Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikäinen punkkari
04.01.2023 |
90-luvulla yläasteellani oli poika joka oli punkkari. Hän oli ns. hankala tyyppi, aina poikkiteloin, epäilemässä muiden motiiveja ja selittämällä kaiken maailman epäoikeudenmukaisuudella. Ollaan nyt 45+ ja vieläkin hän on punkkari kun pitkästä aikaa törmättiin. Someprofiilissaankin jotain punkkari juttua. Miten joku jää punkkariksi? Mikä siinä niin viehättää? Kertokaa vanhat punkkarit.
Kommentit (21)
Nuorihan tuo on punkkariksi. Useimmat punkkarit ovat joko lähes tai yli kuusikymppisiä. Joillekin aate kantaa loppuun asti. Ei siinä sen ihmeempää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aatteellista se on. Ja elämäntapa.
Joistakin kuoriutuu teininä vannoutuneita sporttiperttejä, jotkut on marttoja jo syntyessään.
Vierailija kirjoitti:
Nuorihan tuo on punkkariksi. Useimmat punkkarit ovat joko lähes tai yli kuusikymppisiä. Joillekin aate kantaa loppuun asti. Ei siinä sen ihmeempää ole.
Onko punkkariuskin aate? Minulle se on näyttäytynyt vain asenteena. Mikä on punkkariaate pähkinänkuoressa? Uskon että monia kiinnostaa tämä joten kertokaa te jotka osaatte. Onko se sama kuin anarkismi tms?
Minut käännytti punkkariksi känninen kummitäti, joka talloi pikkuautoni paskhaksi, ja vannotti etten koskaan alakisi punkkariksi. Arvatkaa vaan miten kuusivuotias mieltää punkin tuollaisen kummitädin?
Metallidiggari minusta tuli. Punkkikin toimii.
En ole punkkari, kommentoin sivusta. Maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta. Etsitään inhimillisyyttä. Joillakin on sitten erikseen eri näkökulmia. Sitä en tiedä miksi joku on punkkari 50+, sopiiko se tyyli hyvin vai valahtaako harjas. Hiusvaha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne yhden tosi punkkarin, täytti just 60 v ja kulkee edelleen niittitakissa ja keesi pystyssä.
Täytyy myöntää että pikkasen kadehdin kaveria joka uskaltaa olla oma itsensä vielä tuon ikäisenä.
Kyllä mulla on samat arvot ja musiikkimakukin kuin ennen, mutta en kyllä ennenkään pukeutunut kuin punkkityttö. Mutta aina kun näen keesin, niin sydän läikähtää ja kaikki kaveritkin on entisiä punkkeja. Nykyisin pukumiehiä.... Mutta miehellä on hyvin lyhyt keesi ja nahkarotsi vapaa-ajalla.
Kyllä se aate näkyy silti, vaikka ollaankin aika porhoja (kuulutaan suurituloisiin). Bisnes liittyy ympäristöasioihin, myös niillä kavereilla, jotka ovat töissä muualla kuin omassa yrityksessä.
Eli jos näen sun luokkakaverin, näytän peukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin saada punkkarilaumalta turpaan penskana, kun mun farkkutakissa oli iron Maidenin kangasmerkkejä. Onneksi paikalle sattui pari aikuista, niin pääsin livahtamaan tilanteesta pakoon. Että sellainen aate näillä ikuisilla sossun eläteillä.
Koomisempi tapaus on vielä palapeli räppäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi itse olet tavan tallaaja? Mikä siinä viehättää?
Ihminen saa olla vaikka 100 vuotiaana punkkari tai hippi,rokkari ymm.Mitä hittoa se sinulle kuluu?Olet varsinainen nynny aloituksinesi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nykynuorissa ole edes mitään punkkareita.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykynuorissa ole edes mitään punkkareita.
On. Olen hyvillä mielin pannut merkille.
-punkkari vuodesta 1981
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelle Miljoona on edelleen punkkari ja 68-vuotias.
Nyt olet väärässä, punkkarit eivät välttämättä ole väkivaltaisia, se johtuu ihan muusta kuin siitä että on punkkari
Kerran punkkari, aina punkkari, näin se menee. Hienoa, että näitä vielä näkee.
Mulla on kaverina yksi 57-vuotias punkkari, minusta se on siistiä.
Olin viime viikoloppuna yksissä kirjanjulkkareissa ja siellä oli yli kuuskymppinen keesi/niittitakki hemmo, juttelin jonkun aikaan, tuntui tosi mukavalta kaverilta, kovasti tuntui vihaavan politikkoja.
Täytyy arvostaa.
Pelle Miljoona täyttää 70 ensi helmikuussa, Tumppi Varonen on 67. Niitä näkee täällä Kalliossa kulkemassa Converset jalassa ja asenne on yhtä freesi kuin aina ennenkin. Punk pitää mielen virkeänä.
Googlatkaa Tampereen yliopiston molekyylibiologian professori Howard Jacobs. Punk ei lähde ihmisestä kulumallakaan saati laboratorio-olosuhteissa.
Joku löytää identiteettinsä jo nuorena, joten sitä ei tarvitse elämän aikana muuttaa miksikään.
Toiset taas näyttelevät nuorena yhtä vähän vanhempana toista, keski-ikäisenä stereotyyppistä keski-ikäistä, ja vanhana sitten valittaa, kun nuoret eivät ole sellaisia kuin hän olisi halunnut nuorena olla.