*SUURPERHE odottajat viikkoon 46*
No tässä nyt kokeiluksi uutta viikkopinoa.
Kun meitä näyttää kuitenkin täältä palstalta löytyvän=)Hienoa!
Onnittelut kaikkille plussista ja mukaan vaan reippaasti,enemmän tai vähemmän kirjoittelevana!
Joku näppärä vois kerätä meistä pienimuotoista esittelyä ja listata sen,onko ehdoksata?!Itse olen ihan tumpelo näissä,juuri ja juuri avauksen osaan tehdä.
Tässä omaa esittelyä:
Nimimerkki:Leanna
Oma ja mehen ikä:3-kymppinen ja vähän yli
Asuinpaikka:Etelä-Suomi
Lapset:3 tyttöä 10v,9v,7v ja 2 poikaa 5v ja 2v
La:23.3(30.3)-07
Oma (.)
Tuntuu erkanevan hyvää vauhtia selkärangasta ja pieni on ahkera liikkeissään.Jonkin näköinen rytmikin tuntuu löytyvän.Iltaisin 21-22 on selkeä potkimisen aika ja aamuyöllä viiden aikaan herättelee äitiään.
Toivottavasti on tulossa rauhallisempi yksilö kuin tämä pikkuviitonen joka laittoi meillä kuviot uusiksi.Tempperamenttia ja tahtoa löytynyt pienestä pitäen ja ollut huonohko nukkumaan aina.4 sitä ennen kun olivat rauhallisia,vähään tyytyväisiä,hyvin nukkuvia yksilöitä.
No nyt jätän tilaa teille muille!
Reippaasti siis mukaan kaikki 3+lasta omaavat!!!!!!!!!!!!!
Leanna ja viisikko kera sissin rv 21+
Kommentit (34)
Me mennään Mistin kanssa aika samoissa. Neuvolaan soitin tänään ja niitten laskujen mukaan mulla tänään viikot 5+3, omien laskujeni mukaan olisi 5+2. La siirtyi siis päivällä aikaisemmaksi. Lopullinen la selviää sitten vasta ultrassa. Täällä ainoa ultra on 10-12 viikolla ja neuvolan terkkari juuri katsoi, että joulun tienoilla sitten olisi aika sinne mennä. Hui!
Pientä kuvotusta tänään oli havaittavissa. Toivottavasti ei pahoinvoinnista tule yhtä kamalaa kuin viime raskaudessa. Onneksi pahin aika osui juuri miehen kesälomaan. En tiedä, miten olisin muuten selvinnyt lasten kanssa. Paino tipahti mulla silloin n. 6kg ja oli hilkulla, etten joutunut sairaalaan. Sitten kun helpotti, koitin syödä mahdollisimman reilusti, mutta painoa oli synnyttämään lähtiessä vain kolmisen kiloa yli lähtöpainon. Aiemmissakin raskauksissa painoa on tullut vähän, vajaa seitsemän kiloa kummastakin. Mutta, mutta... Ei sitä painoa ole sinne sairaalaan juuri jäänytkään ja imetyksen alkuvaiheessa painoa on tullut aina lisää. Ruokahalu, joka on ollut kateissa koko raskausajan, palailee sitten imetysaikana moninkertaisena. Imetysaikana paino on sitten ollut vähintään saman kuin synnyttämään lähtiessä välillä jopa enemmän. Pitkä täysimetys ei ole minua laihduttanut. Niinkuin miehen mummo ihan ystävällisesti totesi, että musta olisi tullut hyvä lehmä. Tuottaa paljon maitoa vähällä energialla. =) Imetyksen lopettamisen jälkeen painoa on tippunut vaihtelevalla menestyksellä. Tähän raskauteen lähden noin 8 kiloa painavampana kuin ensimmäiseen eli turhan paljonhan noita kiloja on. BMI taitaa olla juuri ja juuri normaalin ylärajoilla.
Pipsalle oli tulossa kaksoset. Onnea! Mulla on suvussa paljon kaksosia joten ajatus kaksosista on käynyt mielessä varmaan joka raskaudessa. Esikoisen kohdalla mulla ilmeisesti oli alkanut kaksosraskaus, joka todettiin vasta synnytyksen jälkeen. Istukoita oli kaksi, joista toisen kehitys oli keskeytynyt ja syntyi yhdessä vauvan istukan kanssa. Mitään vuotoja mulla ei raskausaikana ollut, mutta kätilö epäili, että kyseessä olisi kuitenkin ollut ns. keskeytynyt keskenmeno varhaisessa vaiheessa toisen vauvan osalta. Onneksi ei kumminkaan haitannut raskauden kulkua. Ja tavallaan oli kyllä ihan helpotus saada vaan yksi vauva ensimmäiseksi. Joskus on kyllä jälkikäteen käynyt mielessä, että millaistahan olisi, jos olisikin syntynyt kaksoset... Tuplaperheitä kun on lähipiirissä niin tiedän, että sekin voi olla ihan yhtä vaihtelevaa kuin vauvaelo yleensä. Eli tiedän perheitä, jotka ovat olleet tosi kovilla ja niitä, joilla on pelkästään hyvää sanottavaa tuplaelämästä. (Mutta näinhän se on raskauksien vauvojen kanssa muutenkin). Tsemppiä kuitenkin sinulle odotukseen! Onhan se väistämättä kova urakka kasvattaa kaksi vauvaa kerralla ja hoitaa muuta perhe-elämää...
Nyt unohdin jo nikin, mutta joku oli ihan kohta pääsemässä synnyttämään. Jännittäviä aikoja nuo viimeiset päivät. Supistuksia sinne päin!
Leanna taisi vihjata, että auton vaihto on edessä, mikäli perhe vielä kasvaa. Sen suuntaisia ajatuksia siis. ;) Mitenkä teillä muilla. Vieläkö perheen kasvattaminen on suunnitelmissa vai onko tämä ehdottomasti se viimeinen (joka saattaa sitten lopulta kuitenkin saada pikkusisaruksia =) )? Meillä on aina puhuttu vähintään neljästä lapsesta. Nyt tuo minimi on täyttymässä ja vaikka koitan asennoitua, että tämä saattaa olla viimeinen raskaus niin en kyllä uskalla vakuuttaa, että tämä todella olisi se viimeinen. Aika näyttää, mitkä ovat tunnelmat sitten, kun/jos tämän pikkuisen saamme maailmaan. Onneksi ei tarvitse tässä vaiheessa päättää.
Taisi taas syntyä melkoinen novelli. Mulla on ilmiselvä puheripuli. Nyt kun raskaudesta on niin mukava puhua, mutta kukaan ei vielä tiedä niin pitää hyödyntää tämä netti mahdollisimman hyvin. =)
Hyvää viikonloppua kaikille!
Meiramiina
Ikävää tosiaan ihmisten suhtautuminen. Kaksi vauvaahan on mahtava juttu, vaikka työtä riittääkin. Onneksi sulla on ihanan positiivinen asenne. Sinullehan ne vauvat onneksi ovat tulossa eikä noille kauhistelijoille. ;)
Mutta nyt vihdoin öitä!
Kävin tuolla heinäkuisissa valittelemassa epäuskoista oloani raskauden suhteen eli en viitsi tänne enää valittaa :)
Pipsasta oli mukava kuulla. Älä sinä välitä muiden kommenteista. Se on aina niin helppo sanoa, kun ei ole itse ollut vastaavassa tilanteessa. Meillä muuten mies luulee näkevänsä ensimmäisessä ultrassa kaksi sykettä ja minä en ole varma edes siitä yhdestä. Kummallista sinänsä :) Mutta miehellä on varmasti taka-ajatuksena se, että sitten olisi taas pakko vaihtaa autoa :)
Leanna: kiva, että kaikki oli ok. Sanoit laittaneesi kelan paprut menemään. Siitä tuli mieleeni, että ajatteletteko te muut ottavanne äitiyspakkauksen? Minä tunnustan ottaneeni sen joka kerran. Se on vaan niin ihana hetki, kun sen laatikon avaa ja niitä pieniä vaatteita saa katsella :) Sitä paitsi se viimeistään konkretisoi vauvan tulon myös isommille sisaruksille. Eikä se raha niin kovin suuri kuitenkaan ole.
Minä luulen, että tämä vauva olisi meille se viimeinen. Siis luulen :) Kuudesta olen ikäni puhunut. Mutta olisin todella onnellinen, jos tämä viides nyt meille suotaisiin.
Neuvolaan en ole vielä soittanut, enkä soita ennen kuin se ultra on käyty. Ja siihen siis on aikaa vielä puolitoista viikkoa. Kun voisikin vaan nukahtaa ja herätä, kun on se päivä :)
Mutta nyt lähden hommiin. Ne kun eivät itsekseen tule tehtyä.
Misti rv 6+0
Ihan hirveän väsähtänyt olo... Mies on onneksi siivonnut. Ruokakauppaan teen lähtöä, sillä jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Paljonko teillä muuten menee rahaa ruokakauppaan kuussa? Meillä vaihtelevasti, nykyään on mennyt 300-400 viiden hengen (ja pienen koiran) kaikkiin päivittäistavaramenoihin. Eskarilaista lukuunottamatta kaikki syövät kotona kaksi lämmintä ruokaa ja sitten tietysti muut syömiset. Kestovaipat ovat käytössä, joten vaippakuluja tuossa ei ole. Samoin vessa- ja talouspapereita ostan muutaman kerran vuodessa suoraa tehtaanmyymälästä. Pakastimet ovat pullollaan marjoja ja riistaa. Paljon vaikuttaa myös se käykö vieraita, onko juhlia jne. Toisinaan kun rahat ovat tiukemmalla koitan ostella säästäväisemmin, mutta aina kun rahaa on, pyrin ostamaan hyvää ruokaa enkä hirveästi tuijota hintoja.
Äitiyspakkauksesta sen verran, että itsekin olen ottanut sen joka kerta aivan samoista syistä kuin Misti. Se vaan on niin ihanaa, kun se pakkaus tulee kotiin. Ja on se kiva saada vauvalle jotain ihan omaa. Raha saattaisi olla järkevämpi valinta tässä vaiheessa, mutta ainakin nyt olen pakkauksen kannalla. Aina on jännä nähdä millainen se uusi pakkaus on ja tarkasti olen pakkauksien kuvia tutkinut, vaikka ei asia olisi ajankohtainen itselle. Juuri muskarissa tuli juttua tämänvuotisesta pakkauksesta ja minä tunsin sisällön paremmin kuin yksi äiti, joka oli sen omalle syntymättömälleen saanut. ;)
Mutta nyt sinne kauppaan... Palailen!
En ole koskaan ottanut pakkausta.Kun odotin/sain esikkoni oli siskoni saanut 6kk aiemmin kolmannen lapsensa ja perin äitiyspakkauksen lähes koskemattomana.Oli ottanut kolmatta kertaa.
Vaatetta ja kaikkea tarvittavaa olen saanut paljon lahjaksi,ihan toivomustenkin pohjalta.Nyt vaate ja tarvike varastot niin suuret ettei mitään pakkauksia tosiaan tarvita=)
Rahoitan äitiysavustuksella 4D utran!
Tämä ei nyt näillä näkymin jää viimeiseksi vauvaksi,yhdestä ollaan nyt puhuttu,heti putken tämän jälkeen.Katsotaan nyt muttuuko mieli ja meneekö kaikki edes niin että voi harkitakkaan.Voihan sitä tulla ties mitä mutkia matkaan=)
Olimme isoisovanhemmilla ja siellä kun vanhaa,särkyvää tavaraa,sain vahtia nuorinta kuin haukka ja nyt oon aivan puhki,poikki!
Leanna ja nappulat sekä rv 22+
Vaikka vasta haaveilen siitä missä te jo olette.
Meillä on vasta 2 tytärtä - haaveilemme silti 4 tai 5 lapsesta. Ikää tulee mittariin ensi maaliskuussa 29 v. Tämä pino oli todella ihana asia löytää, ja kokemuksenne ovat minulle todella mielenkiintoista luettavaa!
Ei ole helppoa tehdä näitä ratkaisuja työelämän / opintojen ja suuren perheen yhdistämisestä. Olette minulle arvokasta vertaistukea, vaikka vielä erilaisessa tilanteessa olenkin =0).
No heips vaan kaikille suurperheellisille!
Esittelen ensin itseni
Ikä mulla nyt 39v ja mies 42v
Lapsia 5 p-85, t-90, p-93, t-97, p-05 ja LA:10.06-07
Etelä suomesta ollaan
Nikini on Vilmat
Meilläkin suvussa kaksosia aikas paljon ja joka raskauskerta oon ajatellut että varmasti saan kaksoset mutta tähän mennessä ei ainakaan vielä ole tullut ku ykais kerralla tästä raskaudesta meen ultraan 28.11 et saas nähdä sitte neuvola lääkäriin meen 22.11 ja pyydän kuuntelemaan sydänääniä jos vaikka kuuluis ku viikkoja on silloin jo 11+3 saisin mielenrauhan itelleni ku aina tuntuu vaan niin uskomattomalta olla raskaana:-)
Lapsille ollaan kerrottu ja kaikki otti asian tosi hienosti vaikka ahdasta tulee olemaan vauvan synnyttyä mutta sopu sijaa antaa eiks vanha sanonta kuulu niin:-)Vanhin lapsistani asuu jo omassa asunnossaan tyttöystävänsä kanssa. Pahoinvointi on kadonnut ihan ykskaks johonkin hyvä niin tieteysti mutta sitte aina pelottaa onko kaikki kohillaan ku ei oksuta:-) no rinnat on tosi kipeet ja masu hypänny melkein silmille:-)
Nyt pitää lopettaa ja mennä kattoon nuorimmalle jotain aamupalaa mut palailen neuvolan jälkeen kertomaan kuulumisia heippa vaan kailille
Uppo-Nalle2:lle sen verran, että iso perhe on mulla ollut haaveissa aina ja olisin varmaan innokkaasti lueskellut tällaisia keskusteluja jo kahden lapsen äitinäkin. Ja kiva, että kirjoititkin tänne. Muutenkin olisi kiva, jos pinoa taustalla seurailevatkin joskus ilmaisisivat itsensä.
Vilmat, sun perheessä on lapsia sitten vähän kaiken ikäisiä. Olet saanut jo isoimman " maailmallekin" . Itse oon joskus ajatellut, että haluaako sitä vielä lapsia lisää sittenkin, vaikka tietää kokemuksesta kaikki murkkuiän kauheudet jne. , mutta ilmeisesti ei sekään vauvakuumetta hillitse. ;)
Ja Leanna, ymmärrän uupumuksesi vierailun jäljiltä. Meillä kanssa toisten isovanhempien luona vierailu on tuskaa siitä(kin) syystä, että kaikkialla on tavaraa pieneten käsien ulottuvilla ja nimenomaan sellaista, joihin ei missään nimessä koskea. Eli se on sitten sellaista perässä kävelyä ja kieltämistä koko vierailu...
Oma olo on tänään vähän eilistä parempi, vaikka väsyttää kyllä edelleen. Eilen juuri miehelle sanoin, että nyt muistan, miten kurja olo mulla alkuraskaudesta aina on ollut. Kummasti se vaan aina pääsee unohtumaan. Toisaalta onneksi muistan senkin, että ei tämä ikuisesti kestä ja sitten raskaana oleminen onkin mukavaa (toivottavasti tälläkin kertaa). Jännittää kyllä, että onko siellä masussa oikeasti joku asukas. Kuukauden päästä saattaisi sinne ultraan päästä. En ole koskaan käynyt yksityisesti ultrassa, vaikka toisaalta tässä vaiheessa olisi ihana nähdä, onko kyydissä joku. Täällä tuo ultra kuitenkin on niin alussa, ettei sitä ihan kamalan kauaa joudu odottamaan. Muuta kertaa ultraan ei sitten pääsekään, ellei ole jotain erikoista. Aluksi tämä käytäntö tuntui huonolta (esikoisesta käytiin kahdessa ultrassa ja toinen niistä oli ns. rakenneultra), mutta kun tähän on jo tottunut niin eipä tuo haittaa. Näkeehän sen vauvan sitten synnyttyään...
Nyt taidan mennä päiväunille, kun kuopuskin nukkuu. Mukavaa pyhää!
Meiramiina
Eli esittely (jos muistan kohdat oikein):
Nimimerkki: marsipaani80
Oma ja miehen ikä: 26 ja 23
Asuinpaikka: Satakunta
Lapset: pojat 10/99, 06/04, 03/06
La: 26.7.2007
Toivottavasti meni oikein! :)
Sitten lyhyesti jotain muuta, jos muistan, mitä muut kertoneet..
Asumme omakotitalossa, neliöitä kai noin 150. Talo on 60-luvulta, sukutalo, lapsemme ovat siis viides polvi tässä talossa! :)
Autona tällä hetkellä ihan perus-farmari, mutta kaipa kesällä vaihdamme johonkin isompaan?! Ei kuitenkaan vielä ajankohtaista..
Niin, ja oliko jollakin edellisten synnytysten rv:t? No meillä kuitenkin menneet näin: 40+2, 41+3 ja 40+3.
Mitäs muuta?! No enpä keksi nyt, mutta kirjoitellaan sitten taas, kun jotain mieleen tupsahtaa!
Heissulivei.. :D
Omassa navassa ei uutta raportoitavaa mutta heitän ilmoille gallupin:
TUKIVERKOSTO:Millainen teidän perheellä on?
Saatteko helposti apua omilta vanhemmiltanne/sisaruksiltanne?
Kuinka hoituu lasten hoito esm.synnytykseen lähdettäessä?
Oma äitini on työelämässä mutta ottaa sovitusti mielellään lapsia(1-2kerrallaan)yökylään ja ennakkoon sovittuna hoitaa kaikkia meillä täällä kotona.Äkkihälytys hoitajaksi ei hänestä ole töiden vuoksi.
Anoppi taas on entinen perhepäivähoitaja, saan häneltä apua arjen asioihin.Pääsen välillä kauppaan yksin ja lääkäriin,neuvolaan ym.Koska hän on eläkkeellä on mahdollista hälyttää hänet hätiin kun ekstempore apua tarvitsemme.Synnytysten ajan on lapsiamme hoitanut ja välillä vaikka kaksinkeskisen lomamme ajan=)
Miehen siskot asuvat eri paikkakunnalla mutta mielellään ottavat isompia lapsiamme esm talvilomilla ja kesälomilla pidemmäksikin aikaa luokseen.
Kaikki taas innolla kirjoittelemaan.
Leanna ja viisikko sekä rv 22+
Leannan gallupiin. Aihe on minua kovasti lähellä ja on ollut monen murheen aiheuttaja. Meillä nimittäin ei ole sukulaisten tukiverkkoa arjessa käytettävissä. Kaikki asuvat kaukana. Toiset isovanhemmat eivät osallistu lastenhoitoon ollenkaan, toisetkin matkasta johtuen melko vähän. Yökylässä mummilassa kaksi vanhinta ovat olleet joskus ennen kuopuksen syntymää pari kertaa. Mutta kuka jaksaa matkustaa ensin viemään lapset ja sitten taas heti hakemaan ne takaisin. Autossa istumiseksihan se menee. Tavatessa isovanhemmat kyllä puuhailevat lasten kanssa, mutta arjessa siitä ei ole juuri apua.
Olosuhteet ovat tietysti pakottaneet luomaan tukiverkkoja täällä nykyisessä asuinpaikassa. Käytännössä suurin osa on muita lapsiperheitä. Jos mulla on esimerkiksi lääkäri tai joku työmeno päivällä, ensisijainen hoitaja on mies, joka pitää pekkasta mahdollisuuksien mukaan. Useimmat tutut kun ovat töissä päivisin. Tarvitsemme töitten takia toisinaan lastenhoitoapua ja silloin se on aina aikamoista järjestelemistä. Kolmea lasta ei kovin moni huoli, joten usein lapsia joutuu jakelemaan sinne ja tänne. Käytännössä lapsemme eivät ole ikinä hoidossa " huvin vuoksi" eli niin, että pääsisimme jonnekin miehen kanssa kaksin. Olen asiaan niin tottunut, etten oikein osaa kuvitella millaista elämä voisi olla. Täällä maalla lastenhoitoapua ei saa helposti edes maksusta ja olen myös huono antamaan lapsia ihan vieraiden hoitoon. Välillä joku ulkopuolinen kauhistelee tätä tilannetta ja kieltämättä itsekin joskus mietin, miten selviäisimme poikkeustilanteessa, jos sellainen eteen tulisi. Mutta kyllähän sitä apua aina saa, kun jaksaa järjestellä. Synnyttämään lähteminenkin on aina ollut aikamoista organisointia, mutta onneksi vauvat ovat ymmärtäneet syntyä " sopivaan" aikaan. Saa nähdä miten käy, jos heinäkuussa pääsemme synnyttämään. Lomasesonki on parhaimmillaan, joten ehkä sukulaisistakin joku pääsee päivystämään. Ja tuttavaperheille täällä pitää suositella lomailua porrastetusti niin, että aina on joku paikalla. =)
Mutta ihanaa olisi, jos isovanhemmat voisivat olla enemmän apuna. Olkaa onnellisia te, joilla on se mahdollisuus! Toivottavasti meidänkin osallistuvat sitten enemmän, kun ovat eläkkeellä. Tosin siihen kestää vielä niin pitkään, ettei hoitoapu taida sitten enää olla niin välttämätöntä. Itse ajattelen tuota isovanhemmuutta ihan lastenkin kannalta, että se olisi niin suuri rikkaus, jos olisi lapsilla ja isovanhemmilla läheiset suhteet. Toki meilläkin toiset isovanhemmat pitävät yhteyttä puhelimitse ja ovat tietyllä tavalla osa elämäämme silloinkin, kun emme tapaa. Ei se silti tapaamista korvaa.
Mutta tulipa taas tekstiä. ;) On vaan niin paljon itseäni mietityttänyt aihe ja tätä nelosta kuumeillessani välillä mietin, miten selviämme kaksin tämän lauman kanssa. Onneksi lapsemme ovat olleet terveitä ja nukkuneet vähintään kohtuullisesti. Miehen kanssa meistä on hioutunut hyvä tiimi ja osaamme ottaa kahdenkeskeisiä tuokioita arjen keskellä. Sukulointi vähenee kyllä väistämättä perheen kasvaessa. Kuusihenkinen perhe ei kyllä kaikkien kotiin mahdu yökylään, mutta kaipa meille vielä jostain löytyy majapaikkoja. =)
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Meiramiina
Pitäisiköhän aloittaa tälle viikolle uutta pinoa?
Tuli torkuttua kuopuksen päiväunien aikaan, kun isommat pelasivat tietokoneella. Ihan mieletön väsymys. Nyt on pakko mennä, kun hommia on vaikka miten. Palailen illalla. Jos joku vaikka olisi ehtinyt aloittaa uuden pinon.
Meiramiina
Taidampa minäkin tänne ilmoittautua,jos meitä nyt voi suurperheeksi kutsua. (muiden mielestä ollaan hulluja kun vielä neljäskin saadaan)
Eli siis lyhykäisyydessään:
Nimimerkki:edram
Oma ja mehen ikä:ite oon 32v ja mies 35v.
Asuinpaikka:Oulu
Lapset:3 poikaa 10v,7v ja 3v
La:pääsiäisvauva tuloillaan 7.4
Vointi on kohtuullinen, liikkeitä en tunne juuri lainkaan,liekkö vauva jossain makkaran alla niin sopivasti piilossa etten tunne. Maha on noussut kummasti ylöspäin ja näyttääkin tällähetkellä tosi isolta. Rakenne ultra on joulukuun alussa ja sinne en malttaisi millään odottaa. Neuvola välitkin on täällä aika pitkiä ja piinaavia,neuvola normaalisti 5 viikon välein näin alussa.
Mutta jaksamisia kaikille!
edram ja himppu rv 19+4
Kiva, että suurperheisiä löytyy täältä odotus-puoleltakin :) Tähän asti olen viihtynyt lähinnä tuolla kuumeilu-puolen suurperheisissä. Leanna onneksi jaksaa olla aktiivinen täälläkin :)
Jos ensin sitä esittelyä...
Nimimerkki: Misti
Oma ja miehen ikä: 32v ja 35v
Asuinpaikka: Pirkanmaa
Lapset: 12v, 9v, 6v ja 2v5kk; kaksi tyttöä ja kaksi poikaa
La: 13.7.
Eli kovin on vielä alussa tämä raskaus. Toivon kovasti, että kaikki menisi hyvin, yksi km ennen nelosta kummittelee mielessä :/ Ja niin kuin tuossa toisessa pinossa jo mainitsin, niin kukaan ei tästä odotuksesta vielä tiedä. Tiedän kyllä, että esim. oma isäni joutuu uutista hetken aikaa sulattelemaan, mutta on sitten lopulta kuitenkin ihan onnellinen :) Siskoni taas on aina puhunut, että " sitten, kun te sen viidennen saatte..." Eli hänelle asia ei varmasti ole mikään yllätys.
Minä olen tällä hetkellä täyspäiväinen opiskelija ja opintovapaalla vakituisesta työstäni. Välillä tuntuu, että 4 lasta, opiskelu, talon remppa ja kotityöt+ läksyt on mission impossible. Mutta päivä kerrallaan sitä on eteenpäin menty. Ja tuolta toisesta suurperhe pinosta kopsattua, mutta niin totta:
" Joskus tuntuu että pää hajoaa lasten kanssa, mutta on tämä meidän oma katras ja heidän aikaansaama hulina kuitenkin sellainen ihme ja ilon aihe, että mihinkään en sitä vaihtaisi! Moni jolla on vähemmän lapsia on ihmetellyt jaksamistani ja sitä että kuinka pääsen lasten kanssa liikkeelle. Olen kuitenkin itse liikkuvaa tyyppiä ja kun on tottunut ja totuttanut lapset siihen että he kulkevat mukana, ei se ole yhtään hankalaa. Teimme esim. viime kesänä lasten kanssa kahden viikon matkan ulkomaille ja sitä jaksettiin kummastella ja kauhistella! Kaikki meni loistavasti ja lapset sekä vanhemmat nauttivat olostaan. Ehkä kyse on omasta asenteesta ja todellakin sitä mihin lapset on totutettu pienestä pitäen. "
Meillä myös lapset ovat aina mukana, mihin ikinä mennäänkään. Muutaman kerran on ajettu täydellä autolla läpi Suomen pohjoiseen lomalle ja pari kertaa myös oltu 2 viikon etelän lomilla. Minusta on jo ajatuksenakin sääli, jos lapset täytyisi jättää kotiin. Niin paljon he reissaamisesta nauttivat. Lokakuussa olimme 10v hääpäivämatkalla Tukholmassa ja sinnekin lähti lopulta kuopus mukaan, kun en pitkään sairastanutta, jo parantunutta neitiä, raaskinut kotiin jättää :)
Välillä siis rankkaa, mutta niin kuin sanotaan, päivääkään en vaihtaisi pois :)
M ja nelikko sekä rv 5+5
Nimimerkki:tityli
Oma&miehen ikä:28&30
Asuinpaikka:Etelä-Suomi
Lapset:3 tyttöä(4v. ja kaksoset 2v.)
La:17.3
Ilmottaudun nyt tänne suurperheodottajiin,ja yritän saada aikaiseksi tekstiäkin.Olen kovin huono kirjoittamaan,luen kyllä ahkerasti esim.maalismassujen pinoja.Odotamme siis perheeseemme neljättä lasta,ennestään on kolme tyttöä,joten olisi mukava saada joukkoon yksi poikakin...
Tityli
Eli vähän esittelyä.
Nimimerkki: Meiramiina
Oma ja miehen ikä: 31v molemmat
Auinpaikka:Keski-Suomi
Lapset: t00, p02 ja t05
La: 18.7.
Olikohan siinä kaikki oleellinen... Valitettavasti en minäkään saa kyllä mitään esittelypinoa aikaiseksi. Ensimmäistä kertaa kun mihinkään pinoon olen edes liittymässä.
(.) Ihan alkuvaihetta tässä elellään ja toistaiseksi ei ole oireitakaan pahemmin ollut. Pari päivää rinnat ovat olleet vähän arat. Kaikkiin alkuraskauksiin minulla on liittynyt alavatsakipuja, jotka ovat välillä todella koviakin. Esikoisen kohdalla olin varma, että jotain on pahasti pielessä, mutta mitään kummempaa vikaa ei löytynyt. Vasta jälkitarkastuksessa lääkäri totesi kohtuni olevan kovasti sekä taakse- että sivulle kallistunut ja epäili, että siksi kohdun kasvukivut olivat niin voimakkaita. Tiedä sitten oliko arvio oikea. Kerta kerralla kivut ovat mielestäni vähentyneet, vaikka tietysti iso vaikutus on sillä, että kun asia ei huolestuta, kivutkin sietää paremmin. Kolmosesta mulla oli kamala pahoinvointi, mutta muuten raskauteni ovat olleet superhelppoja. Nyt jännäilen alkaako pahoinvointi taas kiusata. Toivottavasti ei. Mulla on joulun alla kiireistä töissä ja kurjaa sitä joulunakin olisi olla kovin huonovointinen. Vaan aika näyttää...
Oletteko te muut työssä käyviä vai kotiäitejä vai jotain muuta? Joku oli ainakin opiskelija. Nikki jo unohtui. Itse olen päätoiminen kotiäiti ja töissä osa-aikaisena. On ollut hyvä ratkaisu, työ on melkein kuin harrastus ja saan tehdä päätyönäni sitä, mistä olen aina haaveillut eli olla äiti lapsilleni. Haaveena on aina ollut hoitaa lapsia kotona mahdollisismman kauan. Kokoaikaista työtä harkitsen varmaan aikaisintaan sitten kun kotihoidontuki loppuu. Eli jos raskaus sujuu hyvin niin edessä on vielä monta kotiäitivuotta. =) Eipä noista silti koskaan tiedä. Tämä osa-aikatyökin tuli eteen, vaikken moisesta osannut edes haaveilla.
Nyt täytyy ruveta nukkumaan, että jaksaa. Alkuraskauden väsymys ei vielä ole iskenyt, mutta oletettavasti sekin on edessä. Mielestäni mulla oireet ovat ennenkin alkaneet tuossa viikon 6 paikkeilla, joten eiköhön niitä ensi viikolla sitten ilmaannu.
Mukavaa odotusta ja pidetään pinoa pinnalla!
Meiramiina
Aamutuimaan heti kirjuuttelemaan=)
Esikko lähti jo koulutielle,pimeyteen!
Pienin istuu sohvalla ja katsoo juuri alkavaa puuha-peteä.Minulla hetki aikaa ennen kuin seuraavat koululaiset nousevat.
Itse todellakin olen kotiäiti,ollut kotona jo vuodesta 96.Vuosi vuodelta viihdyn paremmin kotona.Aluksi teinkin pätkiä välillä töissä,perhe yrityksessä mutta nyt en enää sitäkään useaan vuoteen.Ja varmasti pysyn vielä tulevaisuudessakin kotona,kun se mahdollisuus kuitenkin on.
Omanapa voi edelleen hyvin.Olen kovin onnellinen raskaudesta.Haaveilen jopa jo seuraavasta=)
Pahat olot ohitettu ajat sitten ja masu ei vielä ole turhan suuri.Vauva liikkuu aktiivisesti joten siten on turhat huolet poissa.
Muiden vuoro,reippaasti mukaan!!!!Kaikki!!
Leanna+5+sissi rv 21+
Morjens,
Avaanpa tännekin sanaisen arkkuni, kun kerran syke on nähty niin uskottavahan se on 2 vuoden yrityksen jälkeen, että pikkuviitonen on tulossa. Huh, nyt alkaa pelottaa, enimmäkseen ympäristön reaktiot!
Taustaa vähän, ikä 30 ja risat, tytöt 8/94 ja 2/96 ja pojat 7/99 ja 9/02 ja nyt olis la sitten ihan heinäkuun alkupäivinä, laskurin mukaan 2.7. ja ultran mukaan 1.7. Kuvotusta riittää vaikka muille jakaa ja saikkua olisin saanut jos olisin huolinut, mutta yritän vielä sinnitellä ja pitää asian hetken salassa.
Onnekasta odotusta kaikille
4xmother
Lapset nukkuu ja täällä on ihanan hiljasta. Mies on vielä poikkeuksellisesti töissä, mutta eiköhän pian kotiudu. Lasten serkku tuli yökylään ja melkoinen iltaralli oli jossain välissä, mutta onneksi sitten nukahtivat nopeasti ja helposti iltasadun jälkeen.
Leanna, kyllä melkosta möyrintää on masussa välillä. Pari viikkoa on liikkeitä tuntunu ja on kyllä ihana kun alkaa tuntua päivittäin ja voimaakkaampina. Masu on jo aika iso ja alkaa puolitututkin kiinnittää katseensa ensimmäisenä vatsaan, mutta kukaan ei ole vielä kehdannut kysyä. Oon kyllä kertonu aika paljon kaikille tutuille vauvoista, mutta aika paljon kuulee kyllä ikäviäkin kommentteja. Monet kyllä onnittelevat, mutta monet on ihan hiljaa vaan ja monet kauhistelevat ja kyselevät, että eikö oo kamalaa kun tulee kaks vauvaa yhtä aikaa tai muuta yhtä järkevää. Joku kysyi jopa, että miten aion jaksaa kantaa sen mahan loppuun asti. Oikeesti ihmisten kommenteista sais välillä semmosen käsityksen, että ois joku onnettomuus sattunu. Mutta ei niistä kannata tietenkään liikaa välittää ja yritän kyllä suhtautua huumorilla. Itsestä tuntuu nyt, että on kiva kun tulee kaksoset, ihania vauvojahan ne molemmat on, ei mitään hirviöitä. Tietenkin työtä on enemmän, mutta eiköhän siitä selviä.
Asumisesta ja autoista oli puhetta. Me asutaan vanhassa omakotitalossa, joka ollaan itse peruskorjattu ja laajennettu. Nyt neliöitä on reilu 200. Huoneita on 8-9, mutta makuuhuoneina on nyt 6 huonetta, eli kaikille lapsille ei tule jatkossa olemaan omia huoneita, eikä mun mielestä kyllä edes tarvi. Nytkin kaks lasta on samassa huoneessa, eikä ongelmia ole ollu.
Autona meillä on farmari auto, jossa on lisäpenkki, eli rekisteröity seitsemälle. Isompi auto täytyy siis hankkia, mutta sitä ei olla vielä edes suunniteltu sen enempää. Toisena autona mulla on viiden hengen auto, ja hyvin on riittäny kerho ja eskari kuljetuksiin sekä kauppa reissuihin. Yleensä siis käyn kaupassa aamupäivällä, kun osa on koulussa.
Meillä on koiruudella ekat kuukautiset. On kyllä ollu hiukka apea tuo koira koko viikon, liekö osuutta asiaan kun kuukautiset sitten alkoivat. Onneksi on pieni koira niin vuotaakin tosi vähän.
Nyt tuolla odottais vielä pyykit kuivumaan laittajaa ja uudet pesua. Eli taidan lähteä vielä niitä laittelemaan, jospa se mieskin kotiutuis ennen ku nukahdan...
Pipsa+5+kaksoset rv16