Lue keskustelun säännöt.
Täytyy kyllä sanoa että olen kasvattanut hienon tytön!
14.11.2006 |
Osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä ole ikinä tarvinnut tapella hänen kanssaan esim. kaupan karkkihyllyllä.
Kaikki aina kehuu miten on hyväkäytöksinen tyttö =)
Kommentit (27)
Tyttö on erittäin vilkas, puhelias, ei todellakaan ujo tapaus. Uhmaikä on päällä, kotona kiukutellaan äidille ja isälle, ja kiusataan välillä pikkuveljeä. Päiväkodissa ei ihan aina jakseta totella tätejä ensimmäisellä pyytämisellä.
Mutta kun olemme esim. kaupassa, konsertissa, neuvolassa tms, niin tyttö osaa olla todella kauniisti. Koskaan en ole joutunut häpeämään häntä julkisissa tilanteissa.
Kotonakin meillä on käytöstavat kunniassa. Kiitos, ole hyvä ja anteeksi ovat jatkuvasti käytössä. Jos tyttö haluaa mehua, hän kysyy nätisti " saisinko mehua?" . Hän ei huuda " mä haluun mehuu!" tai " anna mehuu!" , kuten monet ikäisensä lapset lähipiirissämme. Hänet on siihen opetettu.
Hän osaa myös odottaa omaa vuoroaan esim. liukumäkeen jonotettaessa, antaa vuoron toiselle lapselle esim. keinussa, ei ota leluja toisten kädestä, eikä lainaa toisten leluja pihalla ellei ole kysynyt siihen ensin lelun omistajalta (tai jos on pikkuinen lapsi, niin tämän vanhemmalta) lupaa. Kyllä hän reuhoo ja heittelee joskus hiekkaa tms, mutta pyytää aina anteeksi jos sattuu vahingossa satuttamaan jotakuta, ja uskoo yleensä ekalla tai tokalla kerralla kun äiti käskee lopettamaan.
Tyttö tietää sen, että jos äiti ja isä sanovat ei, se myös tarkoittaa sitä. Hän on oppinut sen, että kiellämme niin kauan kunnes hän uskoo, emmekä anna (eräiden toisten vanhempien tavoin) periksi hänelle jos hän tarpeeksi kauan inttää. Ennen kauppaan menoa sovimme ostetaanko hänelle tällä kertaa jotain vai ei. Sopimuksista olemme aina pitäneet kiinni, niin kauppa- kuin muissakin asioissa, joten lapsemme tietää että ei kannata alkaa kinuamaan karkkia kun ei sitä saa, jos niin on sovittu.
Meillä ei ole armeijakuri, mutta tietyistä säännöistä pidetään kiinni. Ne säännöt ovat aina samat, kaikkialla, emmekä tingi niistä. Lapset tarvitsevat johdonmukaisuutta, jos sääntäjä sovelletaan milloin mitenkin he oppivat hyvinkin pian saamaan oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla.
Päiväkodin kehityskeskustelussa sanottiin, että tyttäremme on erittän sosiaalinen, avoin, tunteensa näyttävä, vilkaskin lapsi, mutta hänelle on selvästikin kotona opetettu mitä saa tehdä ja mitä ei, ja hän kunnioittaa aikuisten ihmisten määräysvaltaa.
Kielteisiä tunteita meillä ei tukahduteta, mutta niistä keskustellaan. Emme anna tytön vain raivota rauhassa, vaan juttelemme hänen kanssaan, kysymme miksi hänellä on paha mieli.
En kuvittele olevani täydellinen kasvattaja, mutta olen onnistunut paljon paremmin kasvatustehtävässäni kuin moni muu tuntemani äiti. Ei se ole ollut helppoa, mutta eihän lapsen kasvattaminen olekaan helppoa. Lapsen hoitaminen on helppoa, kasvatus ei ole. Ja nyt se kasvattaminen, samojen asioiden sataan kertaan toistaminen, kantaa hedelmää.
Suosittelen muillekin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä tällä hetkellä epävarmuus omasta käytöksestä uhmiksen kanssa, vaikka kuinka toimin johdonmukaisesti. Mielestäni on tosi tylsää ja kertoo vain ihmisten omista epäonnistumisista ja epävarmuudesta, jos jonkun toisen onnistuminen pitää tulla tänne heti lyttäämään
Vierailija:
palstan jakoa peliin, kiitos!
Tyttö on erittäin vilkas, puhelias, ei todellakaan ujo tapaus. Uhmaikä on päällä, kotona kiukutellaan äidille ja isälle, ja kiusataan välillä pikkuveljeä. Päiväkodissa ei ihan aina jakseta totella tätejä ensimmäisellä pyytämisellä.
Mutta kun olemme esim. kaupassa, konsertissa, neuvolassa tms, niin tyttö osaa olla todella kauniisti. Koskaan en ole joutunut häpeämään häntä julkisissa tilanteissa.
Kotonakin meillä on käytöstavat kunniassa. Kiitos, ole hyvä ja anteeksi ovat jatkuvasti käytössä. Jos tyttö haluaa mehua, hän kysyy nätisti " saisinko mehua?" . Hän ei huuda " mä haluun mehuu!" tai " anna mehuu!" , kuten monet ikäisensä lapset lähipiirissämme. Hänet on siihen opetettu.
Hän osaa myös odottaa omaa vuoroaan esim. liukumäkeen jonotettaessa, antaa vuoron toiselle lapselle esim. keinussa, ei ota leluja toisten kädestä, eikä lainaa toisten leluja pihalla ellei ole kysynyt siihen ensin lelun omistajalta (tai jos on pikkuinen lapsi, niin tämän vanhemmalta) lupaa.
Kyllä hän reuhoo ja heittelee joskus hiekkaa tms, mutta pyytää aina anteeksi jos sattuu vahingossa satuttamaan jotakuta, ja uskoo yleensä ekalla tai tokalla kerralla kun äiti käskee lopettamaan.
Tyttö tietää sen, että jos äiti ja isä sanovat ei, se myös tarkoittaa sitä. Hän on oppinut sen, että kiellämme niin kauan kunnes hän uskoo, emmekä anna (eräiden toisten vanhempien tavoin) periksi hänelle jos hän tarpeeksi kauan inttää.
Ennen kauppaan menoa sovimme ostetaanko hänelle tällä kertaa jotain vai ei. Sopimuksista olemme aina pitäneet kiinni, niin kauppa- kuin muissakin asioissa, joten lapsemme tietää että ei kannata alkaa kinuamaan karkkia kun ei sitä saa, jos niin on sovittu.
Meillä ei ole armeijakuri, mutta tietyistä säännöistä pidetään kiinni. Ne säännöt ovat aina samat, kaikkialla, emmekä tingi niistä. Lapset tarvitsevat johdonmukaisuutta, jos sääntäjä sovelletaan milloin mitenkin he oppivat hyvinkin pian saamaan oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla.
Päiväkodin kehityskeskustelussa sanottiin, että tyttäremme on erittän sosiaalinen, avoin, tunteensa näyttävä, vilkaskin lapsi, mutta hänelle on selvästikin kotona opetettu mitä saa tehdä ja mitä ei, ja hän kunnioittaa aikuisten ihmisten määräysvaltaa.
Kielteisiä tunteita meillä ei tukahduteta, mutta niistä keskustellaan. Emme anna tytön vain raivota rauhassa, vaan juttelemme hänen kanssaan, kysymme miksi hänellä on paha mieli.
En kuvittele olevani täydellinen kasvattaja, mutta olen onnistunut paljon paremmin kasvatustehtävässäni kuin moni muu tuntemani äiti. Ei se ole ollut helppoa, mutta eihän lapsen kasvattaminen olekaan helppoa. Lapsen hoitaminen on helppoa, kasvatus ei ole. Ja nyt se kasvattaminen, samojen asioiden sataan kertaan toistaminen, kantaa hedelmää.
Suosittelen muillekin ;)
Kiitokset teille jotka ymmärsitte asiani! En ole kovin hyvä tuomaan asioita esille, mutta kiva että joku tajusi mitä tarkoitin :)
Tytöstäni olen ylpeä, hänhän se hyvin käyttäytyy :) Mutta tiedän että ainakin osa siitä on myös minun ansiotani! Enkä häpeä sitä " kehua" .
Tylsää että niin monet ajattelee että vain armeijameiningillä saadaan lapset käyttäytymään :( Se että lapsi osaa käyttäytyä, ei tarkoita ettei hän olisi koskaan vihainen tai suuttunut, totta kai on! Kaikenlaiset tunteet tuodaan esille ja niistä sitten keskustellaan.
Mukavaa päivän jatkoa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on hyväkäytöksinen miksi ihmeessä siitä ei saisi antaa itselleenkin vanhempana yhtään kiitosta? Jos tuntee tehneensä parhaansa ja on ylpeä lapsestaan, miksei sitä saisi sanoa?
Ja onnittelut sinulle ap, onneksi sinulla on kyky nähdä asioita positiivisesti, itsekin pyrin siihen mutta taitaa olla tämä suomalainen melankolia joka iskee useimmiten.
Se, että joku tuntee olevansa hyvä jossain, ei ole toisilta pois. Miksette hyvät ihmiset anna toisen iloita ja olla ylpeä saavutuksistaan?
Hän tietää, että niin ei saa käyttäytyä, mutta tekee kuitenkin. Osaa kyllä pyytää anteeksi jälkikäteen. Ja tempperamenttia löytyy tästä lapsesta, ei kyllä kiusaa muita ja hoidossa käyttäytyy esimerkillisesti. Olen silti hänestä ylpeä, mutta en itsestäni.