Miksi en saa vanhaa ystävää mielestäni

Yksi hyvä ystävyyssuhteeni meni kokonaan poikki , lopullisesti n. 5 vuotta sitten. Ennen tätä oli muutama vuosi hyvin vaikeaa ja raskasta aikaa.

Kun ystävyytemme alkoi, olimme teini-ikäisiä. Olimme toistemme parhaat ystävät. Sitten tulimme aikuisiksi, opiskeltiin jne . kun mä sain ensimmäisen lapseni, ystävä aina vannoi, kuinka mikään ei muutu ja olemme aina ystäviä.

Huomasin, että vauvani synnyttyä ystävä vältteli minua. Tiedän, että elämäntilanteemme olivat hyvin erilaiset. Kumpikin alkoi viihtyä uusien ystävien seurassa ja hyväksyin asian itse. Ystäväni oli mustasukkainen uusista kavereistani. Kun polttareitani järjestettiin, hän sabotoi montaa asiaa, olen kuullut jälkeenpäin.

Silti ystäväni tuntui aina syyttäjän minua siitä , että emme ole enää niin läheisiä. Milloin hän moitti epäilyksiä siitä, kuinka mieheni ei pitäisi hänestä tai jotakin hyvin outoa. Myöhemmin hän alkoi lähentyä mun ystävien kanssa ja koitti saada mut porukasta pois. Tässä kohtaa laitoin ystävyyden tauolle ja jossain kohtaa tämä ystävä alkoi vaatia, kuinka haluaa jutella asiat selviksi jne.

Tapasimme ja juttelimme, mutta silti tulin siihen tulokseen, että ystävyytemme ei vain toimi.

Miksi silti välillä asia tulee mieleen , vaikka itse päätin tämän ystävyyssuhteen?