Mielialalääkitys ja raskaus

tiedän yhden cipralex-vauvan ja on ihan normaali. itse syön lisäksi myös oxaminia 15 mg

Lääkäri punnitsee kummasta on enemmän hyötyä ja haittaa, siis lopettaakko lääkitys jos pystyy olemaa ilman. Mun hyvinvoinnin vuoksi päädyttiin jatkamaan lääkitystä raskausaika. Cipramilista ei ainakaan ole haittaa todettu raskauden ja imetyksen ajan. Konsultoi lääkäriäsi vielä ap:) Hyvää jatkoa!!

Herranjumala, jos ei pysty ottamaan vastuuta omasta elämästään ja sekin tuntuu liian raskaalta, niin miksi helvetissä pitäisi vielä kersoja vääntää??! Kyllä olette itsekkäitä!! Ei jumal... syön rauhoittavia kolme kertaa päivässä ja haluan vauvan! Ei hyvää päivää!

Olin itse tuolloin syönyt lääkettä noin kuusi vuotta annoksilla 10-20 mg.( riipuen vuodenajoista, talveksi oireeni aina pahenevat). Kykenin olemaan syömättä lääkettä rakausviikolle 16 jonka jälkeen söin 10 mg/ vrk. Kaksi lasta olen saanut ilman lääkitystä ja tämän kolmannen lääkityksen aikana. Enpä ole huomannut lapsissa mitään eroja, tämä kolmaskin on jo viisivuotias.

Kiitos teille asiallisesti vastanneille. Minulla on hyvä ja luotettava lääkäri, jonka kanssa tulen olemaan tiiviissä yhteydessä koko raskauden ja imetyksen ajan.



Ja sitten teille ei-asiallisia viestejä kirjoittaneille. Ei varmasti kannattaisi edes vaivautua vastaamaan teille, mutta yritän nyt kuitenkin valottaa asian toista puolta.



Mielialalääkkeet eivät ole sama asia kuin rauhottavat tai vahvat psyykelääkkeet. Oma taustani on sellainen, että kärsin vuosia sitten masennuksesta, johon on diagnosoitu biologinen syy. Ihmisen aivoissa tapahtuvat tuntemukset johtuvat ihmisen omista kemikaaleista, ja niiden toiminnan häiriö saattaa aiheuttaa masennusta. Lisäksi koin pahan työuupumuksen, joka pahensi tilannettani. Oikean lääkityksen sekä psykoterapian avulla olen kuntoutunut työkykyiseksi, elämäniloiseksi ihmiseksi, joka on löytänyt hyvän ja vakaan parisuhteen. Haluaisimme mieheni kanssa lapsia. Onko se väärin?



Miksi sitten edelleen syön lääkkeitä? Tutkimusten mukaan mahdollisimman pitkä toipumis- ja kuntoutusaika takaa parhaan mahdollisen tuloksen. Kuten sanoin, elämäni on nyt kunnossa. Jos olin joskus masentunut, enkö saisi nyt haluta lapsia? Eikö ole parempi, että lääkityksen avulla nautin elämästäni ja työstäni ja olen toimintakykyinen yhteiskunnan jäsen? Vai oletteko sitä mieltä, että lääkkeitä ei tulisi käyttää, vaan minun tulisi maata kotona masentuneena?



Toivon, että ette itse koskaan, tai teidän läheisenne, joudu kokemaan syvää masennusta. Mutta teille, jotka olette sen kokeneet, tai siitä kärsitte, haluaisin toivottaa voimia. Masennuksesta voi toipua, ja elämä voi pikku hiljaa palata elämisen arvoiseksi, kaikine ihanine asioineen. Ja oma lapsi on niistä tärkeimpiä.



Otan edelleen mielelläni vastaan kokemuksia siitä, miten raskaus ja imetys on sujunut mielialalääkityksen lopettamisen jälkeen tai sen kanssa.

Vierailija:

Kiitos teille asiallisesti vastanneille. Minulla on hyvä ja luotettava lääkäri, jonka kanssa tulen olemaan tiiviissä yhteydessä koko raskauden ja imetyksen ajan.

Ja sitten teille ei-asiallisia viestejä kirjoittaneille. Ei varmasti kannattaisi edes vaivautua vastaamaan teille, mutta yritän nyt kuitenkin valottaa asian toista puolta.

Mielialalääkkeet eivät ole sama asia kuin rauhottavat tai vahvat psyykelääkkeet. Oma taustani on sellainen, että kärsin vuosia sitten masennuksesta, johon on diagnosoitu biologinen syy. Ihmisen aivoissa tapahtuvat tuntemukset johtuvat ihmisen omista kemikaaleista, ja niiden toiminnan häiriö saattaa aiheuttaa masennusta. Lisäksi koin pahan työuupumuksen, joka pahensi tilannettani. Oikean lääkityksen sekä psykoterapian avulla olen kuntoutunut työkykyiseksi, elämäniloiseksi ihmiseksi, joka on löytänyt hyvän ja vakaan parisuhteen. Haluaisimme mieheni kanssa lapsia. Onko se väärin?

Miksi sitten edelleen syön lääkkeitä? Tutkimusten mukaan mahdollisimman pitkä toipumis- ja kuntoutusaika takaa parhaan mahdollisen tuloksen. Kuten sanoin, elämäni on nyt kunnossa. Jos olin joskus masentunut, enkö saisi nyt haluta lapsia? Eikö ole parempi, että lääkityksen avulla nautin elämästäni ja työstäni ja olen toimintakykyinen yhteiskunnan jäsen? Vai oletteko sitä mieltä, että lääkkeitä ei tulisi käyttää, vaan minun tulisi maata kotona masentuneena?

Toivon, että ette itse koskaan, tai teidän läheisenne, joudu kokemaan syvää masennusta. Mutta teille, jotka olette sen kokeneet, tai siitä kärsitte, haluaisin toivottaa voimia. Masennuksesta voi toipua, ja elämä voi pikku hiljaa palata elämisen arvoiseksi, kaikine ihanine asioineen. Ja oma lapsi on niistä tärkeimpiä.

Otan edelleen mielelläni vastaan kokemuksia siitä, miten raskaus ja imetys on sujunut mielialalääkityksen lopettamisen jälkeen tai sen kanssa.

Se on totuus, että kun näitä ja näihin rinnastettavia (myös esim. cipralex) alkaa kerran käyttämöään, ei enää tule toimeen ilman niitä! Tulee riippuvaiseksi! Se on työssäni monet kerrat nähty, joten turha tulla sanomaan, etten tiedä mistä puhun!

olen tehnyt mielenterveyskuntoutujien kanssa töitä psykologina kymmenen vuotta, enkä ole vielä nähnyt riippuvuutta cipraleksiin/johdannaisiin. Jos menee puurot ja vellit, rauhottavat ja seorotoniinilisääjät sekaisin, niin paras olla vastaamatta.

Ja jos kaikilta mielialalääkkeitä käyttäviltä evättäisiin raskaus, niin syntyvyys tippuis puoleen samantien. Sitten kysyisinkin näiltä fanaatikoilta että keneltä seuraavaksi kiellettäisiin raskaus...ehkä synnytysmasennuksesta kärsineiltä, sitten muuten vaan epätasapainoisilta ja sitten...?

Ja tällaiset siis hankkii lapsia!

Miettisitte nyt edes sitä lapsen terveyttä, itsekkäät ämmät!

Te, jotka ette asiaa ymmärrä ettekä edes vaivaudu yrittämään, menkää muualle määräilemään, kuka saa tehdä ja mitä.

Minä söin sekä raskauden että imetyksen ajan sitalopraamipohjaista Sepramia, ja kaikki sujui kohdallani (ja lapseni kohdalla) norm. hyvin.

Pienensimme annoksen mahdollisimman pieneksi, ja noin kuukausi ennen laskettua aikaa lopetin lääkityksen asteittain siiheksi, että vauva on syntynyt. Näin vältettiin vieroitusoireet. Samaten kunhan imetyksen lopetuksen aika on, lääkitys lopetetaan hetkeksi.

Käyttämäni lääkkeet ovat turvallisia ja joka toinen suomalainen sairastuu masennukseen (tieto vuodelta 2006).

Lisäksi 250mg lamictalia ja ahdistukseen 1mg temestaa tarpeen mukaan. Taisin käyttää kokonaista kaksi temestaa koko raskauden aikana. Tosin bentsoista ei ole mitään haittaa sikiölle.

Masennuslääkkeitä käytetään muuhunkin kuin masennukseen

Esim paniikkihäiriöön. Hoidossa oleva paniikkihäiriö ei vaikuta ihmisen kykyyn hoitaa lapsia mitenkään. Masennuslääkkeisiin ei voi kehittyä riippuvuutta, ne eivät ole " mömmöjä" . Pitäisikö raskaus kieltää myös verenpainetta sairastavilta, diabeetikoilta, epileptikoilta, reumaa sairastavilta, kilpirauhastominnan häiriöitä sairastavilta, kihtiä sairastavilta ym ym ym?



T: Kaihoisa