Lue keskustelun säännöt.
Opet hoi! Enhän tehnyt virkavirhettä?
14.11.2006 |
Olen vasta valmistumassa opettajaksi ja työskentelen ala-asteella. Hetki sitten soi puhelin ja eräs oppilaani äiti soitti kysyäkseen, mitä tarkoittaa, kun poika väittää, että joutuu jäämään huomenna koulun jälkeen tekemään läksyjä. Selitin, että pojalta oli läksyt tekemättä ja että hän livisti koulun jälkeen, vaikka piti jäädä näitä tehtäviä tekemään. Poika huutaa taustalla, ettei aio jäädä ja äiti huutaa pojalle, että miksei kertonut läksyjen tekemättömyydestä.
Minulla kilahti ja sanoin suoraan tiukasti ja rauhallisesti, että tällaiset asiat hoidetaan päiväsaikaan ja toivon, että jatkossa eivät häiritse minua iltaisin tällaisilla asioilla. Äidin oli pöyristynyt, kun kehtasin häntä näin ojentaa. Ottaa kuulemma rehtoriin huomenna yhteyttä. Sanoin, että näin minäkin toivon.
Meninkö liian pitkälle?
Kommentit (27)
Käyttäydyit mielestäni asiallisesti ja ehkä liiankin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan tuon olisi voinut hoitaa päiväsaikaankin. Jos rehtori tähän sotketaan, hän varmasti tukee sinua.
Mutta ei tuossa kyllä mistään virkavirheestä kyse ole, mun ymmärtääkseni. Vanhemmat saattavat nykyisin olla melkoisen vaativia ja hyökkööviä. Toivottavasti sellaisesta äidistä ei nyt ole kyse.
Yritä olla murehtimatta, kyllä se siitä sutttaantuu.
Ei opelle soitella iltaisin tollasesta asiasta. EIkä varsinkaan iltaysin jälkeen. Just ton takia en anna numeroani vanhemmille.
t. ope
on totta, että ihmisille ei voi soitella mihin aikaan tahansa. opettajillakin täytyy olla oikeus vapaa-aikaan.
toki olisit voinut olla hieman ystävällisempi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti soittanut sinulle melkein kymmeneltä illalla tällaisen asian takia, niin mielestäni olet toiminut ihan oikein. Asiallisesti mutta tiukasti vastasit hänelle. Kannattaa varmaan heti aamulla kertoa reksille, mitä illalla tapahtui, niin osaa rehtorikin varautua äidin soittoon. Jos on järkevä rehtori, ymmärtää sinua ja pitää puoliasi.
Ei kannata kuitenkaan jäädä kaunaa kantamaan tätä äitiä, saati poikaa kohtaan. Sovitte asian ja sillä siisti. Näitä sattuu opettajille, älä huoli.
Mistä kohtaa ap ei ollut ystävällinen? Eikö hän selvittänyt tilanteen hienosti ja nimenomaan ystävällisesti. Hymyilläkö olisi pitänyt ja lässyttää jotain ääliömäistä, kun toisilla ei ole mitään käytöstapoja. Voi Jeesus, mitä te opettajat suostutte kestämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajunnut, että kello on näin paljon. Lopetin tässä juuri töiden tekemisen. Toimit asiallisesti.
vanhempainillassa, ENNEN kuin kukaan oli soittanut. Koska vanhempien näyttää olevan todella vaikea ymmärtää, että opelle ei tarvitse soittaa esim puoli kymmeneltä illalla " Meidän Miuku sanoi, että oli unohtanut matikan kirjan kotiin ja olit kyllä sanonut sen läksyn niin epäselvästi, että mitäs nyt tehdään!!!!?????" (NYT, ei tehdä muuta, kuin lasketaan luuri alas ja toivotetaan hyvää yötä - asian ehtii jutella huomennakin, jos vielä silloinkin on juteltavaa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä äiti harrastaa näitä iltasoitteluita muutenkin ja on aika epätasapainoinen, eikä selvästikään osaa olla aikuinen ja vanhempi. Hän mm. viime viikolla soitti näin iltasella ja kyseli, mitä hän tekee sairaan lapsensa kanssa, kun ei itse pääse viemään lääkäriin.
Rehtori on onneksi järkevä ja tuntee kyllä tapauksen, mutta varoitan häntä heti aamulla.
ap
Minä laitoin syksyllä kotiin menevään viestiin, että puheluja henkilökohtaiseen matkapuhelimeeni otan vastaan klo 18.00 asti.
Jotenkin ei vaan osaa olla vastaamatta, vaikka kello olisikin paljon ja näkee, kuka soittaa. Mä aina ajattelen, että jos onkin jotain tosi tärkeää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottakai opettajalla on oikeus vapaa-aikaan. Ja jos hänellä on jotain rauhaa vaativaa menossa, hän varmaan osaa panna puhelimensa kiinnikin.
MUTTA, minulla esim on erityislapsi, jonka asiat pitää hoitaa HETI, tai muuten lapsi on koko seuraavan päivän sekaisin ja kaikki menee pieleen, koko seuraavan päivän. Esimerkiksi jos opettaja on " suuttunut" määrännyt jälki-istuntoa tms, lapsi ei tahdo uskaltaa mennä kouluun. Aika usein on kyse myös siitä, että luokkakaverit panevat meidän lapsen syyksi asioita joita ovat itse tehneet, ihan vain siksi että tietävät ettei tämä osaa puolustautua. Niin että jos lapsi kertoo iltapäivällä että opettaja suuttui kun sitä ja tätä vaikka hän ei ollenkaan tehnyt sellaista, on ehdottomasti parempi että minä soitan opettajalle illalla, kuin että seuraavana piävänä lapsi karkaa koulumatkalla ja häntä etsitään koko aamu, tai että koulutyö häiriintyy koko luokalta. Sitä paitsi olisihan se väärin, että tämä yksi poika istuisi jälki-istunnossa jostain, minkä joku toinen on tehnyt.
On se vähän niinkin, että jos opettaja ei a) selvitä asioitakunnolla koulussa ennen kuin jakelee jälki-istuntoja ja b) lähetä kotiin jotain kunno ntiedotetta niistä, saa hän myös syyttää itseään jos kotoa soitellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä varata muutama tunti iltaisin, jolloin voi vastata myös vanhempien puheluihin tarvittaessa, koska yleensähän asia on niin, että vanhemmat kotiutuvat 5 aikaan ja vasta silloin lapsi saattaa kertoa ongelmista. Toki vanhemmat voisivat myös odottaa seuraavaan päivään ja soittaa virka-aikana, mutta se voi olla hankalaa heille töiden puolesta ja varmasti myös sinullekin, jos olet tuntia pitämässä luokassa. :o/ Minusta joku klo 18 saakka soittaminen olisi ihan ok, mutta ei sen myöhempään.
ai te joudutte vastailemaan vapaa ajallakin vanhempien puheluihin. Miksei ne vanhemmat voisi soittaa vaikka aamulla ennen tunnin alkua? tuntuu että tälläkin palstalla on monta äitiä jotka ovat kärttyisiä kun opettaja ei vastaa illalla puheluihin.
että erityislapsen vanhemmilla on soiteltavaa, mutta mitä hittoa soittelevat ns. tavallisten lasten vanhemmat opettajille kotiin? Mulla on kolme kouluikästä lasta, joista vanhin jo yläasteella eikä ikinä ole vielä ollut tarvetta häiritä opettajaa hänen vapaa-aikanaan.
Jos on joku " akuutti" epäselvyys ollut, ollaan laitettu opettajalle lappu. Tommoset " matikankirja unohtu" asiat lapset on saaneet selvittää open kanssa ihan eskarista alkaen. Asiasta on kotona tietty illalla juteltu, sanottu " että pitää yrittää olla huolellisempi, mutta kyllä ope varmasti ymmärtää, jos ei tavaksi tule. Sanot opelle, että teet tämän päivän läksyt huomenna" . Ei oo ollu ongelmia.
Jos on jotain pitempikestoista tai monimutkaisempaa ollut, niin ollaan laitettu taas lappu, jossa on pyydetty tapaamisaikaa. Aina on saatu ja aina on asiat selvinneet. Varmasti on huonoja ja hullujakin opettajia seassa, mutta useimmat ovat tosi tolkkuihmisiä ja hoitavat hommansa asiallisesti. Vanhemmilta tainnu nykyään mennä pahasti sekasin se, että mikä on heidän roolinsa vanhempana ja mikä taas opettajan rooli.
Kyllä minä katson, että minun pitää 7- vuotiaani sen verran tuntea, että osaan arvioida esim. milloin hän on ymmärtänyt opettajan sanomiset väärin tai haluaa tahallaan vähän tarinaa värittää. Ja minun asiani on häntä auttaa selviämään siitä, että jännittää mennä kouluun, kun onkin unohtanut läksyt. Sillainhan sitä oppii ottamaan itsestään ja tekemisistään turvallisessa ymnpäristössä vastuuta eikä niin, että äityli soitaa opella ja selostaa asian.
Tsemppiä opet!
En ymmärrä alkuunkaan tätä opettajille kotiin soittamista, mikä nykyään näyttää olevan enemmän kuin yleistä. Tuskin opettajilla mitään päivystysvelvollisuutta on, eikä siitä ainakaan makseta. Tiedän kyllä, että kotonakin joutuvat töitä tekemään, mutta että päivystämään, jos jollakulla kullanmurulla tai tämän äidillä sattuu olemaan asiaa. Huh-huh! Eipä olisi minusta opettajaksi...
Jos sinulla on erityislapsi, niin erityislasten opettajalla on varmasti myös erityinen ote asioiden hoitoon. Jos lapsellasi on kuvaamasi kaltaisia vaikeuksia, niin onhan se ymmärrettävää, että niistä joutuukin keskustelemaan myös iltaisin.
Olisi kuitenkin huomaavaista opettajaa kohtaan kysyä lapselta heti kun tulet työstä, että mitenkä on koulussa mennyt. Sen ehtii varmasti saamaan selville klo 18 mennessä, jolloin voinee vielä soittaa erityisopettajalle.
Muiden, kuin erityisopettajien kohdalla olen sitä mieltä, että työajan ulkopuolella voisi pitää enintään tunnin puhelintaan auki. Vapaa-aika on omille lapsille ja perheelle, tai sitten vain omaan virkistäytymiseen ja työaika on työasioiden hoitoa varten. Oma, sukulaisille ja tuttaville tarkoitettu, puhelinnumero kannattaa pitää tai vaihtaa salaiseksi.
On tietysti vanhempia, jotka eivät ymmärrä, että opettajakin on vain ihminen. Heiltä voisi kuitenkin kysyä ystävällisesti, mutta suoraan, että montako tuntia he tekevät ilmaista työtä vapaa-ajalla työnantajalleen.
Olen itse erittäin vakavasti (sairaus on yleensä kuolemaksi) sairaan koululaisen isä ja soitin lapseni entiselle englannin opettajalle kesällä, mutta päiväaikaan. Kyse oli siitä, että lapseni englannin opettaja oli pitänyt sanakokeet joka tunnin aluksi. Hän ei lopettanut niitä, ennen kuin tietty, melko kova taso oli saavutettu. Lapseni ei kuitenkaan sairaudestaan johtuen kyennyt (käsissä koko ajan pieni vapina) kirjoittamaan riittävän nopeasti sanoja, vaikka tiesikin ne.
Asiahan meni tietysti siihen, kuin simputuskin armeijassa. Joukon muut jäsenet kääntyvät sitä vastaan, joka aiheuttaa simputuksen. Se oli ilmeisesti tarkoituskin, että joukko pistää huonommat lukijat ojennukseen.
No eihän siinä muuten mitään, mutta opettajille oli tiedotettu (diagnoosi rappeuttavasta sairaudesta) lapseni sairaudesta, ja lapseni kertoi sairaudestaan myös ¿simputtaneelle¿ opettajalle, joka ei ilmeisesti uskonut lastani. Opettaja ei antanut lapselleni ylimääräistä aikaa lapseni aneluista huolimatta, vaan yhä vain jatkoi lapseni piinaa.
Opettaja käyttäytyi siinä erittäin huolimattomasti, ettei ottanut lapseni sairaudesta tarkempaa selkoa.
Minä sain itse tietää asian vasta mutkan kautta kesällä, koska lapseni ei ollut uskaltanut kertoa asiasta minulle suoraan: Hän arveli minun puuttumiseni asiaan vain pahentavan tilannetta. Lapseni ei myöskään tahdo erottautua miksikään kummajaiseksi, ¿käveleväksi ruumiiksi¿.
Asia oli jo ohi kun soitin opettajalle. Lapseni oli joutunut vaihtamaan toiseen englannin ryhmään ja toisen opettajan opetettavaksi. Tahdoin entisen opettajan kuitenkin tietävän, ettei lapseni ollut valehdellut, ja että lapseni yksi lempiaineista oli juuri englanti. Toivottavasti se vieläkin on sitä. Samalla innolla kuin aiemmin, hän ei kuitenkaan enää englannin kielestä ja sen oppimisesta puhu.
Kun aikoinaan sain tietää lapseni sairaudesta, niin ruoka ei maistunut meille vanhemmille. Muisti mukaan, olin lähes viikon melkein syömättä. En jaksanut ajaa myöskään partaani. Siitä lähtien olenkin pitänyt kokopartaa.
Opettajan tulee puhua ja hänen tulee pitääkin siitä. Oman äänen kuuleminen ja esiintyminen eivät saisi kuitenkaan olla niin suuri nautinto, ettei enää jaksa, tai viitsi kuunnella oppilasta ¿ sitä huonointakin.
ja kuten 26-varmasti on huomannut- päätellen tuosta englannin opiskelun tarinasta, lapsista ei aina saa irti ihan kaikkea kerralla, vaikka kuinka kysyisi heti kotiin tultua että miten koulussa meni. Usein se vyyhti alkaa kiertyä auki vasta vähitellen.
20 on myös itse muuten opettaja. Tosin yliopistossa. Minulle eivät enää (juurikaan) soittele vanhemmat vaan ne opiskelijat itse. Joskus ne ovat soittaneet jopa puolisolle kun eivät ole saaneet minua kiinni. Oikeastaan se on ihan ymmärrettävää: asiat ovat heille tärkeitä, vaikkeivät minulle olekaan.
Hän kuitentenkin soitti melko hyvästä syystä.
t. ope, jolle ei soitella iltaisin