Vaivaako sinua naapurin sattumalta törmääminen ovella kun menet ulos tai sisään kotiisi?

Lähimmän naapurin kanssa olen viimeisen puolen vuoden aikana tervehtinyt kahdesti. Eipä tuo hirveästi energiaa kuluta. Vuosia sitten samainen naapuri oli eronnut puoli vuotta aiemmin, ennen kuin kuulin asiasta tai huomasin sitä. Enemmänkin voisi olla kanssakäymistä. 

Kyllä häiritsisi. Pysykööt omalla tontillaan.

Minua ei periaatteessa vaivaa ja tervehdin aina mielelläni ja reippaasti. Mutta. En todellakaan haluaisi vaihtaa mitään oikeita kuulumisia tai kertoa asioitani. Toisaalta olen myös huono juttelemaan luontevasti niitä näitä ja homma menee heti teennäiseksi "on ilmoja pidellyt" -pakotukseksi. Vaan kun vuosia asutaan ja vaikkapa aamulla kävellään peräkanaa parkkipaikalle, niin tuntuu tylyltä vaan tokaista huomenta ja olla sitten hiljaa. Tästä syystä olen alkanut vähän ahdistumaan, kun tällainen tilalle tulee, yritän kuumeisesti keksiä jotain ympäripyöreää, koska en halua olla tyly, mutta en keksi mitään jajaja. On vaikeaa. T. Ihan normaali keski-ikäinen perheellinen työssäkäyvä

Ennen vaivasi kun liian uteliaita nykyisin ei kun riittää että tervehtii. En ikinä enää päästä naapureita ns tutuiksi.

No ei vaivaa. Tunnen kaikki naapurini ja kaikki moikkaavat toisiaan. Tupakkapaikalla ( talo on savuton) kuulee uusimmat juorut.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei periaatteessa vaivaa ja tervehdin aina mielelläni ja reippaasti. Mutta. En todellakaan haluaisi vaihtaa mitään oikeita kuulumisia tai kertoa asioitani. Toisaalta olen myös huono juttelemaan luontevasti niitä näitä ja homma menee heti teennäiseksi "on ilmoja pidellyt" -pakotukseksi. Vaan kun vuosia asutaan ja vaikkapa aamulla kävellään peräkanaa parkkipaikalle, niin tuntuu tylyltä vaan tokaista huomenta ja olla sitten hiljaa. Tästä syystä olen alkanut vähän ahdistumaan, kun tällainen tilalle tulee, yritän kuumeisesti keksiä jotain ympäripyöreää, koska en halua olla tyly, mutta en keksi mitään jajaja. On vaikeaa. T. Ihan normaali keski-ikäinen perheellinen työssäkäyvä

Naapuriraukkasi järkyttyisi, jos alkaisit vaihtamaan oikeita kuulumisia. Kyllä useimmille riittää tervehtiminen ja muutama sananen säästä.

Jos kirjaimellisesti törmään kun en kiinnittänyt huomiota muuhun maailmaan, niin tietenkin vaivaa jos se oli minun vikani. Jos ap tarkoittaa että tapaa naapurin kerrostalon rappukäytävässä niin tietenkään ei, monesti on jääty juttelemaan kuulumiset puolin ja toisin. Ja ei, en asu missään mummoparatiisissa, rapussa asuu kaikenlaisia ihmisiä, niin alkoholisteja kuin toipuva nisti kuin hippipariskunta kuin juppipariskunta kuin ulkomaalaisia kuin junttisuomalaisia, opiskelijoita ja eläkeläisiä. Erilaisuutta ei oikeasti tarvitse pelätä.

Nykyään tehdään juuri noita bunkkereita, joka puolelta näkyy sisälle, pidät aina verhot kiinni 24/7. Karseeta asumista.

Jos se olisi tuo naapurin todella isotissinen, hoikka 60v blondi niin pyytäisin sisään kahville enkä päästäis ihan hetkeen pois 😛

Ukkomies40

Vierailija kirjoitti:

No ei vaivaa. Tunnen kaikki naapurini ja kaikki moikkaavat toisiaan. Tupakkapaikalla ( talo on savuton) kuulee uusimmat juorut.

Viheliäisiä savuttomia taloja näissä, joissa on tupakka/juoruringit portinpielessä. Siinä rampataan vähän väliä. Hyh, hyh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei periaatteessa vaivaa ja tervehdin aina mielelläni ja reippaasti. Mutta. En todellakaan haluaisi vaihtaa mitään oikeita kuulumisia tai kertoa asioitani. Toisaalta olen myös huono juttelemaan luontevasti niitä näitä ja homma menee heti teennäiseksi "on ilmoja pidellyt" -pakotukseksi. Vaan kun vuosia asutaan ja vaikkapa aamulla kävellään peräkanaa parkkipaikalle, niin tuntuu tylyltä vaan tokaista huomenta ja olla sitten hiljaa. Tästä syystä olen alkanut vähän ahdistumaan, kun tällainen tilalle tulee, yritän kuumeisesti keksiä jotain ympäripyöreää, koska en halua olla tyly, mutta en keksi mitään jajaja. On vaikeaa. T. Ihan normaali keski-ikäinen perheellinen työssäkäyvä

Naapuriraukkasi järkyttyisi, jos alkaisit vaihtamaan oikeita kuulumisia. Kyllä useimmille riittää tervehtiminen ja muutama sananen säästä.

Kyllä jotkut itse asiassa on koettaneet udella esim. vieraisiini ja töihini sekä lapseeni liittyviä asioita. Ja se "muutama sananen säästä" onkin se ongelma, koska se tuntuu niin hölmön teennäiseltä. "Voi kauhee kun on kylmä", "oi kun sataa vettä", "siis niin ihana auringonpaiste" jne. Eikä ikinä mitään muuta. Ehkä olen tosikko, mutta jotenkin ajan mittaan tällainen pakkopuhe ahdistaa enemmän kuin pelkkä hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Pyrin menemään käytävään vain silloin, kun se kuulostaa tyhjältä. Alkanut tökkimään naapurit, jotka eivät tervehdi. Pahinta on vielä joutua hissiin tälläisen kanssa. 10 sekunnin hissimatka tuntuu ikuisuudelta. 

Mulla on kans tällainen mykkänaapuri. Ei ole kolmen vuoden aikana kertaakaan tervehtinyt. Tuijottaa vaan happamana. Puhuu kyllä ihan normaalisti puolisonsa kanssa, joten ei hän kuitenkaan puhekyvytön ole.

En asu Suomessa eikä naapuri ole suomalainen. Kun joidenkin mielestä tämä on "vain Suomessa" -juttuja.

Ei häiritse yhtään. Olen introvertti, eikä sinänsä kiinnosta muiden asiat, mutta arvostan hyviä naapurisuhteita. Pakostikin törmää samoihin naapureihin päivittäin, kun ulkoiluttaa koiraa tai hengailee pihalla lasten kanssa. Olisi outoa, jos ei mitään kevyttä voisi keskustella kenenkään kanssa.

Ne jotka ei ole yhtään kartalla taloyhtiön asioista jää pimentoon rikoksista (autovarkaudet, ilkivalta), remonttien viivästymisistä yms. Meillä ainakin tieto kulkee naapurilta toiselle.

Haluaisin asua omakotitalossa, mutta rahan vuoksi on asuttava kerrostalossa. En pidä kerrostalossa asumisesta. Naapurit eivät kiinnosta minua ollenkaan. Haluan olla rauhassa enkä tekemisissä naapurien kanssa, haluan paljon tilaa ympärille. Olen hyvin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut mutta oma reviiri kotiympyröissä on minulle todella tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään tehdään juuri noita bunkkereita, joka puolelta näkyy sisälle, pidät aina verhot kiinni 24/7. Karseeta asumista.

Osasi ne tehdä niitä jo 70-luvulla... Konstina on kahdet verhokiskot. Näköesteeksi harsomainen verho mistä ei näe läpi sisälle, mutta kohtalaisesti hahmottaa ulkomaailman sisältä ulos silloin kun ulkona on valoisaa, ja sitten tukevampi verho sen sisäpuolelle jonka vetää ikkunan eteen silloin kun ulkona on pimeää. Kesällä se "valoverho" pitää myös jonkin verran lämpöä poissa helteellä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, se vähän on vaivaannuttavaa. Vältyt törmäilyiltä niin, että ennen kuin avaat ovesi KUULOSTELE onko käytävällä liikennettä, ovien avaamisia ja sulkemisia, jne, sitten avaat ovet kun reitti on selvä. 

Tulen itse ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa, mutta haluan asua rauhassa enkä halua törmäillä ihmisiin, kun olen menossa tulossa jonnekin. 

JOS kuitenkin joudut törmäilyihin, muista kohteliaisuus ja asiallinen etäisyys. Ellet sitten ole juttelutuulella mutta muista että jos lähdet vastaamaan uteluihin ja avaamaan tietojasi, siitä on portti taas seuraavaan kertaan päivityksiin ja pian oletkin tilityslinjalla, mikä ei ole kovin mukavaa ainakaan introvertille.

Kiitos aamun nauruista!! 😂

.

Seisoin hissin oven edessä ja vanhempi herra säikähti kuin olisi aaveen nähnyt, mutisi jotain mennessään kellaritilaan. Toivottavasti laitoin valon pois kellarista.

Vilkaisen kyllä ovisilmästä ennen ulosmenoa, että reitti on selvä eikä ylimääräisiä naapureita ole näköpiirissä. Meidän talossa kommunikointi asukkaiden välillä hoidetaan onneksi enimmäkseen somessa, ja kohtaamiset rajoittuvat korkeintaan moikkaamiseen.