Nainen, joka et halua lasta: Haluaisitko lapsen, jos olisit mies?

Hyvin mahdollisesti. Naiselle kuitenkin jää väistämättä enemmän ne ikävät jutut ja vaikka minkälaiseen tasa-arvoon pyrittäisiin, on äidin osuus suurempi.

En usko. Suurin syy on introverttiuteni ja se miten rajusti minuun vaikuttaa esimerkiksi huono nukkuminen. En usko että kestäisin vauva- ja lapsiperhearkea edes ns. miehen roolissa. Mutta myönnän, että ehkä puolet haluttomuudestani hankkia lapsia liittyy vastenmielisyyteen raskausajasta, synnyttämisestä ja imetyksestä. Eli valehtelisin, jos väittäisin etteikö lapsen saamisen fyysiset aspektit olisi suuri osa. Jo pelkästään se, jos minulle taattaisiin suunniteltu sektio ilman taistelua tai vastaan vänkäämistä, laittaisi ajatukseni lapsen hankkimisesta hieman myönteisimmiksi. Mutta tuskin sekään kuitenkaan vaakakuppia kallistaisi tarpeeksi. 

En inhoa lapsia, mutta lapsiperhe-elämä ei tunnu omalta. Jos nykyisestä (myöskin lapsettomasta) puolisosta tulisi ero, niin minulle mahdollisen uuden kumppanin lapsi ei olisi mikään deal breaker vaan voisin kuvitella olevani yksi turvallinen aikuinen lisää ja ottaisin lapset kyllä pakettiin kuuluvina. En kuitenkaan haluaisi välttämättä jakaa jokapäiväistä arkea (ts. muuttaa yhteen) tai olla viimesijaisessa vastuussa. Aikaa kyllä lastenkin kanssa voisin viettää ja luoda heihinkin yhteyden. Kyllä minulle kuvitteellisen puolison kuvitteellisten lasten hyvinvointi kuitenkin olisi myös tärkeää ja jos isämiehen ottaisin puolisoksi, niin silloin kokisin velvollisuudekseni myös tukea lasten oikeutta tasapainoiseen ja turvalliseen elämään.