Miksi jotkut on niin takertuneita parisuhteeseen?
Kaveri esim on 55 v ja näki unen että miehellä oli toinen, oli seuraavan päivän itkenyt ettethän jätä mua ikinääää.... Muiden läsnäollessa hieroo ja hipelöi miestä vähän väliä 40v suhteen jälkeen ikäänkuin peläten että joku muu vie.
Toinen ei tee mitään ystävien kanssa ja sanoo suoraa ettei ystävät ole mitään vaan haluaisi tehdä kaiken perheen ja miehen kanssa, sillä erotuksella että miestä ei yhteiset tekemiset kiinnosta. Maksimissaan viikon loma vuodessa, muu aika istutaan kotona. Nainen on masentunut kun "ei tehdä mitään yhdessä".
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Pelkää jäävänsä yksin koska on heikko ja heikothan eivät pärjää. Henkinen kasvu jäänyt lapsen tasolle. Ei osaa itse hoitaa kaikkia aikuisten asioita
Ja silti tuokin ihminen erittäin todennäköisesti pärjää, jos on pakko. Vaihtoehdothan käytännössä on, että tekee itsemurhan, tai sitten pärjää tavalla tai toisella. Harva käytännössä eron takia elämäänsä lopettaakaan. Eli pärjäävät, jotkut aluksi ehkä vähän vaikeasti, mutta kyllä se siitä.
Voin kuvitella, että 40 vuoden suhteen jälkeen ajatus erosta voi itkettää, siinä on kuitenkin jo niin symbioosissa toisen kanssa. Jos hän on muutenkin vähän herkempi tapaus. Ja mistä sä tiedät, miten he toisiaan keskenään hipelöivät? Ei se välttämättä mitään esitystä muita varten ole.
Tuo toinen esimerkki kuulostaa vaan.. noh masentuneelta ihmiseltä joka roikkuu parisuhteessa, missä miestä ei kiinnosta.
Oltiin pitkään miehen kanssa molemmat työttömiä. Nyt mies pääsi töihin ja on tässä äkkiseltään vähän totuttelua, että miten päin sitä olis, kun toinen yhtäkkiä ei olekaan siinä enää 24/7 😁 Mutta eiköhän tähän totu. En sit tiedä miten miehellä on mennyt, kun itse olen ollut töissä ja mies kotona. Ilmeisen ikävä silläkin kerkes olla kun usein oli kämppä siivottuna ja ruoka valmiina.
Moni haluaa parisuhteeseen koska muutkin (ystävät, lähipiiri, työkaverit) ovat parisuhteessa. Kaikille ei kuitenkaan parisuhde sovi tai ei ainakaan perinteinen parisuhde. Minä kuulun niihin, jotka kyllä kaipaavat toisen ihmisen läheisyyttä ja yhteistä tekemistä, mutta myös itsenäisyyttä ja ihan omaa itsenäistä elämää. Enkä edes halua asua vakinaisesti kumppanin kanssa, etäsuhdekin sopisi minulle hyvin. Minulla on ystäväpiirissäkin tällainen "pariskunta", jolla on ollut jo liki 20 v. toimiva parsuhde missä molemmilla on oma itsenäinen elämä ja sitten on yhteinen elämä yhdessäoloineen ja yhteisine harrastuksineen eivätkä he ole missään vaiheessa esim. asuneet pysyvästi saman katon alla.