Mitä jos mikään elämän osa-alue ei ole mennyt hyvin? Ei osaa tehdä mitään "oikein" vaan osaa pilata kaikki asianssa?

Jokaisella elämän osa-alueella on paljon parannettavaa mutta vaikka yritän niin en onnistu.
Ehkä siitä saan kuitenkin kiittää itseäni tai valtiota, että katto on pään päällä ja ruokaa kaapissa. En vielä ole sossupummi mutta sitä kohti ilmeisesti menossa koska en ole työkykyinen enää toistaiseksi, joten kohta tarvitsee toimeentuloa hakea.
Niin ja toisena asiana voin kiittää itseäni siitä, että olen yrittänyt ainakin auttaa ihmisiä elämässäni ja ollut kiva tyyppi mutta olen ikävä kyllä saanut iskuja henkisesti ja fyysisesti. Ainakin olen yrittänyt.
Kunnes en enää jaksanutkaan ja kamelin selkä katkesi.

Ei ole ystäviä, ei parisuhdetta (enkä halua koska en luota ihmisiin nykyään), ei ole niitä töitä koska ei riitä rahkeet, siinäkin piti ittensä polttaa, ei ole sitä perhettä ja lapsia maailmaan tullut hankittua, ei ole mitään omistuksia vaan pelkkää lainaa, jotka nekin menee tod.näk. ulosottoon. Lapsuuden perheen suhteen ei paljon apuja löydy elämääni.
Terveyskin on paska ja olen ollut syömishäiriöinen ikäni - eli paastoa - ahmimista - paastoa -laihdutusta - ahmimista jne. Lihon nykyään vain vaikka yrittäiskin laihduttaa. Alkoholinkin kanssa ollut ongelmaista mutta ei siitäkään mitään hyötyä enää ole, joten en sitä juo.

Paskaakos tässä. Yksin mennään ja mielenterveys on siinä kunnossa, että joskus ajattelen varmaan seuraavaksi olevani sekoamispisteessä, apua ei saa helpolla ei vaikka olisi aikeissa riistää henkensä.
Olen tosi paljon yrittänyt tässä elämässä pärjätä mutta en onnistu.

Katselen tässä tätä pientä vuokrayksiötäni ja mietin, että tähänkö pisteeseen sitä tosiaan on elämänsä aikana tultu, totuus satuttaa ja itseinho on huipussaan.