Kun äitiä vähän väsyttää...
Olen kahden tytön ( 1v2kk ja 3v ) äiti ja mukavasti lastenhoitoon ja kodin hoitoon osallistuvan miehen vaimo. Meillä on viihtyisä, remontoitu ja tilava rivari asunto, mies tienaa ihan kivasti, eli ei mitään mainittavia taloudellisia ongelmia. Hoidan terveitä tyttöjämme kotona. Eli elämme ns. normaalia ja turvallista elämää. Rakastan miestäni ja hän minua, ei ole alkon kanssa ongelmia etc...
Mutta minä sitten...olen tällähetkellä aivan poikki! Päivät menee siihen, että yritän jaksaa pyörittää tätä samaa rumbaa; aamulla ylös, syötä, pue, kuivita, pese lapset. Sitten vähän kotitöitä, kymmeneks ulos ( oi, siihen niin ihanaan ja talvisen viihtyisään puistoon ), sitten vauhdilla kotiin. Ja taas kuivita, syötä, nukuta. Hetki omaa aikaa. Mutta kun on ne kotityöt, ruuanlaitto jne. Lapset herää, ja taas syötä, pue, kuivita, ehkä ulos jne. Mies tulee kotiin. Syödään. Sitten on miehen harrastukset ja jos ei niin kauppaan. Ei siis ikinä muutosta samaan kuvioon!!!! Perheenä olemme todella yksin. Isovanhemmat asuvat muualla. Muutaman kerran kuussa äitini tulee tyttöjen luo ja minä menen töihin ( luojalle kiitos siitä! ), samoin joinakin viikonloppuina käyn töissä miehen hoitaessa lapsia. Yhteistä aikaa, siis mieheni kanssa, meillä ei ole. Kukaan ei tule lapsien luo edes muutamaksi tunniksi. Ulkopuolista apua on vaikea hankkia, koska vanhempi lapsista on todella arka ja ei varmaankaan jäisi vieraan hoiviin. Ja minä, kun olen täysin tukahduttanut oman minäni ja olen nyt vain äiti, en voi kuvitella niin tärkeää menoa, että jättäisin lapsen kotiin itkemään vieraan luo. Pikkujoulut on joulukuussa, jolloin äitini tulee lasten luo. Äitini hoitaa lapsiamme mielellään, mutta asuu 150km:n päässä ja on työelämässä. Huoh, sekavaa sepostusta. Mutta tiivistettynä, minua ei enää ole, on vain muut perheemme jäsenet tarpeineen, minun tarpeista viis! Lapset tuntuu vaativilta, mies ei ymmärrä mistä kenkä puristaa, syyttää väsymyksestä satunnaista työssäkäyntiäni ( siis ainutta asiaa joka pitää minut järjissäni ). Tunnen syyllisyyttä väsymyksestäni, koska mitään TODELLISTA syytä ei ole!!! Pelottaa, että jos minä sekoan miten meidän käy...onko kaikki todella minun varassa...
Kommentit (25)
...ratkaisin sen niin, että tyttö 1v2kk laitettiin viereiselle puistotädille ensin 2krt/vko ja nyt 3krt/vko. 1-2 tuntia kerrallaan, ettei tullut liian pitkää aikaa. Vanhempi laitettiin osa-aikaiseksi päiväkotiin 3krt/vko, 4t/pvä. Minä olin todella siinä pisteessä, että olisin varmasti ratkennut liitoksistani, jollen olisi saanut hiukan omaa aikaa. Meillä tosin lisärasitteena oli se, että esikoinen oli vakavasti sairas 2,5v elämästään ja elimme lähinnä sairaalaelämää. Se vaikutti meihin kaikkiin, mutta erityisesti minuun. Eli raskasta oli senkin jälkeen (henkinen taakka sairaudesta jäi päälle pitkäksi aikaa), joten meille oli ehdottoman hyvä ratkaisu tämä. Olihan nuorimmainen pieni menemään puistotädille, mutta siellä oli monta samanikäistä joten en kokenut olevani poikkeuksellinen (lue: huono) äiti. Ja sanalla sanoen, tein sen itseni takia ja viime kädessä koko perheen hyvinvoinnin takia!
Mene ihmeesä töihin " lepäämään" jos sinulla on siihen mahdollisuus! Meillä tyttö ollut päiväkodissa 1v lähtien ja mainiosti on mennyt, tyttö tykkää kun on toimintaa ja on mitä tasapainoisin lapsi! Äitikin on ollut tyytyväinen ja jaksaa taas pyörittää huushollia. Pohdiskele mitä voisit tehdä jotta sinä voisit hyvin (sinä olet todella tärkeä ja sinun hyvinvointisi on edellytys lapsiesi hyvinvoinnille!!)
t Bubble
Heippa,
niin tuttua tekstiä! Minä myös " suoritin" hoitovapaan kaksosten kanssa. Ihan kivat muistot siitä ajasta on, mutta jälkeen päin olen tajunnut, että olisi pitänyt olla vähemmän tiukka ulkoilujen suhteen ja olla enemmän ihan vaan kotona. Sitä piti tarkasti kiinni siitä että kaikki meni joka päivä samallalailla ja lapset sai vähintään 2 kertaa päivässä ulkoilla. Se tuntu tosiaan siltä, että aamusta alkaen alkoi suorittaa päivää - ei joka päivä, mutta varsin usein. Toisaalta hyvänä puolena tiukassa ohjelmassa oli, että vaikka oli valvonut yöllä paljon, päivä sujui tuttua rataa kun ei tarvinnut kenenkään miettiä mitä seuraavaksi on.
Joku sanoi ketjussa, että tilaa vaikka pitsaa - sellasia juttuja olisi tosiaan pitänyt tehdä!:)
Itse suosittaisin lyhennettyä työpäivää, se on saanut meillä perheen balanssiin ja kaikki ovat tyytyväisiä (normaali vei liikaa aikaa itseltäni ja perheeltä joten aloin tekemään lyhennettyä). Mutta jollei se ole mahdollista, niin yritä arjessasi enemmän " luistella" ja rikkoa rutiineja, jos on auto/julkiset helposti käytössä niin retkelle vaan jne.
Voimia!:)
Eli vaikka olen kotona, en halua olla vain " kotona" . Kaipaan aikuiskontakteja ja yritän saada lapsille lapsikontakteja. Eli viimeistään edellisenä päivänä mietin mitä tehdä seuraavana päivänä, sään mukaan. Eli yhtenä päivänä kerhoillaan, toisena ja mahdollisimman monena vieraillaan puolin tai toisin toisten äitien ja lasten kanssa, kolmantena käydään kaupoilla, jonain päivänä puistoillaan jne. Joskus joukkoon mahtuu jopa kotipäivä, jolloin tosiaan sitten ulkoillaan. En tiedä auttaako tämä pois suorittamisesta, kun osaltaan tämäkin on suorittamista. Ja juuri noiden menojen vuoksi joutuu vähän katsomaan kelloakin, tosin joustavia viime hetken muutoksiakin tietenkin tulee. Meillä vaan päivää rytmittää esikoisen koulu ja kakkosen kerhoilu, jotka luovat kellonajat päivällemme.
Lisäksi en tosiaan ulkoile lasten kanssa säännöllisesti kellon mukaan, vaan fiiliksen ja sään mukaan. En tee joka aterialle ruokaa, varsinkin jos en menojen vuoksi ehdi, vaan sitten syödään jo aikaisemmalla aterialla ollutta tai melko valmista ruokaa. Siivous jää joskus ja joskus sitten siivotaan urakalla. Maailman tylsimpinä päivinä (siis varsinkin kun lapset kipeinä ja pakko olla kotona sisällä) keksin yleensä kämpässä jotain, siirrän huonekaluja tai sisustan.
Minsku, luin vielä uudelleen yhden viesteistäsi, jossa sanoit, että luulet että rutiineista on pidettävä kiinni.
Minä luulen, että ainakin oman viihtyisyyteni takia, rutiineista EI PIDÄ PITÄÄ kiinni! Vaan kivaa on se, että tehdään vähän eri asioita joka päivä.
Totta kai olen sitä mieltä, että nukkumaanmenot ovat samaan aikaan joka päivä (ei minuutilleen) ja samoin ruokailut.
Lisäksi pyrin siihen, että joka päivä käydään jossain. Joko ruokakaupassa, avoimessa päiväkodissa, puistossa tai kaupungilla, ja että ainakin lähes joka päivä olisi edes vähän aikaa lapsiseuraa.
Ruokaa ei myöskään tehdä joka päivä. Vaan samaa ruokaa syödään vähintään 2 kertaa.