Toyota Aygo, kauko-ohjattavan avaimen pariston malli?

Kiitos ohjeista.

Se on tosiaan CR2016 tms.

(Ohjekirja: "Vaihtamiseen tarvitset uuden litiumpariston mallia CR2016 tai vastaavan.")

Luulin kiinteäksi, koska paristo on "sulanut" kiinni piirilevyyn...

Ohjekirja ei ollut eilen tuosta vain saatavilla; en tule aina edes ajattelleeksi, että ohjekirjasta löytyisi kaikki tarvittava, niin käsittämättömältä kuin se ehkä kuulostaakin. Ja kuinka paljon kaltaisiani onkaan, kun on olemassa palveluja asioihin, jotka voisi pienellä vaivalla itsekin hoitaa.

Ihmettelijöille tiedoksi, että avuttomuus "luodaan." En valita, mutta tiedoksi niitä ajatellen, jotka tälläkin hetkellä luovat kaltaisiani: minä en ole saanut kotona, enkä koulussa, kasvatusta asenteeseen, jonka mukaan asioita voisi itse hoitaa. Sellaiseen tarvitaan luottamusta ja rakastavaa ohjausta... ei tottelemisen vaatimista ("noudata käskyä, suorita tehtävä!") ja hylkäämistä.

Ehkä kulttuurimme suosii jälkimmäistä. Ja ehkä edelleen elää asenne, kuin salaa, ettei tyttöjen edes tarvitse osata tietynlaisia asioita, vaikka ne olisivat ihan arkitaitoja. Tai, että jos yksi sisar osaa jotain teknistä neuvomattakin, niin toiselle ei kannata edes puhua mistään teknisestä, ollenkaan (perheen musta-valkoinen mentaliteetti).

Kun arkiosaamista sitten aikuisena tarvitsee, sen hoitaa joku palkkiota vastaan, tai kumppani, niin että oma asenne ei aikuisenakaan kehity. Esim. kuinka monta vanhusta tiedät, jotka eivät periaatesyistä halua tutustua digiajan mahdollisuuksiin?

Asenteet muodostuvat tosiaan varhain ja ne vaikuttavat usein ilman, että niitä edes tajuaa kyseenalaistaa. Monessakin suhteessa elämässä. Jälkeenpäin ajateltuna ne tuntuu tyhmyydeltä, mutta kappas, kun ne ilmenee yhä uudelleen. Ts. opittu tieto ei sovellu yhtö helposti, kuin piintynyt asenne.

Lapsena kun kysyy neuvoa teknisessä asiassa, eikä ketään kiinnosta puhua sinulle tai saat jopa turhautumista/ivaa, niin alat uskoa, ettei sinun kuulu edes yrittää. Se juttu jota et osaa, on jotenkin suurempi ja tärkeämpi, kuin sinun mahdollisuutesi saada asia toimimaan ja samalla kehittyä ihmisenä.

(Vähän sama kuin se vitsi, jossa naapuri katselee aidan takaa kuinka lasten kanssa viljellään jotain, ja epäilee tuleeko hommasta mitään. Hän saa vastauksen: "kasvatan lapsia, en juureksia.")

Jos itsetuntosi on lapsena hyvä, ja olet vieläpä älykäs, kehität ehkä itse itseäsi lisää. Hienoa sinulle. Olet se henkilö, jonka puoleen vähemmän onnekkaat aikanaan kääntyvät.