Kuinka onnistunut painonpudotus on vaikuttanut elämäänne?

No sillä tavalla, että nykyään yksikään mies ei enää lähesty mua. 120-kiloisena seurustelin ja miehet piirittivät.

Tasokkaat miehet ovat kiinnostuneet. Käyvät kuumana.

Vierailija kirjoitti:

Tasokkaat miehet ovat kiinnostuneet. Käyvät kuumana.

Vain fantasioissasi, Pertsa. Miehet eivät oikeasti uskalla lähestyä kuumia naisia.

En tiedä olenko ihan paras henkilö vastaamaan kun muistaakseni vain kerran pompahti paino yli 15 kiloa ylipainon puolelle, kun yritin elää kuten muut haluaisivat minun elävän, eli jätin päihteet ja aloin tehdä uuvuttavaa aamutyötä joka ei myöskään minulle ole koskaan sopinut. No vaikea (mahdoton?) siitä painosta oli eroon päästä ennenkuin aloitin taas muut paheet ja etsin itselleni sopivamman työn ja työajan. Painon mukana tuli masennusta ja ahdistusta, näytin vanhemmalta, enkä oikein tunnistanut itseäni, sos ahdistusta oli vanhoja kavereita nähdessä, joten aloin eristäytyä. Naisellisuus ja seksuaalisuus kärsi. Nyt taas vuosian jo vanhoissa mitoissa, eli normipainossa, elämäntavat ei ole parhaat mahdolliset noin muuten, mutta kaikki on kurissa ja hallinnassa. Peiliin kärsii katsoa ja vaatteet istuvat kivasti päälle, toimintakyky on helpompi, nopeampi ja parempi kokonaisvaltaisesti, joten kyllä se normaalipaino taitaa itselle aika tärkeä asia olla elämänlaadullisesti.

Ihmiset suhtautuvat ensi tapaamisella paljon ystävällisemmim.

Minulle iloa tuottavat pienet asiat. Esim. että normaalit (ei stretch) farkut menevät jalkaan ja saan kengät jalkaan ilman pitkää kenkälusikkaa.

2 vuoden hidas pudotus 87:stä 63:een toi kykyä liikkua enemmän, koska en hengästy, jaksavuutta leikkiä lastenlasten kanssa, kauppalaskun pienenemisen ja ihania uusia vaatteita. Ai niin: kuorsaus loppui.

Mumma, 64

Tällä palstalla noita tarinoita ei kauheasti ole. Katoku on se "stressi" mikä estää laihduttamisen, tai joku muu yhtä hyvä tekosyy :D

Vierailija kirjoitti:

2 vuoden hidas pudotus 87:stä 63:een toi kykyä liikkua enemmän, koska en hengästy, jaksavuutta leikkiä lastenlasten kanssa, kauppalaskun pienenemisen ja ihania uusia vaatteita. Ai niin: kuorsaus loppui.

Mumma, 64

Miten teit sen? Mulla oli lähtöpaino 89 viime kesänä ja nyt jumahtanut yli 80 kiloon.

No, tästäkin pudotuksesta seurasi hirveän runsaiden kuukautisten normalisoituminen ja jalkaterän plantaarifaskiitin paraneminen.

Kukaan ei huutele kadulla että olen ruma. Ihmiset hymyilee minulle ja minulle avataan ovia. Saan hyvää palvelua kaupassa. Saan mokailla ja tehdä virheitä ja se on ihan ok. Kukaan ei ala raivota ja huutaa. Mahdun bussissa omalle penkilleni. Voin pitää kivan näköisiä vaatteita ja löydän vaatteet mistä tahansa kaupasta.

Olen pudottanut lähes 10 v sitten painosta 125 kg painoon 65 kg. Nykyisin painan noin 70 kg, eli olen juuri vähän normaalipainoindeksin yläpuolella. 

Painonpudotuksen vaikutukset on tavallaan olleet menestys, tavallaan pettymys. Menestys siinä mielessä, että 125-kiloisena mulla oli tosi vaikeaa esim. seisoa pitkään, kävellä edes kilometriä, sukkia oli vaikea saada jalkaan, menkkojen aikana en pystynyt käyttämään tamponeja tai kuukuppia koska en ison mahani yli ylettynyt omaan alapäähäni, takapuolta en myös ylettynyt pyyhkimään ilman apuväline-vartta. Onhan näistä asioista eroon pääseminen todella iso arjen helpotus. 

Toisaalta ne haaveet, joissa painonpudotuksen myötä minusta tulisi myös sosiaalisempi, löytäisin puolison ja kavereita tms. eivät ole toteutuneet. Ihan yhtä yksinäinen olen ollut lihavana kuin hoikempanakin. Ei ole löytynyt puolisoa etsimisestä huolimatta ja enää en edes viitsi etsiä. Minä myös sain lihavanakin ihan hyvää palvelua joka paikassa, eikä minulle esim. huudeltu ulkonäöstäni, joten siinäkään mielessä ei ole parannusta tapahtunut. 

122 kg lähtöpaino ja nyt 77 kg. Varpaankynnet saa leikattua vaivatta, kengät on helppo laittaa ja mahtuvat jalkaan, kädet on laskeutuneet vartalon sivulle, kävely ei ole enää vaappumista (pingviini :D ). Takapuoli on helppo pyyhkiä, turvavyön napsauttaa kiinni nykyään ihan huomaamatta, aiemmin sitä lukkoa piti etsiä takamuksen alta. Ei tarvitse enää miettiä kestääkö tuoli, voiko tuolle jakkaralle nousta seisomaan jne.. Ei hengästy enää, jaksaa seistä, pääsee kyykkyyn, pääsee sohvalta ylös ilman käsinojasta tukea ottaen. Vaatekaupasta voi ostaa niitä vaatteita joista pitää, eikä sen mukaan mikä mahtuu. Itsetunto on vahvistunut ja itsensä arvostaminen. Ei sen vuoksi, että olen hoikempi tai ulkonäköseikat, vaan sen vuoksi, että olen yllättänyt itseni pitkäjänteisyydellä ja vahvalla motivaatiolla tehdä pysyviä muutoksia elintapoihini. Verensokeri ja verenpaine normalisoituneet, tules-vaivat lievittyneet. Valitettavasti virkeyttä ei ole tullut. Tätäkin toivoin.

Olo on kuin kolmekymppisellä vaikka ikää on jo 60 ja risat. Ulkonäkökin nuortui monilla vuosilla ellei jopa kymmenillä vuosilla mihin lienee vaikutusta myös tupakoinnin lopetuksella. Kehon mittauksessakin on käyty ja tulokset olivat paremmat kuin hyvät. Pudotin painoa elämäntapamuutoksella, joka jatkuu ainakin niin kauan kuin pystyn itse asiaan vaikuttamaan. Painon pudotuksesta alkaa nyt olla runsas vuosi eivätkä ole kilot tulleet takaisin vaikka moni niin veikkasi.

Ekana tärkein: aloin jo näyttää tanttamaiselta keski-ikäiseltä tädiltä, mutta nyt näytän huomattavasti nuoremmalta. Vaatteet istuu hyvin ja niitä on kiva ostaa. Saan miehiltä huomiota. Jalkaterässä on alkava nivelrikko (perinnöllinen), nyt siihen ei enää koske koko ajan.

N34

Vierailija kirjoitti:

Miten teit sen? Mulla oli lähtöpaino 89 viime kesänä ja nyt jumahtanut yli 80 kiloon.

No, tästäkin pudotuksesta seurasi hirveän runsaiden kuukautisten normalisoituminen ja jalkaterän plantaarifaskiitin paraneminen.

Mitenkö tein? Tämä vastaus varmaan harmittaa monta lukijaa mutta kuuluu: syömällä vähemmän! Kyllä joskus oli isokin nälkä. Se kuuluu asiaan. Jos paino ei ollut viikossa pudonnut 250 grammaa, pidin paastopäivän eli join vain vettä. Tylsäähän se on muttei siihen kuole - eikä tule edes kipeäksi. Kysehän on vain siitä, miten tärkeää se painon pudotus on! Se pitää tehdä itselleen selväksi. Kun olet noin 25 vuotta selvästi syönyt enemmän kuin tarvitsit, on nyt tehtävä juuri toisin päin. Ihan turha tulla selittämään muuta.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla noita tarinoita ei kauheasti ole. Katoku on se "stressi" mikä estää laihduttamisen, tai joku muu yhtä hyvä tekosyy :D

Mikset itse kerro omaa kokemustasi?

Onko se hiilarin syy jos mulla on iso finni pillussa?