomata lopulta, että OK eihän tässä tapahtunut mitään tai ei se haittaa, että menen ihan punaiseksi tai kädet tärisee. Mitäs sitten.

Hyvä on myös kohdistaa ne aistinsa ja ajatukset ympäröivään maalmaan ja miettiä muita murheita  -pois itsestä.

Omalla kohdallani pieleen menneet tilanteet ja erityisesti huonot kokemukset, kuten traumaattisen huono asiakaspalvelu lähes kaikkialla ja vihamielinen kohtelu esim. TE-toimistossa ja Kelassa sekä se, että ei saa apua tai edes asioitaan hoidetuksi itsestään riippumattomista syistä ovat vain pahentaneet tilaa entisestään. Mielelläni en sosiaalisiin tilanteisiin mene, mutta välillä se nyt vain on pakko. Rajoitankin tämän lähinnä vain pakkoon eli asioiden hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Monella on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jopa paniikkikohtauksia ilman diagnoosia siinä vaiheessa kun aikuistutaan ja kyllä niihin altistuminen auttaa. Muutoinhan lopputulos on se, että jäät neljän seinän sisään. Jos vaikka kassajonossa rupeaa aina ahdistamaan, niin menet alkuun aina yhtee sopivaan pieneen kauppaan, mikä tuntuu muuten tutulta ja turvalliselta. Ehkä helpottaa, että tietää, että tuo vaihe voi olla normaalia kasvua nuoresta aikuiseksi ja moni siitä kärsii ilman mitään diagnooseja kun niihin ei tarvita aina diagnooseja - pitää vain ylittää ne pelkonsa ja huomata lopulta, että OK eihän tässä tapahtunut mitään tai ei se haittaa, että menen ihan punaiseksi tai kädet tärisee. Mitäs sitten.

Pelko ja se antaako sen rajoittaa toimintaa on 2 eri asiaa. Kyllä, ihminen oppii yleensä pakottamaan itsensä toimimaan pelosta huolimatta. Minäkin olen oppinut. Käynyt yliopistot ja olen työelämässä jne. Mutta: edelleen pelkään ihan yhtä paljon, eli itse pelko ei ole helpottanut altistumisella yhtään. Eikä se ole yhtään sen mukavampaa kuin nuorena tehdä vaan vaikka pelottaa. Joten teen niin vain välttämättömät, mutta muuten välttelen sosiaalisia tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä on myös kohdistaa ne aistinsa ja ajatukset ympäröivään maalmaan ja miettiä muita murheita  -pois itsestä.

Sepä onkin helppoa kun hermosto on ylikierroksilla, kädet tärisee, tuntuu että tulee paniikkikohtaus tai sydänkohtaus just nyt jne.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä on myös kohdistaa ne aistinsa ja ajatukset ympäröivään maalmaan ja miettiä muita murheita  -pois itsestä.

Ei voi irtautua itsestään, eikä me olla sillä tavalla itsekeskeisiä kuin sanotaan. Meitä vaan ahdistaa se kun ei olla niin kuin muut on: vahvoja ja rohkeita eri tilanteissa. Minulla ainakin keho reagoi ihan ylimitoitetusti jännittäviin tilanteisiin. Siinä ei mitkään ajatustemput auta. Siitä tulee henkinen stressi ja epäonnistumisen tunne kun aina jännittää ihan sairaasti vaikka mitä tekis.

Jos se jatkuu vuosia ja vuosikymmeniä niin muuttuu kaikin puolin araksi ja sosiaalisia tilanteita vältteleväksi koska niissä ei koskaan onnistu niin kuin muut 99% ihmisistä. Muut ihmettelee että mikä tuotakin vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jopa paniikkikohtauksia ilman diagnoosia siinä vaiheessa kun aikuistutaan ja kyllä niihin altistuminen auttaa. Muutoinhan lopputulos on se, että jäät neljän seinän sisään. Jos vaikka kassajonossa rupeaa aina ahdistamaan, niin menet alkuun aina yhtee sopivaan pieneen kauppaan, mikä tuntuu muuten tutulta ja turvalliselta. Ehkä helpottaa, että tietää, että tuo vaihe voi olla normaalia kasvua nuoresta aikuiseksi ja moni siitä kärsii ilman mitään diagnooseja kun niihin ei tarvita aina diagnooseja - pitää vain ylittää ne pelkonsa ja huomata lopulta, että OK eihän tässä tapahtunut mitään tai ei se haittaa, että menen ihan punaiseksi tai kädet tärisee. Mitäs sitten.

Pelko ja se antaako sen rajoittaa toimintaa on 2 eri asiaa. Kyllä, ihminen oppii yleensä pakottamaan itsensä toimimaan pelosta huolimatta. Minäkin olen oppinut. Käynyt yliopistot ja olen työelämässä jne. Mutta: edelleen pelkään ihan yhtä paljon, eli itse pelko ei ole helpottanut altistumisella yhtään. Eikä se ole yhtään sen mukavampaa kuin nuorena tehdä vaan vaikka pelottaa. Joten teen niin vain välttämättömät, mutta muuten välttelen sosiaalisia tilanteita.

Eihän se mitään jos pelottaa, mutta kun keho menee joillakin ihan täyteen paniikkiin niin sellaiset ei voi itseään altistaa. Puhekin on kuin joku kuristais henkeä pois ja kädet ja jalat tärisee ettei meinaa pystyssä pysyä. Tässäkin niin kuin kaikissa sairauksissa tai vaivoissa on eri vaikeusasteita. Se kun ymmärrettäisiin. Ja tutkittaisiin mikä silloin on oikeasti vialla. Sydän, keuhkot, hermosto vai mikä.

Kyllästyttää tuo joidenkin leveily sillä että pärjäävät kun ovat niin sisukkaita ja uskaltavat mennä ja tehdä. Me ei kaikki voida niin hyvin. Teillä on asiat paremmin. Te ette ehkä mene niin syvään hallitsemattomaan paniikkiin. Pitää tehdä ero. Ne altistaa jotka kokee sen tehokkaaksi ja oikeaksi. Olisi jo aika meidän muidenkin saada tehokasta apua, koko elämä menee pilalle kun hoidetaan väärällä tavalla.

Tämä on oikea palsta kysyä. Täällä kaikkien pitää saada olla just niin sulkeutuneita kuin haluavat, eikä mitään altistumista saa edes kokeilla. On suorastaan väärin yrittää sellaista. 

Sinun kuuluu tulla vielä entistä ahdistuneemmaksi. Silloin olet av-mammojen TOP-3 -ryhmässä. 

Ei ole auttanut minullakaan. Olen järkeillyt, että altistuminen voi auttaa, jos siitä jää positiivinen kokemus. Ei tämä niin paha ollut, hyvinhän tämä meni tms. Mutta jos fiilis luokkaa olipa hirveää, nolasin itseni taas, apua paniikki niin ahdistus voi jopa pahentua...

Vierailija kirjoitti:

KOlisi jo aika meidän muidenkin saada tehokasta apua, koko elämä menee pilalle kun hoidetaan väärällä tavalla.

Älä naurata. Ettehän te edes halua mitään apua, vaan että koko muu maailma alkaa elää teidän mukaanne. paapoo teitä ja kantaa ruuat ja läppärit kotiin, jotta pääsette av:lle valittamaan. 

Mitään kiitosta ette koskaan anna niille ihmisille, jotka mahdollistavat teidän kotona möllöttämisenne. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikea palsta kysyä. Täällä kaikkien pitää saada olla just niin sulkeutuneita kuin haluavat, eikä mitään altistumista saa edes kokeilla. On suorastaan väärin yrittää sellaista. 

Sinun kuuluu tulla vielä entistä ahdistuneemmaksi. Silloin olet av-mammojen TOP-3 -ryhmässä. 

Ainakaan itse en ole tällaista valinnut ja olisin mielelläni ns.normaali, jolle sosiaaliset tilanteet olisivat neutraaleja tapahtumia. Toki varmasti voin itsekin näiden tilanteiden sujuvuuteen vaikuttaa, mutta en kauheasti siihen, miten surkeita ja vihamielisiä ihmisiä näihin asiakaspalvelutilanteisiin palkataan. Tilanteita jännittää myös tästä syystä ja juuri siksi ne huonot kokemukset ja huono kohtelu ovat lisänneet ainakin omalla kohdallani tätä sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tietysti näihin tilanteisiin sisältyy paljon muitakin ärsykkeitä. Yhä useammin joudun pitämään esim. kaupassa kuulokkeita, koska se rauhoittaa edes vähän ja tuo edes vähän turvaa. Entistä huonommin tämäkin tosin enää toimii, eikä suinkaan estä ahdistuskohtausta. Jos kokemukseni näistä tilanteista olisivat edes neutraaleja en usko tämän pahentuneen näin pahaksi.

Minusta sosiaalista ahdistusta näkyy vähän siellä ja täällä enemmän tai vähemmän. Ei siis mikään 90-prosenttisesti kauniita ja rohkeita kaikki, voi minua täällä marginaalissa.

Itsellä oli tämä kun yritin altistaa itseäni sosiaalisille tilanteille, joihin en alunperinkään aidosti itse halunnut. Yritin esim. väkisin opiskella hirveän sosiaalista alaa, koska alalla oli hyvä työllisyys ja kyseistä ammattia pidettiin yleisesti ns. järkevänä. Jollain järkitasolla siis pystyin perustelemaan sen itselleni mutta tunnetasolla koko ala lähinnä v*tutti päivästä toiseen.

Tuo altistuminen johtaa vain entistä pahempaan ahdistukseen ja entistä pahempaan näiden tilanteiden välttelyyn. Edes tilanteiden käsittely etukäteen ja niihin valmistautuminen ei auta kun tilanne ei sitten menekään ns. oman käsikirjoituksen mukaan ja tilanne menee jollakin tavalla pieleen. Sitten tilanteita haluaa vältellä entistä enemmän ja niihin valmistautuminen on entistä kuormittavampaa. Kierre onkin sitten valmis.

Ei mulla auttanut muuta kuin bentsot, joiden turvin pystyin itseni altistamaan.

Ilman niitä tulee vaan niitä epäonnistumisen kokemuksia enemmän, kun parhaillaan kolme kertaa putkeen yrittää mennä kauppaan ja joka kerta joutuu paniikkitilaan ja joutuu juoksemaan pois joko heti omalla pihalla, kaupan pihalla tai viimeistään kassajonossa.

Mulla tosin nuo määrättynä pahaan paniikkihäiriön ja lamaaviin ahdistuskohtauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani pieleen menneet tilanteet ja erityisesti huonot kokemukset, kuten traumaattisen huono asiakaspalvelu lähes kaikkialla ja vihamielinen kohtelu esim. TE-toimistossa ja Kelassa sekä se, että ei saa apua tai edes asioitaan hoidetuksi itsestään riippumattomista syistä ovat vain pahentaneet tilaa entisestään. Mielelläni en sosiaalisiin tilanteisiin mene, mutta välillä se nyt vain on pakko. Rajoitankin tämän lähinnä vain pakkoon eli asioiden hoitamiseen.

Miten joku voi kohdata lähes kaikkialla huonoa asiakaspalvelua ja vihamielistä kohtelua Kelassa ja TE-toimistossa ja asiat jää hoitamatta ilman omaa syytä? 🤔

Itsellä on diagnoosina sosiaalisten tilanteiden pelko. Mullakaan ei altistuminen auta vaikka olen käynyt jo vuosikausia terapiassakin. Mihin tahansa menen missä on ihmisiä niin ahdistaa. Mikään ei tunnu auttavan.