Mitä sanoa yksinäiselle kaverille, jos en viitsi tuhlata ainoaa vapaata hänen kanssa olemiseen?

Kyseessä on siis työkaverini, jonka kanssa olen ihan ok pataa, en mikään sydänystävä tai ystäväkään. On saanut lapsen ja on vähän yksinäinen ja kaipaisi kavereita.

Olen itse yksinäinen susi luonteeltani ja yritän jotenkin saada mahdutettua kaikki vähäiset ystäväni, sukulaiset ja kummilapset ja sisarusten lapset arkeeni. Käyn vuorotöissä. Harvoin on aamuvuoroa, iltaan painottuu. Tykkään harrastaa ja elää yksin aina kun mahdollista ja tarkoituksella haluan pitää vapaapäivät aina kun mahdollista, ettei ole mitään suunniteltua kenenkään kanssa. Suunnitella voin, mutta teen suunnitelmat itseni kanssa, että mihin menen esim retkelle/hiihtämään/uimaan/shoppailemaan yksin.

En haluaisi mennä pelkästä velvollisuuden tunteesta kaverille, mutten oikein koe aitoakaan halua. Tuntuu, että on jo liikaa sosiaalista elämää ja ärsyttää jos on liikaa menoa ja sitä tuntuu olevan aina.

Kuitenkin työkaverini kysyy melkei harvase päivä, milloin ehdittäisi kahvitella ja se tuntuu jo taakalta.

Mitä vastata? Mitä itse vastaisit? Hienotunteisesti kuitenkin.